Pepe's Party

Pepe's Party on tv-maalainen yhtye, joka on perustettu vuonna 1975. Yhtyeen perusti aiemmin Maija Tapparissa soittanut Petri Eskolin. Pepe's Party sai vuoristoratamaisesti sujuneen uransa varrella jonkin verran suosiota ja teki useita hittejä. Yhtye lopetti vuonna 1994, jonka jälkeen Eskolin aloitti soolouransa. Pepe's Party on sittemmin kasattu uudestaan mutta ilman Eskolinia. Yhtye on edelleen toiminnassa ja tehnyt uusia levyjä. Pepe's Party esittää kappaleensa englannin kielellä.

Yhtye tuli räväkän musiikkinsa lisäksi tunnetuksi pukeutumisestaan, kun he meikkasivat ja käyttivät naisten vaatteita. 1990-luvusta lähtien yhtye on pukeutunut melko normaalisti.

Historia

Pepe's Party perustettiin vuoden 1975 joulukuussa Maija Tapparin perustajajäseniin kuuluneen Petri Eskolinin toimesta. Pepe's Party esitti David Bowien, New York Dollsin, Marc Bolanin ja T. Rexin sekä Lou Reedin ja The Velvet Undergroundin sekä suomalaisen Hectorin inspiroimaa pop-rock-musiikkia, joka erosi huomattavasti Maija Tapparin jytäämisestä. Myös yhtyeen ulkoasu oli edellä mainittujen artistien inspiroima ja selvä esimerkki glam rock -tyylistä.

Pepe's Party oli täysin Eskolinin hallitsema ja hän päättikin lähes täysin kaikista yhtyettä koskevista asioista itse. Eskolin sävelsi, sanoitti ja soitti bassoa sekä lauloi kaikki laulut itse. Ensimmäiseen kokoonpanoon hän värväsi kitaristi Pauli Silvosen ja rumpali Aaro Syväyksen. Jäsenet muuttivat Porovanniemelle (nykyinen Nostislandia), jotta eivät Coke Hillissä joutuisi kärsimään vertailusta Maija Tappariin.

Pepe's Partylle alkoi kerätä kannattajajoukkoa, jossa auttoi Eskolinin Maija Tapparissa saama pienoinen maine. Ensimmäinen keikka oli uudenvuodenaattona 1975 Porovanniemellä. Yhtye teki maalis-huhtikuussa 1976 ensimmäisen varsinaisen kiertueensa. He saivat toimia muun muassa Rymy-Eetun lämmittelijänä. Sen aikana Silvonen ja Eskolin ajautuivat erimielisyyksiin ja viimeisen keikan jälkeen Silvonen ilmoitti lopettavansa. Kun bändi palasi kotiin, Eskolin värväsi jo samana päivänä Esa Partisen kitaristiksi. Tämän jälkeen Pepe's Party jatkoi keikkailua ja oman materiaalin kirjoittamista.

Kesäkuussa 1977 ilmestyi yhtyeen ensimmäinen albumi Pepe's Party, jonka julkaisi Stereolevy, joka oli vakuuttunut yhtyeen kyvyistä. Eskolin neuvoi albumin tuottaneelle Golf Hittaselle tahtovansa albumin musiikista aggressiivista ja räväkkää, mutta pettyi kuullessaan lopputuloksen ja piti aina albumin soundeja kehnona. Hänen mukaan albumin äänityskään ei sujunut toivotulla tavalla. Monet arvostelijat totesivat Pepe's Partyn musiikin kuulostavan ruohonleikkureilta. Levyn myynti jäi vaatimattomaksi. Nykyisin sitä pidetään klassikkona. Sen hiteiksi ovat nousseet "Introducing Pepe's Party", "You Love to Hate", "Like It Or Not" ja "The Sixties", jotka ovat pysyvä osa Pepe's Partyn keikkaohjelmistoa.

Ensimmäisen albumin jälkeen Pepe's Party markkinoi itseään keikkailemalla ympäri TV-maata. He esiintyivät jo vuonna 1977 ensimmäistä kertaa televisiossa, ensin LBC:n ja sitten NR TV2:n musiikkiohjelmissa. Yleisön reaktiot yhtyeeseen olivat ristiriitaisia. Pepe's Partya joko rakastettiin intohimoisesti tai vihattiin syvästi. He keräsivät musiikkinsa sijaan enemmän tunnettavuutta juhlimisellaan ja päihteidenkäytöllä. Erityisesti Partinen ja Syväys juhlivat niin rankasti, että Eskolin joutui usein kantamaan kaiken vastuun.

Toisella albumilla Private World (1978) tuottajana toimi supersuosittu rocktähti Chris Lee Valentine, joka soitti tuolloin vielä Hydrogen Sulphidessa. Valentine ymmärsi heti, millaista albumia Pepe's Party oli tekemässä ja yhteistyö sujui hyvin. Huhtikuussa 1978 ilmestyneeseen raakasoundiseen Private Worldiin yhtye oli erittäin tyytyväinen. Sen tunnettuja kappaleita ovat "Landfill Angels" ja "The Different Generation". Tämäkään albumi ei vielä myynyt hyvin, mutta se on saanut ajan kuluessa suosiota ja arvostusta kuten debyyttialbumi.

Private Worldin jälkeen jäsenten päihteidenkäyttö (Syväyksellä alkoholi ja Partisella huumeet) sekä Eskolinin kasvava ego sekä halu hallita kaikkea alkoivat näkyä negatiivisesti Pepe's Partyn toiminnassa.

Vielä kesällä 1978 yhtyeellä oli hauskaa keikkaillessaan, mutta vuoden loppuun mennessä yhtye oli polttanut itsensä loppuun. Monta kuukautta kestäneen kiertueensa aikana he olivat kiertäneet koko TV-maan ja käyneet myös Suomen Helsingissä keikalla.

Pitkän kiertueen aikana syyskuussa kitaristi Esa Partinen tappeli tyttöystävänsä kanssa humalaisena hotellihuoneessaan ja saatuaan vammoja hän joutui sairaalahoitoon. Pepe's Partylla oli seuraavana päivänä keikka ja he olivat ilman kitaristia. He keksivät antaa roudarille kitaran käteen, vaikka tämä ei osannut kuin joitain sointuja. Partinen pystyi esiintymään jo seuraavassa konsertissa, mutta jonkin aikaa istualtaan. Vain muutama viikko myöhemmin rumpali Aaro Syväys putosi lavalta yhtyeen kiittäessä yleisöä keikan jälkeen ja satutti solisluunsa, olkapäänsä ja niskansa. Syväys joutui olemaan 40 päivää sairaalahoidossa ja oli vielä kotiuttamisen jälkeen huonossa jamassa. Pepe's Party tarvitsi tietenkin rumpalin, jolloin Eskolin pyysi rumpaliksi Reijo Ruohoa, joka liittyi pian Pepe's Party -vierailunsa jälkeen Kuusi pistoolia -punk-yhtyeeseen. Eskolin mietti Ruohoa yhtyeen uudeksi jäseneksi, kun Syväyksen tilanne näytti jonkin aikaa huonolle. Kuusi pistoolia ehti kuitenkin ensin ja värväsi Ruohon riveihinsä. Kiertueen viimeisellä keikalla Aaro Syväys tuli lavalle soittamaan setin viimeiset kappaleet, vaikka kärsi yhä kivuista.

Joulun 1978 alla Stereolevy antoi potkut Pepe's Partylle, mikä pakotti yhtyeen pysähtymään ja miettimään tulevaisuuttaan. Eskolinin mukaan yhteistyö Stereolevyn kanssa ei tahtonut sujua, joten hän ei ollut asiasta kovin harmissaan.

Pepe's Party piti toukokuuhun 1979 asti keikkataukoa ja teki joitain uusia kappaleita. Jäsenten välit olivat ikävästi solmussa ja Partinen sekä Syväys olivat valmiita luovuttamaan. Eskolin ei kuitenkaan halunnut luovuttaa. Kiertuehenkilökunta ehdotti hänelle neljännen jäsenten palkkaamista, joka voisi toimia yhtyettä tasapainottavana voimana sekä voisi ratkoa yhtyeen äänekkäiden jäsenten, Eskolinin ja Syväyksen välille syntyvät erimielisyydet. Yhtyeen hiljaisesta jäsenestä Esa Partisesta ei tähän ollut. Eskolin myöntyi ideaan ja yhtyeen palatessa tauoltaan mukana oli neljäs jäsen Matias Nielikäinen joka soitti vuorotellen kosketinsoittimia ja kitaraa.

Kipeästi levytyssopimusta kaivannut Pepe's Party sai haluamansa vuonna 1979, kun tv-maalaisten punk-yhtyeiden kotina tunnettu Räkä Rekords suostui ottamaan yhtyeen artistikseen. Räkä Rekordsin artistiluettelossa olleet punk-bändit Kuusi pistoolia ja Morones inspiroivat Pepe's Partya ja saivat yhtyeen tekemään musiikkia yksinkertaisemmin sekä pitämään enemmän hauskaa. Syksyllä 1979 yhtye kävi äänittämässä singlen "The Ruin", jonka B-puolelle laitettiin Nielikäisen tekemä "Dumb or Smart". "The Ruinista" tuli hitti, ja Pepe's Party otettiin osaksi tv-maan punk-skeneä.

Itseluottamusta ja uusia liittolaisia saanut Pepe's Party teki maaliskuussa 1980 kuuden laulun EP-albumin nimeltä Opera For Puppies. Samana kesänä yhtye kävi tekemässä singlen "Go Ari Rämpy Go" / "Go Pepe's Party Go" sekä syyskuussa vielä toisen singlen "I Laughed In The Dark" / "Alone", jonka A-puolesta tuli hitti. "I Laughed In The Dark" -kappaleesta yhtye teki pienellä budjetilla musiikkivideon, jolla he osallistuivat LBC:n musiikkiohjelmaan. Vuoden 1980 keikoilla saattoi huomata Pepe's Partyn suosion olevan nousussa.

Syksyllä 1980 Pepe's Party vastasi myöntävästi Räkä Rekordsin ehdotukseen tehdä albumi ja lähti studioon. Tammikuussa 1981 julkaistiin kolmas albumi Smiling Girls, jonka yhtye sai luoda omassa tahdissaan. Loistavia arvosteluja saanut albumi nousi TV-maan myyntilistoille kolmeksi viikoksi. Albumin kappaleista "Band In The City" ja nimikappale "Smiling Girls" julkaistiin singleinä. Etenkin viimeksi mainitusta tuli klassikko.

Smiling Girlsin oltua menestys Pepe's Party oli yksi TV-maan suosituimmista yhtyeistä vuonna 1981 ja yhtye teki vuosikausia aina suuren määrän keikkoja vuoden ympäri, parhaimmillaan jopa kaksi esitystä päivässä. Yhtye kilpaili yleisön suosiosta myös Maija Tapparin, Eskolinin entisen yhtyeen, kanssa. Mediassa Pepe's Partyn ja Maija Tapparin välille ylitettiin usein luoda kilpailuasetelmaa.

Neljäs albumi Not An Animal julkaistiin elokuussa 1982 ja se nousi myyntilistojen sijalle 8. Albumilla on Pepe's Partyn ylivoimaisesti tunnetuin kappale, "I'm Never Gonna Die", josta tehtiin myös musiikkivideo. Not An Animalilla Pepe's Partyn musiikki oli uudistunut raskaammaksi ja se alkoi muuttua hard rockiksi. Yhtyeen itsensä mukaan sen musiikista oli tullut "villiä, vaarallista ja näyttävää".

Lokakuussa 1983 julkaistiin Rock in TV Land, jonka singlet ja videot "Killer Petri" ja "Rock in TV Land" saivat paljon esitysaikaa televisiossa. Albumi nousi TV-maassa myyntilistojen sijalle 4.

Vuonna 1983 Pepe's Party myös julkaisi ensimmäisen livealbuminsa, elokuussa 1983 Lutsilan ja Porovanniemen keikoilla äänitetyn Cretin Show -albumin. Kyseisen kesän keikoilla Pepe's Partyn keikkakokoonpanossa oli mukana basistina Aappo Epänormaalin yhtyeestä tunnetuksi tullut Lasse Myllymäki. Petri Eskolin soitti basson sijaan komppikitaraa, mutta se pidettiin hiljaisella volyymilla muun yhtyeen vastatessa Eskolinin säestämisestä.

Marraskuussa 1984 Pepe's Party julkaisi studioalbumin Easy Rockin'. Se oli yhtyeen viimeinen albumi, joka voidaan luokitella glam rockiksi. Se nousi TV-maan myyntilistoilla sijalle 15. Albumin hitit ovat "Scary Song" ja "Mr. Uriah". Kuitenkin Petri Eskolin itse, jonka tiedettiin olleen ankara kriitikko omia töitään kohtaan, alkoi myöhemmin sanoa Easy Rockin'-albumin olleen "väsyneen bändin väsynyt levy".

Kevään 1985 aikana kitaristi Esa Partinen halusi alkaa tehdä muutakin kuin soittaa Pepe's Partyssa ja jätti yhtyeen syyskuussa. Eskolin otti hänen tilalleen muusikkoystävänsä A. H. Laitisen, josta tuli Eskolinin pitkäaikainen bändikaveri myös Pepe's Partyn ulkopuolella. Laitinen tunnettiin ennestään oman yhtyeensä Tuesday's Comfortin kautta, jossa hän oli kitaristi-laulaja.

Laitisen tultua mukaan Pepe's Party kävi tekemässä uuden albumin I Want Money Back, joka ilmestyi loppuvuonna 1985. Pepe's Partyn musiikki oli tähän mennessä ollut klassista rockia, mutta I Want Money Backin myötä yhtyeen alkoi muistuttaa enemmän popmusiikkia. Petri Eskolinin mukaan suunnanmuutos tehtiin tietoisesti, sillä hän ei halunnut jumiutua luomaan aina samanlaisia levyjä. Albumin tunnetuin hittikappale on "Jumper", josta on tehty musiikkivideo.

Suosiosta huolimatta Pepe's Partya olivat jälleen alkaneet vaivata sisäiset ristiriidat. Kesällä 1986 yhtyeen pitkäaikainen rumpali ja alkuperäisjäsen Aaro Syväys jätti Pepe's Partyn riitannuttuaan pahasti Petri Eskolinin kanssa. Syväyksen paikan otti Kake Krans.

Vuonna 1987 ilmestyi albumi Bad But Cool joka jatkoi pop rock -suuntausta, menestyi yhtyeen edellisiin levyihin verrattuna heikosti eikä noussut TV-maan myyntilistoilla 57. sijaa korkeammalle. Single "Take His Belt" nousi kuitenkin hitiksi ja siitä tehtiin musiikkivideo. A. H. Laitinen jätti yhtyeen albumin jälkeen ja hänen tilalle tuli Heikki Aspila.

Tammikuussa 1988 Pepe's Party ja Räkä Rekords purkivat yhteistuumin levytyssopimuksensa. Lukuisat miehistönvaihdokset olivat rasittaneet yhtyettä ja sen luomisvoimaa. Yhtye kävi vielä keväällä 1988 kiertueella, joka kuitenkin loppui melko nopeasti Eskolinin lähtiessä kotiin kesken keikan. Matias Nielikäinen ja Kake Krans kävivät Eskolinin kotiovella pyytämässä häntä takaisin Pepe's Partyyn, mutta huonoin tuloksin. Eskolin kieltäytyi, koska oli juuri liittynyt Mikko Palmi ja Pändi -yhtyeeseen. Nielikäinen siirtyi Hirviöputki -yhtyeeseen ja se näytti merkitsevän Pepe's Partyn yli kymmenvuotisen uran loppua. Mitään virallista tiedotetta yhtyeen hajoamisesta ei kuitenkaan koskaan tullut.

Eskolin yllätti kaikki faninsa liittymällä Maija Tapparin laulajana parhaiten tunnetun Mikko Palmin yhtyeeseen, sillä heitä pidettiin toistensa pahimpina kilpailijoina. He olivat tavanneet toisensa sattumalta TV-kaupungissa vuonna 1987 ja lähtivät yökerhoon muistelemaan menneitä. Heillä oli hyvin hauskaa ja he totesivat kaikkien erimielisyyksien olleen täysin turhia. He alkoivat pitää säännöllisesti yhteyttä ja kun Maija Tappari hajosi vuonna 1988, oli Eskolinin sekä Palmin mielestä luonnollista perustaa yhteinen yhtye. Myös Pepe's Partysta tuttu A. H. Laitinen oli mukana Mikko Palmi ja Pändi -yhtyeessä sen alkuvuosina.

Eskolin keskittyi Mikko Palmi ja Pändiin aina vuoden 1995 loppuun asti, mutta palasi muutaman kerran lyhyesti Pepe's Partyn pariin. Marras-joulukuussa 1989 Eskolin, Kake Krans sekä alkuperäisjäsen Pauli Silvonen tekivät pienen kiertueen Pepe's Party -nimellä. Yhtye oli palannut takaisin trio-kokoonpanoon. Tämä kokoonpano esiintyi myös useita kertoja kesällä 1990, sekä teki kiertueen syksyllä 1992. Vuonna 1992 Pepe's Party palasi yhtyeen kokoelma-albumia That's The Pepe's Party Is markkinoidakseen. Yhtye levytti kokoelmalle myös kaksi uutta kappaletta, jotka olivat "Doll" ja "Mossberg". Näihin aikoihin yhtye myös luopui erikoisesta pukeutumistyylistään, josta oli nähty lukuisia varitaatioita aina uuden albumin ilmestyessä.

Vuoden 1993 toukokuussa Pepe's Party aktivoitui jälleen ja teki studioalbumin Heels, joka ei noussut edes listoille. Sekä Pauli Silvonen että Kake Krans ilmoittivat albumin valmistuttua Petri Eskolinille jättävänsä yhtyeen, kun heidän välille oli alkanut kerääntyä erimielisyyksiä. Pepe's Partylla oli edessä keikkoja, joten Eskolin pyysi takaisin yhtyeestä lähteneen kitaristi Esa Partisen, joka keksi ottaa rumpaliksi soittokaverinsa Ripa Harmaalan. Ensimmäisistä kokoonpanolla tehdyistä keikoista Pepe's Party julkaisi livealbumin Band From Mars.

Band From Marsin ilmestyttyä alkoi olla selvää, että Pepe's Party lopettaa toimintansa. Ensin toiminnan piti päättyä livealbumiin, mutta yhtye sai vielä keikkatarjouksia vuodelle 1994, jotka he hyväksyivät. Pepe's Partyn jäähyväiskeikka oli vappuna 1994 Lutsilassa. Viimeisten keikkojen kokoonpanossa oli mukana myös vieraileva kosketinsoittaja Johannes Kessel.

Pepe's Party oli hajonneena seuraavat 13 vuotta. Monet fanit anelivat Petri Eskolinia uudelleenkokoamaan yhtye, mutta hän ei suostunut.

Lopulta vuonna 2007 Pepe's Party teki paluun uudella kokoonpanolla, jossa alkuperäisen yhtyeen jäsenet olivat Matias Nielikäinen (kitara ja koskettimet), Kake Krans (rummut) ja A. H. Laitinen (kitara). Laulajaksi tuli sooloartistin uraa luonut Pete Timo, joka oli ihaillut Pepe's Partya suuresti nuorena ja kirjoittanut jopa fanikirjan bändistä. Basistina oli useissa eri yhtyeissä soittanut ammattimuusikko Paavo Mielo. Pete Timo toimi uudelleenperustamisen organisoijana eikä ollut ensin aikeissa liittyä yhtyeeseen. He keräsivät internet-addressilla nimiä saadakseen Eskolinin mukaan, mutta hän päätti kieltäytyä. Tämän jälkeen muut päättivät ehdottaa Pete Timoa laulajaksi. Hän otti paikan vastaan eikä voinut uskoa onneaan.

Uuden Pepe's Partyn ensimmäiset konsertit olivat lokakuussa 2007. Ensiksi he tekivät kolme konserttia ja saatuaan hyvän vastaanoton he järjestivät kiertueen, joka oli vuoden 2008 alussa. Ensimmäisistä konserteista tehtiin livealbumi The New Pepe's Party sekä dokumenttielokuva Pete's Party, joka kertoo Pepe's Partyn uudelleenyhdistymisestä Pete Timon näkökulmasta.

Kiertueen jälkeen Laitinen lähti, jolloin yhtye onnistui pyytämään takaisin perustajajäseniin kuuluneen kitaristi Pauli Silvosen. Pepe's Party ilmoitti julkaisevansa uuden studioalbumin Lip of a Volcano, joka ilmestyi elokuussa 2008. Yhtye halusi uuden tulemisensa olevan muistettava ja voimakas, ja heidät nähtiinkin seuraavien kuukausien aikana eri medioissa sekä ainutlaatuisissa tapahtumissa. Pääasiassa vastaanotto oli hyvä, mutta monet vanhat fanit hylkäsivät yhtyeen sillä he eivät hyväksyneet Eskolinin puuttumista.

Vuoden 2013 alussa Paavo Mielo lopetti yhtyeessä ja tilalle liittyi Sami Mikander. Pian yhtye paljasti olevansa työstämässä uutta levyä ja syyskuussa 2013 ilmestyikin I Sold My Heart -niminen albumi.

Tammikuussa 2014 Petri Eskolin kuoli tapaturmaisesti, mikä merkitsi surua myös Pepe's Partylle. Eskolin ei ollut enää tekemisissä Pepe's Partyn kanssa, mutta yhtye suri häntä ja on siitä alkaen omistanut esiintymisensä aina hänelle. Basisti Paavo Mielo kuoli toukokuussa 2015 ja A. H. Laitinen maaliskuussa 2016. Huhtikuussa 2020 menehtyi kitaristi Esa Partinen.

Vuonna 2015 Pepe's Party juhli 40-vuotisjuhlaansa tekemällä maailmankiertueen, käyden tutun TV-maan ohella Euroopan maissa sekä Yhdysvaltojen New Yorkissa. Suomessa soitetuista keikoista julkaistiin livealbumi PP 40.

Pepe's Partyn uusin studioalbumi Powder and Paint julkaistiin maaliskuussa 2019.

Pepe's Party on muuttuneesta miehistöstä huolimatta pysynyt aktiivisena ja keikkaillut ahkerasti. Yhtye esittää vanhoja suosikkejaan mutta myös uutta tuotantoa, sillä yhtye ei halua taantua jukeboksiksi.

Kokoonpano

Pepe's Partyn kokoonpanot

1975–1976 (alkuperäinen)	Petri Eskolin – laulu, basso Pauli Silvonen – kitara Aaro Syväys – rummut
1976–1979	Petri Eskolin – laulu, basso Esa Partinen – kitara Aaro Syväys – rummut
1979–1985	Petri Eskolin – laulu, basso Esa Partinen – kitara Matias Nielikäinen – kitara, koskettimet Aaro Syväys – rummut
1985–1986	Petri Eskolin – laulu, basso A. H. Laitinen – kitara Matias Nielikäinen – kitara, koskettimet Aaro Syväys – rummut
1986–1987	Petri Eskolin – laulu, basso A. H. Laitinen – kitara Matias Nielikäinen – kitara, koskettimet Kake Krans – rummut
1987–1989	Petri Eskolin – laulu, basso Heikki Aspila – kitara Matias Nielikäinen – kitara, koskettimet Kake Krans – rummut
1989–1993	Petri Eskolin – laulu, basso Pauli Silvonen – kitara Kake Krans – rummut
1993–1994	Petri Eskolin – laulu, basso Esa Partinen – kitara Ripa Harmaala – rummut
2007–2008	Pete Timo – laulu A. H. Laitinen – kitara Matias Nielikäinen – kitara, koskettimet Paavo Mielo – basso Kake Krans – rummut
2008–2013	Pete Timo – laulu Pauli Silvonen – kitara Matias Nielikäinen – kitara, koskettimet Paavo Mielo – basso Kake Krans – rummut
2013– (nykyinen)	Pete Timo – laulu Pauli Silvonen – kitara Matias Nielikäinen – kitara, koskettimet Sami Mikander – basso Kake Krans – rummut

Nykyiset jäsenet

• Pete Timo – laulu (2007–)
• Pauli Silvonen – kitara (1975–1976, 1989–1993, 2008–, alkuperäinen)
• Matias Nielikäinen – kitara, koskettimet (1979–1989, 2007–)
• Sami Mikander – basso (2013–)
• Kake Krans – rummut (1986–1993, 2007–)

Entiset jäsenet

• Petri Eskolin – laulu, basso (1975–1994, alkuperäinen; kuoli 2014)
• Aaro Syväys – rummut (1975–1986, alkuperäinen)
• Esa Partinen – kitara (1976–1985, 1993–1994; kuoli 2020)
• A. H. Laitinen – kitara (1985–1987, 2007–2008; kuoli 2016)
• Heikki Aspila – kitara (1987–1989)
• Ripa Harmaala – rummut (1993–1994)
• Paavo Mielo – basso (2007–2013; kuoli 2015)

Diskografia

Studioalbumit

• Pepe's Party (1977)
• Private World (1978)
• Smiling Girls (1981)
• Not An Animal (1982)
• Rock in TV Land (1983)
• Easy Rockin' (1984)
• I Want Money Back (1985)
• Bad But Cool (1987)
• Heels (1993)
• Lip of a Volcano (2008)
• I Sold My Heart (2013)
• Powder and Paint (2019)

EP:t

• Opera For Puppies (1980)

Livealbumit

• Cretin Show (1983)
• Band From Mars (1993)
• The New Pepe's Party (2007)
• PP 40 (2015)