Kuusi pistoolia

tv-maasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Kuusi pistoolia oli tv-maalainen punk rock -yhtye, joka katsotaan tv-maalaisen punkin tärkeimmäksi edustajaksi. Kuusi pistoolia perustettiin vuonna 1975 ja hajosi vuonna 1989. Yhtye teki paluun vuonna 1998, mutta hajosi lopullisesti laulaja Ari Rämpyn kuoltua tammikuussa 2003. Yhtyeen musiikki oli yksinkertaista, rosoista ja vihaista, asenne anarkistinen sekä sanoituksissa usein kantaaottavuutta ja poliittisuutta. Kuusi pistoolia aiheutti monta kohua TV-maassa tekemällä kappaleita, joissa hyökättiin hallitusta ja yhteiskuntaa vastaan sekä käytettiin alatyylistä kieltä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustivat Porovanniemellä (nykyinen Nostislandia) vuonna 1975 Matti Häijy (kitara, laulu), Juha Huuru (basso, laulu) ja Antti Nuoli (rummut). Tätä oli edeltänyt luokkakavereiden Häijyn ja Nuolen Matlock -niminen yhtye, joka teki kaksi keikkaa vuonna 1974. Alkuaikojen esikuvia olivat kotimainen Hydrogen Sulphide sekä ulkomaiset Juice Leskinen, Hurriganes ja Slade. Pian yhtyeeseen saatiin varsinainen laulaja treenikämpällä hengailleesta Ari Rämpystä. Jäsenet eivät olleet alkuvaiheessa kovinkaan taitavia soittajia, mutta heillä oli suunnaton energia ja into omaa tekemistään kohtaan. Aluksi he soittivat covereita ja käyttivät nimeä Pistol.

Bändi osallistui Porovanniemen bändikilpailuun maaliskuussa 1976 soittaen Juice Leskisen "Einarin polkupyörän" ja ensimmäisen oman kappaleensa "Kuusi pistoolia". Yhtye ei menestynyt, mutta heistä tehtiin juttu porovanniemeläiseen nuortenlehteen. Viimeistään jutunteon myötä yhtyeen nimeksi muuttui Kuusi pistoolia.

Jäsenet alkoivat tekemään turbovauhdilla omia yksinkertaisia kappaleitaan, joiden sanoitukset olivat poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kantaaottavia sekä kapinallisia. Kuusi pistoolia oli anarkian sekä nihilismin, vallitsevat arvot ja käsitykset kieltävän ajatussuunnan, kannattaja.

Syksyllä 1976 Kuusi pistoolia -miehet tutustuivat Ramonesin ensimmäiseen albumiin. Seuraavan vuoden aikana heille tulivat tutuksi myös Iggy Pop, The Clash, The Dictators, Buzzcocks, New York Dolls ja tietysti Sex Pistols. Kuusi pistoolia sai kuulla paljon kyselyitä, ovatko yhtyeen nimi ja imago varastettu Sex Pistolsilta. Yhtyeen mukaan näin ei ollut, vaan yhdenmukaisuus Sex Pistolsiin oli silkkaa sattumaa.

Kuusi pistoolia teki omakustannekasetin nimeltä Ei oo tekemistä, jota painettiin sata kappaletta. Rumpali Antti Nuoli teki kopiot itse mankallaan. Uusi bändi huomattiin TV-maan orastavassa punk-skenessä. Melkein kaikki kasetin biisit päätyivät uusina versioina Kuuden pistoolin ensimmäiselle albumille. Ennen tätä Kuusi pistoolia otettiin tv-kaupunkilaiseen Räkä Rekords -levy-yhtiöön sen ensimmäisenä artistina. Yhtyeen jäsenet olivat hyviä tuttuja levy-yhtiön omistajan kanssa. Kuusi pistoolia nauhoitti ensimmäisen singlensä kesäkuussa 1977 Porovanniemellä. Sessioissa äänitettiin kappaleet "Anarkia TV-maassa" ja "Kuusi pistoolia". Seuraavana päivänä studiossa oli Morones, johon Kuusi pistoolia oli hiljattain tutustunut. Heistä tuli kaveribändejä, jotka tekivät paljon yhteisiä keikkoja.

"Anarkia TV-maassa" ilmestyi elokuussa ja siitä tuli klassikkokappale, joka siirsi punkin nuoruus- ja turhautumistematiikan suvereenisti Kuudelle pistoolille. Syksyllä yhtye kävi äänittämässä neljä kappaletta, jotka ilmestyivät loppuvuonna singlemuodossa. Ensimmäisenä ilmestyi "Lammaslauma määkii" / "Mä vihaan kaikkia". Pari kuukautta myöhemmin julkaistiin "Valtaan joka talon" / "Suklaata syön".

Musiikki ei nostanut yhtyettä suuren yleisön tietoisuuteen, vaan jäsenten käyttäytyminen ja etenkin ensimmäinen TV-esiintyminen NR TV2:n punk-musiikkia käsitelleessä suorassa lähetyksessä, jossa he vierailivat marraskuussa 1977. Basisti Juha Huuru aloitti TV-maan hallituksen arvostelun, jota jatkoi seuraavasti laulaja Ari Rämpy. Kun Rämpy sai ohjelman juontajan huomion, hän arvosteli kovasanaisesti presidentti Nestori Juhniablea. Ohjelma huipentui Rämpyn ja juontajan väliseen sanaharkkaan, jonka päätteeksi Rämpy pilkkasi Juhniablea vahvaa kieltä käyttäen. Vaikka ohjelma nähtiin vain suurimmissa kaupungeissa, lehdet pitivät huolen siitä, että Kuudesta pistoolista tiesi pian koko TV-maa. Tapahtumien seurauksena ohjelman juontaja erotettiin ja yhtyeestä tuli lehdistön silmätikku. Lisäksi poliisi otti yhtyeen valvovien silmiensä alle.

Suuri yleisö kauhisteli pahamaineista yhtyettä ja sen tempauksia. Säädytön elehtiminen ja kiroilu kuuluivat aina ohjelmaan. Nuoriso jumaloi yhtyettä ja muodosti uskollisen fanijoukon. Kuudesta pistoolista tuli yhdessä Moronesin kanssa TV-maan tunnetuimmat punk-yhtyeet.

Vuoden 1978 alussa Kuusi pistoolia teki ensimmäisen kiertueensa, jonka keikoista monta peruttiin nuorisojärjestöjen nostaman metakan takia. Tämän jälkeen yhtye meni studioon valmistelemaan ensimmäistä albumiaan nimeltä Kuusi pistoolia. Albumille päätyivät kaikki yhtyeen aikaisemmin julkaisemat singlet sekä monia uusia kappaleita. Uudet kappaleet "Olet tosi kuollut" ja "Mitä sanoit minusta" julkaistiin singleinä. Yhtye esittää albumilla myös Sex Pistolsin kappaleen "Did You No Wrong" sekä The Clashin kappaleen "Hate and War". Debyyttialbumista on ollut yksi punkin klassikoista ja sitä pidetään tiukkana, kiihkeänä ja kirkasotsaisena punkrock-levynä, joka paljasti vasta parikymppiset Kuusi pistoolia -punkkarit loistaviksi lauluntekijöiksi.

Albumin ilmestyttyä rumpali Antti Nuoli jätti yhtyeen. Hänen tilalle liittyi Reijo Ruoho, joka on Kuuden pistoolin pitkäaikaisin rumpali. Ari Rämpy, Matti Häijy, Juha Huuru ja Reijo Ruoho muodostivat yhdessä klassisen Kuusi pistoolia -miehityksen.

Kuusi pistoolia teki kesällä ja syksyllä 1978 ison levynjulkistuskiertueen, jonka aikana he soittivat kaikissa mahdollisissa paikoissa, klubeista tanssilavoihin. Ensimmäinen konsertti pidettiin TV-kaupungissa. Kesken konsertin poliisi rynnäköi saliin ja pidättivät managerin sekä yleisön jäseniä, vaikka yhtye ei ollut tehnyt mitään laitonta. Päästyään vapaaksi Kuusi pistoolia lähti seuraavaan kaupunkiin, jossa Juha Huuru ja Reijo Ruoho spraymaalasivat yhtyeen nimen hotellihuoneen seinään. Heidät pidätettiin uudestaan tästä hyvästä. Lähes kaikki kiertueen konsertit olivat kaaosta alusta loppuun. Jäsenet olivat vauhdissa myös lavan ulkopuolella. Yhdessä konsertissa Huuru pahoinpiteli bassollaan erästä yleisön jäsentä. Kiertueen loppupuolella eräs vihainen väkijoukko hajotti yhtyeen keikkabussin.

Vauhdikkaan kiertueen jälkeen Kuusi pistoolia julkaisi loppuvuonna uuden singlen "Halusin kaiken" / "En halua sitä ja tätä", joka oli mukana 1979 ilmestyneellä toisella albumilla Porovanniemi palaa. Musiikilliselta tyyliltään albumi oli hyvin samankaltainen kuin debyyttialbumi. Levyltä kuitenkin kuulee jäsenten soittotaitojen kehittymisen. Juha Huuru lauloi ensimmäistä kertaa päälaulua parissa kappaleessa. Ari Rämpy sanoi myöhemmin, että Porovanniemi palaa oli liiankin samankaltainen debyytin kanssa. Albumista on tullut yksi Kuuden pistoolin tunnetuimmista. Kriitikot ja yhtyeen fanit ottivat levyn hyvin vastaan.

Vuonna 1980 ilmestyi Kuuden pistoolin kuuluisin albumi Pelastakaa valtio. Kriitikoiden ylistämä albumi oli pidemmälle jalostettu ja kypsempi tulkinta debyytin tyylistä. Suoraviivaisen punkin lisäksi albumilla kuullaan rock'n'rollia, poppia sekä rockabillyä. Albumilta löytyy tunnettuja kappaleita, muun muassa "Pelastakaa valtio", "Ei tulevaisuutta" ja "Kuolema tai tuho". Kuusi pistoolia vieraili albumin ilmestymisvuonna ensi kertaa Suomessa.

Myöhemmin samana vuonna julkaistiin myös yhtyeen ensimmäinen livealbumi En tarvitse ketään, joka oli äänitetty vuoden 1980 alussa muutamalla keikalla. Yhtye soitti jo tuolloin vielä työn alla olleen Pelastakaa valtio -albumin lauluja.

Vuosi 1981 oli yhtyeelle hiljaisempi ja kului pääasiassa keikkojen muodossa. Yhtyeeltä ilmestyi singlejen B-puolikokoelma Turhat jutut. Kuusi pistoolia teki myös yhteistyötä Pakkolasku -blues-yhtyeen kanssa ja esiintyi yhtyeen albumilla Swindle

Vuonna 1982 ilmestyi studioalbumi Haluan olla minä. Kuuden pistoolin suosio alkoi kääntyä laskusuhdanteeseen. Albumia arvosteltiin epätasaisesta materiaalista. Siltä löytyi kuitenkin hittejä: Juha Huurun laulama "Elin täysillä" (joka oli käännös Sex Pistolsin "My Waysta") sekä Ari Rämpyn laulama "Mämmikoura".

Seuraavana vuonna sai ensi-iltansa Kuuden pistoolin itsestään tekemä puolifiktiivinen elokuva Rock'n'roll-terapia. Elokuvasta julkaistiin myös soundtrack.

Vuonna 1985 ilmestyi huonosti menestynyt albumi Kallonkutistaja, joka muistetaan enimmäkseen nimikkokappaleestaan "Kallonkutistaja".

Yli kymmenen vuotta jatkuvaa levyttämistä ja esiintymistä kulutti yhtyeen loppuun. Vuonna 1987 Ari Rämpy erotti päihderiippuvaisen Reijo Ruohon. Kuusi pistoolia hankki uuden rumpalin, joka oli hardcore punkia soittanut Pekka Ilves.

Yhtyeeltä ilmestyi vielä vuonna 1988 albumi Lähde pois, jolla Kuuden pistoolin musiikki oli muuttunut kovemmaksi uuden rumpalin vaikutuksesta. Albumin kappaleista "Anna mun nukkua" ja "Hukkasin itseni" tuli hittejä, mutta yhtye ei ollut tyytyväinen albumiin. Basisti Juha Huuru ei soittanut levyllä, mutta lauloi sille taustalauluja sekä soitti kitarasoolon yhdessä kappaleessa. Päihteiden käyttö oli tuolloin Huurulle bändiä tärkeämpää.

Juuri Lähde pois -albumin ilmestyttyä Pekka Ilves ja joukko hänen ystäviään olivat osallisina joukkotappelussa Porovanniemen keskustassa. Ilvestä puukotettiin noin 17 kertaa ja hän sai vakavia vammoja. Kun hän oli toipumassa sairaalassa, hänen auttamiseksi järjestettiin hyväntekeväisyyskonsertti, jossa Kuusi pistoolia esiintyi ilman häntä. Mikko Häkki tuurasi häntä rummuissa. Kuusi pistoolia joutui lähtemään hänen kanssa levynjulkistuskiertueelle, joka sujui huonosti. Kesken kiertueen Pekka Ilves soitti yhtyeelle ja ilmoitti jättävänsä yhtyeen. Viikkoa myöhemmin Ari Rämpy ja Juha Huuru saivat tietää Matti Häijyn olevan lähdössä. He päättivät hajottaa Kuusi pistoolia -yhtyeen. Viimeinen keikka oli Pustilassa helmikuussa 1989, jonka jälkeen yhtye hajosi.

Yhtyeen ollessa hajonneena sen parhaista kappaleista tehtiin vuonna 1992 kokoelma Kuka välittää, joka myi platinaa. Kuuden pistoolin suosio lähti jälleen nousuun ja jäsenet saivat kuulla uusien ja vanhojen fanien aneluja koota yhtye takaisin yhteen.

Aluksi jäsenet, varsinkaan Ari Rämpy, eivät olleet innostuneita yhtyeen paluusta. Vuonna 1996 Juha Huuru ja Reijo Ruoho alkoivat keikkailla yhdessä esittäen Kuusi pistoolia -lauluja, vain pitääkseen hauskaa. Seuraavana vuonna he saivat Rämpyn vierailevaksi laulajaksi keikalleen.

Lopulta vuonna 1998 fanien toiveisiin vastattiin, kun Kuusi pistoolia julkisti tiedon nostalgiakiertueesta klassisella kokoonpanollaan. Reijo Ruoho oli toiminut paluun puuhamiehenä. Matti Häijy saatiin suostumaan paluuseen viimeisenä jäsenistä. Kiertue alkoi 6. kesäkuuta 1998. Seuraavien neljän kuukauden aikana yhtye kiersi laajasti TV-maassa ja teki myös lyhyet vierailut Suomeen sekä Saksaan. Yhtyeen lopettamisen jälkeen nostalgiakiertueesta julkaistiin livealbumi Sokkihoito.

Klassinen kokoonpano ei kuitenkaan pysynyt yhdessä pitkään. Basisti Juha Huuru ilmoitti vuonna 1999 jättävänsä jälleen yhtyeen. Syynä olivat musiikilliset erimielisyydet. Lukuisten koesoittojen jälkeen Kuusi pistoolia otti mukaan uuden basistin, muita jäseniä nuoremman Joona Avaran. Kuusi pistoolia aloitti aktiivisen keikkailun, jonka aikana he ehtivät myös käydä studiossa.

Lokakuussa 2000 julkaistiin ensimmäinen Kuusi pistoolia -studioalbumi 12 vuoteen. Albumin nimi oli Röntgen. Se osoitti yhtyeen olevan tiukassa iskussa ja sävelkynän olevan yhä terävä. Röntgeniltä löytyi pari uutta hittiä vanhojen klassikoiden rinnalle: "Lopeta mainostaminen" ja "Tuuletus". Ari Rämpyn lisäksi Joona Avara sai laulaa levyllä päälaulua taustojen lisäksi.

Vuonna 2001 ilmestyi livealbumi Neljä siluettia sekä studioalbumi Puistotädit. Neljä siluettia -albumilla Kuusi pistoolia esittää sujuvasti sekä vanhoja että uusia kappaleitaan. Puistotädit -albumilla on hitiksi muodostunut "Räkä sanoo".

Vuoden 2002 Kuusi pistoolia vietti laajalla kiertueella soittaen kiihkeitä ja energisiä keikkoja. Yhtyeen viimeinen esiintyminen oli 13. joulukuuta 2002 Rossarissa. Yli kymmenen vuotta myöhemmin esitys julkaistiin livealbumin muodossa nimellä Viimeinen kohkaaminen.

Yhtyeen laulaja ja keulahahmo Ari Rämpy kuoli 5. tammikuuta 2003, kun hänen autonsa suistui tieltä ja osui kallioleikkaukseen. Rämpy kuoli saamiinsa vammoihin tapahtumapaikalle. Hän oli 47-vuotias. Kuusi pistoolia lopetti heti toimintansa, sillä bändiä ei voitu kuvitella ilman Rämpyä.

Yhtye oli aikeissa äänittää seuraavan studioalbuminsa vuoden 2003 alkupuolella. Ari Rämpyllä oli valmiina monia biisi-ideoita. Yhtyeeltä jäi täyttämättä kolmen uuden studioalbumin sopimus levy-yhtiön kanssa. Jäljelle jääneet jäsenet neuvottelivat levy-yhtiön kanssa ja saivat yhtiön myöntymään siihen, että kolmannen studioalbumin sijaan julkaistaan livealbumi. Vuonna 1998 soitetuista keikoista koostettiin livealbumi Sokkihoito, joka ilmestyi myöhemmin vuonna 2003.

Yhtyeen tuotannosta julkaistiin vuonna 2005 laaja boksikokoelma nimeltä Kuusi pistoolia ja neljä punkkaria. Samana vuonna yhtye julkaisi virallisen dokumenttielokuvan bändin historiasta, nimeltä Kuusi pistoolia ja viattomuus. Yhtyeestä ja sen jäsenistä on kirjoitettu myös useita kirjoja.

Vuonna 2012 Kuusi pistoolia -yhtyeen tammikuussa 1978 soittama keikka löytyi C-kasetille suoraan miksauspöydästä äänitettynä. Entisöintityön jälkeen keikka julkaistiin livealbumina nimeltä En ole eläin.

Yhtyeen alkuperäinen rumpali Antti Nuoli kuoli mahasyöpään 22. lokakuuta 2016.

Suuri osa yhtyeen elossa olevista jäseniä ovat edelleen aktiivisia muusikon urallaan. Juha Huuru on menestyksekkäällä soolouralla ja tehnyt soololevyjä. Hänen yhtyeessä on koko ajan soittanut Reijo Ruoho. Matti Häijy soittaa edelleen kitaraa, mutta ei ole mukana missään yhtyeessä, vaan tekee studio- ja livevierailuja. Joona Avara laulaa ja soittaa nykyisin yhtyeessä nimeltä Scattergun.

Kuusi pistoolia on edelleen suuressa maineessa TV-maassa ja yhtye tunnistetaan punk rockin merkittäväksi tekijäksi. Kaikki yhtyeen 1970- ja 1980-lukujen albumit on 2000-luvulla julkaistu remasteroituna.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuden pistoolin kokoonpanot
1975–1978 (alkuperäinen)
1978–1987 (tunnetuin)
  • Ari Rämpy – laulu
  • Matti Häijy – kitara, laulu
  • Juha Huuru – basso, laulu
  • Reijo Ruoho – rummut
1987–1988
  • Ari Rämpy – laulu
  • Matti Häijy – kitara, laulu
  • Juha Huuru – basso, laulu
  • Pekka Ilves – rummut
1988–1989
  • Ari Rämpy – laulu
  • Matti Häijy – kitara, laulu
  • Juha Huuru – basso, laulu
  • Mikko Häkki – rummut
1998–1999 (tunnetuin)
  • Ari Rämpy – laulu
  • Matti Häijy – kitara, laulu
  • Juha Huuru – basso, laulu
  • Reijo Ruoho – rummut
1999–2003
  • Ari Rämpy – laulu
  • Matti Häijy – kitara, laulu
  • Joona Avara – basso, laulu
  • Reijo Ruoho – rummut

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omakustanteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]