Maija Tappari

tv-maasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Maija Tappari vuonna 2022. Vasemmalta: Vesa Ollikkala, Santeri Hieta, Mikko Palmi, Mika Kivivuori ja Sami Lakka.

Maija Tappari on tv-maalainen kuuluisa rock-yhtye, joka perustettiin Coke Hillissä vuonna 1972. Varsinaisen läpimurtonsa yhtye teki vasta 1980-luvun alussa. Yhtye hajosi vuonna 1988, mutta on tehnyt kolme kertaa paluun: vuosina 1999, 2002 ja 2015. Laulaja Mikko Palmi on Maija Tapparin jäsenistä ainoa, joka on vaikuttanut yhtyeen kaikissa kokoonpanoissa.

Nimensä yhtye kertoo ottaneensa Coke Hillissä eläneeltä ja kuolleelta naisena, jonka nimen he löysivät Coke Hillin kaupungin hautausmaalla oleskellessaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija Tappari sai alkunsa vuoden 1972 maaliskuussa, kun samaa koulua Coke Hillissä käyneet 15-vuotias basisti Mikko Palmi, rumpali Veikko Kaustinen ja laulaja-kitaristi Jouni Kääpä perustivat yhdessä yhtyeen nimeltä Jouni Johnny and The Travelin'. Heidän esikuvinaan toimivat ulkomaalaiset Creedence Clearwater Revival, Marc Bolan & T. Rex, Sweet, Uriah Heep, Slade, MC5 ja Deep Purple. Kotimaisiin esikuviin lukeutuivat Vierivät murikat ja Rymy-Eetu, jotka innoittivat miehet esittämään kappaleita suomen kielellä.

Yhtye harjoitteli Palmin kodin kellarissa ja pääsi tässä kokoonpanossa soittamaan koulunsa juhliin sekä markkinoille. Muutaman kuukauden jälkeen Petri Eskolin liittyi mukaan alun perin laulajaksi, mutta halusi soittaa myös bassoa. Mikko Palmi suostui siirtymään pelkäksi laulajaksi, jonka jälkeen yhtyeellä oli kolme laulajaa. Yhtyeen nimeksi vaihtui syksyllä 1972 Eskolinin ehdotuksesta Maija Tappari.

Maija Tappari teki vuonna 1973 ensimmäisen demonsa, joka koostui Palmin, Kääpän ja Eskolinin tekemistä suomenkielisistä kappaleista. Demon avulla yhtye yritti saada levytyssopimusta. Elokuussa 1973 Jouni Kääpä jätti yhtyeen ja kertoi muille jäsenille aikovansa luoda uraa sooloartistina. Uudeksi sähkökitaristiksi liittyi Veikko Kaustisen lapsuudenystävä Vesa Ollikkala.

Yhtye keikkaili pienissä klubeissa pienillä palkkioilla, jonne heitä saapui katsomaan yleensä vain muutama maksanut asiakas. Kova työnteko tuotti viimein tulosta, kun Maija Tappari sai levytyssopimuksen vuoden 1974 lopussa. Seuraavana vuonna julkaistiin ensimmäinen levy Sähköinen maailma. Albumi ei ollut suuri menestys, mutta sen myötä yhtye pääsi keikkailemaan toimien useiden suosittujen tv-maalaisten rockyhtyeiden lämmittelijänä. Maija Tappari oli muun muassa lämmittelijänä Hydrogen Sulphiden konserteissa vuonna 1975.

Basisti Petri Eskolin jätti Maija Tapparin joulukuussa 1975 ja perusti oman rock-yhtyeen nimeltä Pepe's Party, joka on urallaan saanut jonkin verran suosiota ja tehnyt hittejä. Mikko Palmi pyysi tilalle naapurissaan asunutta Mika Kivivuorea, joka suostui heti mukaan. Kivivuoresta tuli yhtyeen toinen laulaja.

Toinen albumi Salaperäinen sade (1976) ei menestynyt, jolloin levy-yhtiö hylkäsi Maija Tapparin. Suuren osan vuodesta 1976 yhtye oli tauolla kun Mikko Palmi ja Veikko Kaustinen suorittivat asepalveluksensa. Menestyksen antaessa odottaa itseään yhtye jatkoi jäsenten rahahuolista huolimatta kuitenkin keikkailua ja harjoittelua.

Tammikuussa 1977 toinen kitaristi Turkka Virnes liittyi Maija Tappariin nähtyään yhtyeen keikan ja mentyään sen jälkeen tapaamaan heitä. Virnes toivoi saavansa soittaa yhtyeessä, jolloin hänet otettiin mukaan lähinnä komppikitaristiksi. Vesa Ollikkala oli Virneksen tulosta tyytyväinen, sillä pääsi soittamaan enemmän kitarasooloja.

Turkka Virnes ehdotti Maija Tapparille manageriksi tuntemaansa musiikkialan ammattilaista Lasse Juuria. Juuri alkoi tehdä töitä hiki hatussa löytääkseen Maija Tapparille levytyssopimuksen.

Kesäkuussa 1977 Maija Tappari toimi Aiglatsonin lämmittelijänä. Konsertin takahuoneessa oli paikalla myös Aiglatsonin levy-yhtiö Boyd Recordsin johtaja. Aiglatson seurasi Maija Tapparin keikkaa ja vakuuttui heidän taidoistaan ja musiikistaan. Aiglatson kävikin sanomassa levy-yhtiönsä johtajalle kuuluisat sanat: "Olet hullu, jos et allekirjoita Maija Tapparia". Pian keikan jälkeen Maija Tappari allekirjoitti levytyssopimuksen Boyd Recordsin. Tilanne näytti hyvältä, sillä yhtyeellä oli tukijoukoissaan suosittu rock-tähti Aiglatson.

Helmikuussa 1978 Maija Tapparin kolmas albumi, yhtyeen suosioon nostanut Upea Raisa näki päivänvalon. Se sisälsi muun muassa yhtyeen ensimmäisen hitin, "Mieletön Otto", joka julkaistiin singlenä ja myi kultaa. Vahvasti sen vaikutuksesta johtuen myös Upea Raisa -albumi menestyi, ja nousi myyntilistojen 9. sijalle.

Tammikuussa 1979 julkaistu Mikan paja osoittautui Maija Tapparin lopulliseksi läpimurroksi. Albumi on tähän päivään mennessä myynyt platinaa. Kappaleesta "Keikkabussi" tuli yhtyeen parhaiten menestynyt hittisingle. Yhtyeestä itsestään kertovasta kappaleesta "Mikan paja" tuli yhtyeen tunnuslaulu ja klassikon arvoinen kappale. Maija Tappari muuttui megaluokan yhtyeeksi seitsemän vuoden tahkoamisen jälkeen. Suosion alkamisen nopeudesta kertoo se, että vielä kesällä 1978 yhtyeen konserttipalkkiot olivat noin sata markkaa – vuoden 1979 puolivälin paikkeilla palkkiosumma oli jopa viisinumeroinen, ja monet esiintymiset tapahtuivat suurilla festivaaleilla tai stadioneilla jopa 100 000 ihmisen edessä.

Joulukuussa 1979 Maija Tappari julkaisi toisen albuminsa saman vuoden aikana, nimeltä Veikko ja reippaat pojat. Se saavutti jälleen menestystä nousten TV-maan myyntilistan kolmanneksi. Levyn tunnetuimmat kappaleet ovat singlejulkaisut "Skidi" ja "Elämä voisi olla unta". Myös Veikko ja reippaat pojat on tähän päivään mennessä myynyt platinaa.

Elokuussa 1980 julkaistiin Maija Tapparin parhaiten menestynyt albumi, Aikainen lypsy. Albumi on yhtyeen myydyin ja se on myynyt jopa tuplaplatinaa. Aikainen lypsy se sisälsi monta suurta hittiä, kuten singlet "Näen valon", "Etsivä Turkka", "Soitan kitaraa", "Takahuone" ja "Aikainen lypsy", ja lisäksi Creedence Clearwater Revival -cover "Who’ll Stop the Rain" lukeutuu yhtyeen kuuluisten kappaleiden joukkoon. Aikainen lypsyn aikoihin Maija Tapparista oli tullut TV-maan menestynein yhtye edellisenä vuonna hajonneen Hydrogen Sulphiden tilalle. Maija Tappari oli huomattavan suosittu TV-maalaisten nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa.

Menestyksestä huolimatta yhtye kohtasi arvostelua, ja Maija Tapparia kritisoitiin liian kaupalliseksi yhtyeeksi. Kriitikot mollasivat yhtyettä eivätkä pitäneet sen levyistä, vaikka suuri yleisö osti niitä paljon ja piti niistä. Yhtye päätti tehdä seuraavasta studioalbumistaan kunnianhimoisen ja vakavasti otettavan. Syksyllä 1981 ilmestyi albumi Onko Luojasta apua?. Kappaleissa käytettiin huomattavan paljon kosketin- ja jousisoittimia, ja yhdessä kappaleessa oli mukana myös taustakuoro. Onko Luojasta apua? menestyi kohtalaisesti mutta huonommin verratessa edeltäjiinsä. Sen kappaleet "Maailma ilman sankareita" ja "Ulkopuolinen" muodostuivat suuriksi hiteiksi.

Vuoden 1981 lopussa ja vuoden 1982 alussa yhtyeen jäsenten välillä alkoi syntyä riitoja. Asiaan vaikuttivat Mikko Palmin, Vesa Ollikkalan ja Veikko Kaustisen ajautuminen päihdeongelmiin. Turkka Virneksen luonteen huomattiin muuttuneen ylimieliseksi ja turhamaiseksi, eikä hän enää tullut toimeen toisten kanssa. Mika Kivivuori sai huomata tulleensa bändikaveriensa kiistojen selvittelijäksi ja sai puuttua niihin jatkuvasti.

Maija Tappari halusi pitää kiinni samasta kokoonpanosta ja ratkaisuna kiistoihin kaikki jäsenet pääsivät tekemään kappaleita seuraavalle albumille. Vuonna 1982 ilmestyi Rakkaus kestää, joka ei onnistunut saavuttamaan suurta suosiota. Ilmestymisvuonna 1982 kaikki musiikkialan ammattilaisetkaan eivät tienneet Rakkaus kestää -levyn olemassaolosta. Silti monet Maija Tappari-fanit pitävät levyä yhtyeen parhaana. Levy julkaistiin uudelleen vuonna 1994 "Laiskat laulajat" -singlen siivittämänä ja se rikkoi nopeasti kultalevyrajan, yli kymmenen vuotta julkaisunsa jälkeen.

Maija Tapparin viimeisin levy oli ollut taloudellinen pettymys, joten yhtyeelle kasautui paljon paineita saada seuraavasta levystään menestyksekäs. Jäsenten väliset henkilökemiat ajautuivat jälleen solmuun. Yhtyeeseen turhautunut Turkka Virnes harkitsi lähtöä, eikä ollut mukana kokoelma-albumin Maija Tappari tekoon vuonna 1983. Albumin neljän uuden kappaleen kitaraosuuksista vastasi Vesa Ollikkala yksinään.

Loppuvuonna 1983 julkaistiin studioalbumi Pakolainen, jonka kansikuvissa Turkka Virnes vielä nähtiin, muttei enää soittanut sillä. Vesa Ollikkalan kanssa kitaroita albumilla soitti kitaristi Sami Lakka, joka oli myös mukana albumin kappalemateriaalin sävellystyössä. Albumi menestyi, mutta toivottua heikommin. Sen tunnetuimmaksi kappaleeksi nousi singlenä julkaistu "Yliannostus juhlissa", josta tehtyä musiikkivideota näytettiin paljon televisiossa.

Pakolaisen jälkeisellä kiertueella Turkka Virnes oli vielä mukana, mutta hänen kitaravahvistimensa jouduttiin usein sammuttamaan, sillä Virnes ei ollut jaksanut harjoitella kappaleita eikä osallistunut soundcheckeihin. Virneksen lähtöön oli varauduttu, mutta se tuli lopulta kuitenkin yllätyksenä, etenkin Mikko Palmille. Virnes jätti yhtyeen toukokuussa 1984 sanomatta edes hyvästejä bändikavereilleen. Hän vetäytyi täysin musiikkialalta ja katosi pitkäksi aikaa julkisuudesta. Virneksen tilalle Maija Tappariin valittiin luonnollisesti Sami Lakka.

Loppuvuonna 1984 Maija Tapparin konsertti äänitettiin ja julkaistiin seuraavana vuonna livealbumina nimeltä Se painovoima. Syyskuussa 1985 ilmestyi uusi studioalbumi nimeltä Herra vuorenpeikko, joka sai ristiriitaisen vastaanoton. Albumi kuitenkin ylitti kultalevyrajan vain vajaat kaksi kuukautta julkaisunsa jälkeen. Herra vuorenpeikko oli kohtalainen menestys, ja Mika Kivivuoren kirjoittaman singlen "Itkuinen viulu" musiikkivideo nousi valtavan suosituksi television musiikkiohjelmissa.

Juuri ennen Herra vuorenpeikon ilmestymistä rumpali Veikko Kaustinen jouduttiin erottamaan, sillä hänen päihdeongelmistaan oli tullut niin pahoja, ettei hän pystynyt soittamaan edes tyydyttävästi. Herra vuorenpeikko -kiertueella rumpalina nähtiin Iiro Västinsalo, joka tuli mukaan alun perin sijaisena mutta jäi pysyvästi yhtyeeseen.

Vuoden 1986 ajan Maija Tappari vietti luovaa taukoa ja kokoontui uudestaan tammikuussa 1987. He alkoivat tehdä seuraavaa albumia, joka sai nimen Joku on selän takana. Kitaristi Vesa Ollikkalan motivaation huomattiin olevan pohjalukemissa ja pian hän myönsikin kyllästyneensä yhtyeeseen ilmoittaen lähtevänsä. Ollikkala ei soittanut Joku on selän takana -albumilla lukuun ottamatta ainoaa sille säveltämäänsä kappaletta, "Lensin pienkoneella". Joku on selän takana -albumin ainoat jonkinasteiset hitit olivat singlejulkaistut "Uskon ihmeisiin" ja "Kristallipallo". Albumi menestyi heikosti, vaikka kappaleista "Uskon ihmeisiin" ja "Kristallipallo" tehdyt musiikkivideot pyörivät monta kertaa televisiossa.

Ollikkalan paikalle Maija Tappariin tuli takaisin palannut alkuaikojen jäsen Jouni Kääpä, joka ei ollut menestynyt soolourallaan toiveidensa mukaan. Menestyksen haihtuessa ja keikkapaikkojen pienentyessä yhtyeen ilmapiiri huononi ja lopulta vuoden 1988 lokakuussa Maija Tappari lopetti toimintansa. Jäähyväisiksi yhtye julkaisi kesällä 1988 äänitetyn livealbumin Parhaat laulut elävinä.

Suuri osa Maija Tapparin jäsenistä jatkoi musiikkialalla työskentelyä. Mikko Palmi kokosi lähes heti uuden yhtyeen ympärilleen ja antoi sen nimeksi Mikko Palmi ja Pändi. Siinä olivat mukana Maija Tapparin alkuperäisjäsenet Jouni Kääpä ja Petri Eskolin, kosketinsoittaja Johannes Kessel sekä Maija Tapparin viimeisten vuosien rumpali Iiro Västinsalo. Alkuaikoina toista kitaraa soitti A. H. Laitinen, jonka tilalle myöhemmin tuli Tommi Ikuri. Mikko Palmi ja Pändi julkaisi uransa aikana kolme albumia, joista ainoastaan debyyttialbumi oli suurempi hitti. Sillä oli myös Mikko Palmin ja Pändin suurin hitti, "Norsun muisti". Mikko Palmi ja Pändi lopetti vuonna 1995, kun Jouni Kääpä kuoli sairauteen. Palmi alkoi esiintyä sooloartistina tai duona yhdessä Petri Eskolinin kanssa.

Kitaristi Vesa Ollikkala alkoi soittaa blues rockia omassa yhtyeessään nimeltä Vesa Ollikkala ja Verinen Ien. Ollikkala on tehnyt töitä myös soitonopettajana sekä on ainoana Maija Tapparin jäsenistä perustanut perheen ja tullut isäksi.

Rumpali Veikko Kaustinen taisteli päihdeongelmia vastaan, jotka heikensivät hänen soittotaitojaan. Kaustinen selvisi hengissä maksa- ja haimatulehduksista vuonna 1997, jolloin hän raitistui ja on onnistunut pysymään tiukasti absolutistina. Myös kitaristi Turkka Virneksellä oli päihdeongelmia, joiden lisäksi hän kamppaili mielenterveysongelmia vastaan. Virnes onnistui raitistumaan 1990-luvulla, mutta retkahti vielä useamman kerran huumausaineisiin. Lopullisesti Virnes raitistui vuonna 2013.

Sami Lakka työskenteli sessiomuusikkona, opiskeli äänittäjäksi ja tuottajaksi, joita hän on tehnyt erityisesti Mika Kivivuoren kanssa. Myös Kivivuoresta on tullut äänittäjä-tuottaja, joka on kuitenkin tehnyt myös muutaman vähälle huomiolle jääneen sooloalbumin.

Maija Tapparin paluusta liikkui huhuja joka vuosi. Ne yltyivät vuonna 1998, jolloin Palmi, Ollikkala, Lakka, Kivivuori ja Eskolin kokoontuivat tekemään uutta kokoelma-albumia Hys, Maija Tappari soittaa. He äänittävät albumille yhden uuden kappaleen nimeltä "Viime yönä sanoin hyvästi", jonka sanoituksissa kunnioitettiin Jouni Kääpää. Jäsenet markkinoivat kokoelmaa saapumalla useisiin levykauppoihin antamaan nimikirjoituksia Maija Tapparin albumeihin. Porovanniemellä pidettyyn tilaisuuteen saapuivat paikalle yllättäen myös Veikko Kaustinen ja Turkka Virnes. Kaustinen oli etukäteen sopinut tulostaan muiden jäsenten kanssa, mutta yllätti kaikki tuomalla mukanaan Virneksen, jonka kanssa oli viime ajat pitänyt yhteyttä. Kaikki jäsenet hautasivat sotakirveet tilaisuuden aikana ja sopivat pitävänsä säännöllisesti yhteyttä.

Kun Maija Tapparin jäsenet olivat löytäneet toisensa uudelleen, ei kulunut kauan ennen kuin helmikuussa 1999 yhtye vahvisti tiedon paluustaan kokoonpanolla, jossa olivat mukana Mikko Palmi, Vesa Ollikkala, Veikko Kaustinen, Mika Kivivuori ja Turkka Virnes. Alun perin Petri Eskolinin oli ollut tarkoitus olla mukana, mutta tämä luopui suunnitelmasta vaimonsa sairastuttua vakavasti. Myös Sami Lakan mukanaolosta puhuttiin, mutta hän päätti olla osallistumatta ja keskittyä tuottajan työhön.

Vappuaattona 1999 Coke Hillissä järjestettiin Maija Tapparin paluukonsertti, joka sai suuren suosion. Paikalla nähtiin useita nuoremman polven rock-tähtiä, jotka ylistivät Maija Tapparia kertoen sen olleen heille suuri inspiraatio. Kesällä yhtye esiintyi merkittävillä rockfestivaaleilla ja syksyllä he lämmittelivät Aiglatsonia tämän 30-vuotisjuhlakiertueen useissa esiintymisissä. Suuren suosion saaneet esiintymiset jatkuivat vuonna 2000.

Jäsenet lupailivat uutta studioalbumia ja puhuivat myös livealbumista sekä ulkomaan keikoista. Ennen kuin mikään näistä ehti toteutua, Veikko Kaustinen ja Turkka Virnes ajautuivat jälleen riitaan Mikko Palmin kanssa ja jättivät yhtyeen tammikuussa 2001. Pian myös Vesa Ollikkala ja Mika Kivivuori päättivät jättää yhtyeen ollen turhautuneita siihen, että jäsenet olivat keskenään liian erilaisia. Mikko Palmin jäätyä yksin Maija Tappari hajosi jälleen.

Keväällä 2002 Mikko Palmi ja Petri Eskolin päättivät perustaa yhdessä Maija Tapparin uudestaan ja aloittaa keikkailun. Yhtyeestä julkaistiin uusi kokoelmalevy nimeltä Miss Maija. Maija Tapparin 30-vuotisjuhlakiertue alkoi kesäkuussa 2002, ja kokoonpanossa olivat tällä kertaa mukana laulaja Mikko Palmi, basisti-laulaja Petri Eskolin, kitaristit A. H. Laitinen ja Jari Inkala sekä rumpali Pasi Takatupa. Yhtye esitti konserteissaan kaikkia suurimpia hittejään.

Kesäfestivaaleilla olleiden konserttien vanavedessä tiedotettiin myös klubikiertueesta, mutta kiertue jouduttiin perumaan Jari Inkalan sairastumisen vuoksi. Maija Tappari pääsi palaamaan keikkalavoille vasta uutenavuonna 2002, jolloin he esiintyivät TV-kaupungin jäähallissa. Kitaristi Vesa Ollikkala oli tulossa katsomaan yhtyeen konserttia, mutta hänet käännytettiin pois ovella, eikä häntä päästetty sisälle.

Vuoden 2003 alussa Mikko Palmi kertoi, että Maija Tappari on työstämässä uutta studioalbumia. Samana vuonna yhtye kiersi TV-maata ja esitti keikoillaan useita tulevan albumin kappaleita. Palmi ei saapunut konserttipaikalle Nihdissä, jolloin järjestäjä päätti peruttaa konsertin. Yleisö raivostui ja aloitti mellakoinnin tuhoten koko konserttisalin ja -lavan. Tämän jälkeen Maija Tappari ilmoitti peruvansa koko loppukiertueen.

Suurista yleisömääristä huolimatta konserttien arvostelut eivät olleet aina myönteisiä. Musiikkilehdet ja jotkut vanhat fanit nimittivät uutta kokoonpanoa "maailman parhaaksi Maija Tappari -tribuuttiyhtyeeksi". Maija Tapparin entiset jäsenetkään eivät olleet mielissään Palmin ja Eskolinin toiminnasta. Esimerkiksi Turkka Virnes kommentoi medialle Palmin perustaneen yhtyeen uudestaan vain rahan takia.

Huhtikuussa 2004 soitettujen keikkojen jälkeen Maija Tapparin kokoonpano vaihtui Palmia ja Eskolinia lukuunottamatta. Yhtyeen kokoonpanoon liittyivät kitaristit Teemu Vasarainen ja Roope Ruha sekä rumpali Tuomas Uljas. Kesällä 2004 julkaistiin uusi single nimeltä "Majakanvartija", josta tuli pieni hitti, sekä julkaistiin DVD nimeltä Maija Tapparin ilta.

Vesa Ollikkala, Veikko Kaustinen ja Turkka Virnes haastoivat Mikko Palmin vuonna 2004 oikeuteen siitä, että hän ottanut yhtyeen nimen itselleen omin luvin, vaikka Maija Tappari -nimen tavaramerkki kuului manageri Lasse Juurelle. Asia sovittiin lopulta oikeuden ulkopuolella. Palmilla on nykyisin yksinoikeus yhtyeen nimeen käyttöön.

Ollikkala, Kaustinen ja Virnes perustivat vuonna 2004 Mika Kivivuoren ja laulaja Sören Öreskon kanssa yhtyeen nimeltä Mikan paja, jonka nimi oli otettu Maija Tapparin hittikappaleesta. Mikan paja keikkaili seitsemän vuoden ajan TV-maassa esittäen Maija Tapparin hittejä. Useat vanhat fanit siirtyivätkin kannattamaan Mikan pajaa, jossa oli enemmän alkuperäisjäseniä kuin virallisessa Maija Tapparissa. Mikan paja lopetti toimintansa vuonna 2011, kun Sören Öresko kuoli.

Yhtye vahvisti keväällä 2005 uuden albumin nimeltä Vaaleansininen maatalo ilmestyvän saman vuoden syksynä. Edellinen studioalbumi oli ilmestynyt 18 vuotta sitten. Albumin hitteihin kuuluivat aiemmin julkaistu single "Majakanvartija", nimikappale "Vaaleansininen maatalo" sekä "Levoton sydän", joista kaikista tehtiin musiikkivideot. Vaaleansininen maatalo kuitenkin floppasi, sillä se vietti listoilla vain kolme viikkoa eikä onnistunut myymään kultaa. Levynjulkistuskiertue kesti puoli vuotta ja sen esitykset saivat myönteiset arvostelut. Lukuisissa esityksessä lavalle nousi myös entinen kitaristi Sami Lakka.

Vuonna 2006 Maija Tappari jatkoi keikkailua ympäri TV-maata. Kesken kiertueen kesäkuussa kitaristi Roope Ruha joutui palaamaan kotiinsa henkilökohtaisista syistä, jolloin Jari Inkala tuli takaisin tuuraamaan häntä. Syyskuussa Jari Inkala teki paluun viralliseksi jäseneksi, sillä Roope Ruha ei aikonut palata yhtyeeseen.

Joulukuussa 2006 Mikko Palmi ilmoitti Maija Tapparin seuraavan levyn ilmestyvän ensi vuonna. Helmikuussa 2007 yhtyeen virallisilla verkkosivuilla kuitenkin julkaistiin tiedote, jonka mukaan albumin julkaisu oli siirretty seuraavaan vuoteen. Yhtye äänitti myös livealbumia varten monia vuosien 2006 ja 2007 konserttejaan, mutta yksikään niistä ei ollut yhtyeen mielestä riittävän hyvä julkaistavaksi levyllä.

Kesäkiertueella 2007 yhtye kärsi epäonnesta ja joutui lopulta jättämään kiertueen kesken. Lähes jokainen keikka alkoi jopa kaksi tuntia myöhässä ilmoitetusta ajasta sekä Mikko Palmi esiintyi selvästi humalaisena eikä kyennyt laulamaan kunnolla. Palmi myös loukkaantui heinäkuussa pudottuaan liikkuvan auton kyydistä. Hän sai käsivamman, jonka parantumisessa kesti monta vuotta. Palmi joutui kuitenkin sairasloman jälkeen keikkailemaan koko ajan elantonsa takia. Palmin sairastelun takia Maija Tappari joutui pitämään usean kuukauden tauon.

Huhtikuussa 2008 Maija Tappari kertoi olevansa äänittämässä uutta albumia nimeltä Kivet ja kovakuoriaiset. Albumi ilmestyi marraskuussa, mutta menestyi todella huonosti. Sen ainoa hitti oli singlenä julkaistu "Taivaankansi". Ennen albumin julkaisemista, elokuussa 2008, basisti Petri Eskolin ilmoitti eroavansa yhtyeestä ja lähtevänsä soolouralle. Eskolinin tilalle yhtyeeseen liittyi Marko Lassfolk. Tämän jälkeen yhtyeessä ei moneen vuoteen soittanut muita alkuperäisjäseniä kuin Mikko Palmi.

Marraskuussa 2008 Maija Tappari lähti levynjulkistuskiertueelle. Yhtye vietti kiertueella seuraavat viisi ja puoli vuotta keikkailen käytännössä lähes tauotta. Kiertue sai hyvän vastaanoton, ja merkittävä osa konserteista myytiin loppuun. Lokakuussa 2009 ilmestyi kiertueen alkuvaiheissa äänitetty livealbumi Musiikilla on merkitystä. Vuonna 2010 julkaistiin uusi kokoelma nimeltä Maija Tappari -paketti. Loppua kiertueelle ei näkynyt, mutta Mikko Palmi sanoi haluavansa tehdä jossain vaiheessa jälleen uuden albumin.

Vuoden 2012 joulukuussa Maija Tappari julkaisi uuden singlen nimeltä "Vihreys". Yhtye oli vaihtanut tyyliään ja tehnyt tällä kertaa musiikkia elektronisella tyylillä. Singlellä ei soittanut muita Maija Tapparin jäseniä kuin Mikko Palmi ja muun muassa oikeat rummut oli korvattu rumpukoneella. Suunnanvaihdoksesta suuttuneet fanit raivosivat internetissä, "Vihreys" sai paljon huomiota ja nousi viraalihitiksi. Maaliskuussa 2013 ilmestyi EP-levy nimeltä Seitsemän oikeaa lotossa, jolla oli yhteensä kuusi elektronista musiikkia edustavaa uutta Maija Tappari -kappaletta. Käytännössä EP oli kuitenkin vain Mikko Palmin ja studiomuusikkojen tekemä soolotuotos.

Tammikuussa 2014 yhtye joutui vastaanottamaan suru-uutisen entisen jäsenensä Petri Eskolinin yllättävästä kuolemasta. Eskolin menehtyi 18. tammikuuta 2014 58-vuotiaana.

Toukokuussa 2014 Maija Tappari ilmoitti yhtyeen soittavan viimeiset keikkansa saman vuoden elokuussa ja jäävän sen jälkeen tauolle. Lopettamiseen johtivat basisti Marko Lassfolkin ja kitaristi Jari Inkalan eroaminen yhtyeestä. Lassfolk ei ole kommentoinut lähtönsä syitä julkisesti, mutta Inkala kertoi haluavansa tulevaisuudessa keskittyä omaan soolouraansa. Lisäksi Mikko Palmi koki silloisen kokoonpanon olevan tiensä päässä. Näin ollen myös kitaristi Teemu Vasarainen ja rumpali Tuomas Uljas joutuivat lähtemään pettyneinä, vaikka olisivat halunneet jatkaa.

Maija Tapparin uuden kokoonpanon lopettaminen sai aikaan huhumyllyn yhtyeen vanhan kokoonpanon paluusta, sillä Vesa Ollikkala kertoi vuoden 2014 lokakuussa sopineensa riitansa Mikko Palmin kanssa.

Lokakuussa 2015 tiedotettiin Maija Tapparin palaavan tunnetuimpaan kokoonpanoonsa, jossa soittivat Mikko Palmin lisäksi kitaristit Vesa Ollikkala ja Turkka Virnes, basisti-laulaja Mika Kivivuori sekä rumpali Veikko Kaustinen. Tässä kokoonpanossa yhtye on esiintynyt aiemmin vuosina 1977–1984 ja 1999–2001. Joulukuussa Maija Tappari soitti ensimmäisen paluukeikkansa Coke Hillissä ja teki alkuvuonna 2016 suuren suosion saaneen TV-maan kiertueen.

Vuoteen 2016 mahtui myös surua, kun yhtyeessä vuosina 2002–2004 soittaneet A. H. Laitinen ja Pasi Takatupa kuolivat muutaman kuukauden sisällä toisistaan. Laitinen menehtyi yllättäen 12. maaliskuuta 2016 ja Takatupa syöpään tasan viisi kuukautta myöhemmin 12. elokuuta.

Kesällä 2016 yhtye soitti useita festivaalikeikkoja, jotka jäivät Turkka Virneksen viimeiseksi. Elokuussa yhtye tiedotti Virneksen joutuvan lähtemään terveydellisistä syistä, eikä hän ollut riidoissa yhtyeen kanssa. Virneksen paikan otti toistamiseen Sami Lakka, joka oli jo vuonna 1984 ottanut hänen paikkansa. Maija Tappari tiedotti paluukiertueen jatkuvan Lakan kanssa vuoteen 2017 asti. Suurin osa konserteista on ollut loppuunmyytyjä.

Tammikuussa 2018 Maija Tappari ilmoitti rumpali Veikko Kaustisen eroavan yhtyeestä. Yhtye jatkoi Santeri Hiedan liittyessä uudeksi rumpaliksi. Samalla yhtye kertoi työstävänsä uutta musiikkia.

Maija Tappari on jatkanut keikkailua tähän päivään asti ja työstänyt samalla odotettua uutta albumia. Kesäkuussa 2019 julkaistiin uusi single nimeltä "Mennään rantaan", josta tuli pieni hitti.

Yhtyeen entinen kitaristi Turkka Virnes kuoli pitkän sairauden jälkeen 30. tammikuuta 2021.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija Tapparin kokoonpanot
1972–1973 (alkuperäinen)
1973–1975
  • Mikko Palmi – laulu
  • Vesa Ollikkala – kitara
  • Petri Eskolin – basso, laulu
  • Veikko Kaustinen – rummut
1975–1977
  • Mikko Palmi – laulu
  • Vesa Ollikkala – kitara
  • Mika Kivivuori – basso, laulu
  • Veikko Kaustinen – rummut
1977–1984
  • Mikko Palmi – laulu
  • Vesa Ollikkala – kitara
  • Turkka Virnes – kitara
  • Mika Kivivuori – basso, laulu
  • Veikko Kaustinen – rummut
1984–1985
  • Mikko Palmi – laulu
  • Vesa Ollikkala – kitara
  • Sami Lakka – kitara
  • Mika Kivivuori – basso, laulu
  • Veikko Kaustinen – rummut
1985–1987
  • Mikko Palmi – laulu
  • Vesa Ollikkala – kitara
  • Sami Lakka – kitara
  • Mika Kivivuori – basso, laulu
  • Iiro Västinsalo – rummut
1987–1988
  • Mikko Palmi – laulu
  • Jouni Kääpä – kitara, laulu
  • Sami Lakka – kitara
  • Mika Kivivuori – basso, laulu
  • Iiro Västinsalo – rummut
1999–2001
2002–2004
2004–2006
2006–2008
  • Mikko Palmi – laulu
  • Teemu Vasarainen – kitara
  • Jari Inkala – kitara
  • Petri Eskolin – basso, laulu
  • Tuomas Uljas – rummut
2008–2014
  • Mikko Palmi – laulu
  • Teemu Vasarainen – kitara
  • Jari Inkala – kitara
  • Marko Lassfolk – basso
  • Tuomas Uljas – rummut
2015–2016
2016–2018
  • Mikko Palmi – laulu
  • Vesa Ollikkala – kitara
  • Sami Lakka – kitara
  • Mika Kivivuori – basso, laulu
  • Veikko Kaustinen – rummut
2018– (nykyinen)
  • Mikko Palmi – laulu
  • Vesa Ollikkala – kitara
  • Sami Lakka – kitara
  • Mika Kivivuori – basso, laulu
  • Santeri Hieta – rummut

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]