Jokamiesten Veljesorkesteri

tv-maasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Jokamiesten Veljesorkesteri vuonna 2022. Ylhäältä vasemmalta: Rolf Saxholm, Late Äimänen ja Esa Komssi. Alhaalla vasemmalta: Ari Jokamies, Jalmari Jokamies ja Juho Jokamies.

Jokamiesten Veljesorkesteri on tv-maalainen vuonna 1970 perustettu perustettu bluesrock-pohjaista musiikkia soittava yhtye. Yhtyeen musiikissa on olennaista pitkät kitarasoolot, jotka keikoilla ovat usein improvisoituja. Jokamiesten Veljesorkesterista on tullut erittäin suosittu TV-maassa. Yhtye tunnetaan erityisesti suomenkielisistä käännöksistään englanninkielisistä blues-kappaleista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokamiesten Veljesorkesterin perustivat vuonna 1970 Kärppälahdessa asuneet nuoret blues-musiikin harrastajat, veljekset Jukka Jokamies ja Jalmari Jokamies. Veljeksillä oli kotonaan merkittävä kokoelma äänilevyjä ja he omistivat myös sähkökitaroita ja vahvistimia. Jukka opetti Jalmari-pikkuveljelleen kitaransoiton alkeet, jonka jälkeen he alkoivat soittaa yhdessä blues-pohjalta. Jukka soitti soolo ja slide-kitaraa sekä toimi yhtyeen johtajana. Jalmari soitti komppikitaraa ja lauloi samalla. Toiseksi soolokitaristiksi pyydettiin heidän serkku Henri Jokamies, joka halusi oman veljensä Ari Jokamiehen pääsevän soittamaan rumpuja. Bassoa tuli soittamaan Jukan ystävä Jori Oljakka. Viimeinen silaus kokoonpanoon oli huuliharpisti sekä toinen laulaja, Olavi Suokivi.

Jalmari Jokamies on maininnut yhtyeen suurimmiksi esikuviksi Fleetwood Macin, The Jeff Beck Groupin, Johnny Winterin, John Mayall's Bluesbreakersin ja Eric Claptonin Creamin sekä lukuisat vanhemmat blues-mestarit, joista mainittakoon Muddy Waters, B. B. King, Albert King ja Howlin’ Wolf. Heti uransa alussa he tekivät blues-henkisen matkan Yhdysvaltoihin kolmen muun ystävänsä kanssa, jossa he kävivät blues-konserteissa, etsimässä blues-levyjä sekä ostamassa uuden sähkökitaran Jukka Jokamiehelle.

Aluksi nuoret miehet käyttivät nimeä Jukka ja Kuninkaat, kunnes Jukka esitteli muille jäsenille löytämänsä uuden yhtyeen nimeltä The Allman Brothers Band. Kyseisestä yhtyeestä tuli niin tärkeä esikuva soittajille, että he päättivät vaihtaa yhtyeensä nimeksi Jokamiesten Veljesorkesteri sen mukaan, sillä mukana oli neljä Jokamiehen sukuun kuulunutta jäsentä. He harjoittelivat kopioimalla ja yhdistelemällä kaikkea, mitä edellä mainitut esikuvat olivat levyttäneet. Pikku hiljaa he alkoivat jalostaa omaa tyyliään ja soundiaan.

Jokamiesten Veljesorkesteri esitti tanakalla tyyliltään lainakappaleita sekä joitakin omia laulujaan. Kappaleiden sanoittajana toiminut Olavi Suokivi sai idean, että yhtye alkaa kääntämään ulkomaisten blues-artistien tunnettuja kappaleita suomeksi. Suokivi osoittautui lahjakkaaksi kielenkääntäjäksi ja opetti myös Jalmari Jokamiehen sanoittamaan ja kääntämään.

Kun orkesterin ohjelmisto oli täysin suomenkielistä, he kokivat olevansa valmiita aloittamaan julkiset esiintymiset. Jokamiesten Veljesorkesterin ensimmäinen keikka oli joulukuussa 1970 Kärppälahdessa Viherkosken koulussa. Tämän jälkeen yhtye alkoi keikkailla kouluissa ja tanssilavoilla. Suurimmissa kaupungissa he esiintyivät myös ravintoloissa. Kesällä 1971 he pääsivät myös parille festivaalille, mutta soittivat niissä vielä päivän ensimmäisenä esiintyjänä.

Toisella ja viimeisellä festivaaliesiintymisellä Jokamiesten Veljesorkesterin jälkeen lavalle nousi Aiglatson, joka oli jo ennen keikkaansa tarkkaillut Veljesorkesteria ja piti heidän musiikistaan. Aiglatsonin mielestä Veljesorkesterin kuului päästä levyttämään ja hän alkoi markkinoida heitä Boyd Records -levy-yhtiölle. Jokamiesten Veljesorkesterikin saikin levytyssopimuksen Boyd Recordsilta.

Ensimmäinen albumi Jokamiesten Veljesorkesteri äänitettiin syksyllä 1971 ja se ilmestyi marraskuussa 1971. Albumin ensimmäinen puolisko koostui suomeksi käännetyistä ulkomaisista blues-kappaleista, kuten Muddy Watersin ja Allman Brothers Bandin materiaalista. Toisella puolella oli Jalmari ja Henri Jokamiehen sävellyksiä, joihin Olavi Suokivi ja Jalmari kirjoittivat sanat. Aktiivisen keikkailun ansiosta albumi alkoi myydä vuoden 1972 alkaessa ja B. B. Kingin "Thrill Is Gone" -hitistä tehty käännös "Keikka alkaa" muodostui radiohitiksi.

Taitavan soittonsa ja juurevan musiikkinsa lisäksi Jokamiesten Veljesorkesteri alkoi kerätä mainetta TV-maalaisen rockin ns. pahoina poikina. Heidät opittiin tuntemaan yhteyksistään pahamaineisiin moottoripyöräjengeihin, päihteiden käytöstään sekä useista välikohtauksistaan virkavallan kanssa. Hurjasta maineesta ja jäsenistä liikkuneista huhuista huolimatta Veljesorkesterin miehet olivat erittäin ystävällisiä ja maanläheisiä ihmisiä, jotka muodostivat ystävät ja roudarit mukaan luettuna suuren perheen.

Vuonna 1972 ilmestyi seuraava albumi Sokea pöllö, josta materiaalista jo enemmistö oli yhtyeen omia kappaleita. Tällä albumilla alkoi kuulua Veljesorkesterin harrastamaa improvisaatiota ja jamittelusta, joita ei suunniteltu etukäteen. Keikoilla kappaleet venyivät niiden seurauksena jopa puolituntisiksi. Sokea pöllö sai hyvän vastaanoton. Erityisesti arvostettiin Jukka ja Henri Jokamiehen virtuoosimaista soittoa. Albumilta löytyi kolme isoa hittiä, "Auringonkukka", "Tuokaa kiisseliä" ja "Purkitettu öljy".

Sokean pöllön menestyksen myötä Jokamiesten Veljesorkesterin maine kasvoi ja keikkamäärät lisääntyivät jopa kolmeensataan keikkaan vuodessa, joiden yleisömäärät nousivat suuriksi.

Kolmas albumi Oli kesäkeli ilmestyi 1973 ja viimeistään sen jälkeen Jokamiesten Veljesorkesteri löi itsensä läpi ja nousi TV-maassa kansansuosikeiksi. Oli kesäkeli -albumin hittikappaleita ovat "Jukan ja Henrin boogie", "Kaikki järjestyy", "Kun olin pikkupoika" ja "Hassunhauska mies". Oli kesäkeli myi kultaa ensimmäisenä Veljesorkesterin albumina.

Syyskuussa 1973 Jokamiesten Veljesorkesteri koki kovan takaiskun, kun kitaristi Jukka Jokamies kuoli allergiseen reaktioon, joka oli erään hänen ottamansa lääkkeen aiheuttama. Kuolemaan vaikutti myös Jokamiehen sairastama astma ja hänen keuhkonsa todettiin olleen heikot. Eloon jääneet orkesterin jäsenet järkyttyivät, mutta päättivät jatkaa epätoivosta huolimatta. Jukka päätettiin korvata uudella kitaristilla. Johtajan rooli siirtyi sekä Jalmari että Ari Jokamiehelle. Jalmari on sittemmin kuvaillut Jukan menettämisen tuntuneen maailmanlopulle ja siitä toipuminen vei oman aikansa. Mukaan saatiin basisti Jori Oljakan veli Sakari Oljakka.

Veljesorkesterin surressa Jukkaa heidän suosionsa jatkoi kasvuaan. Seuraava albumi haluttiin jo seuraavaksi vuodeksi. Orkesteri päätti kunnioittaa Jukan muistoa ja muistella häntä sanoituksissa. Syvällä kotimaassa -nimisen albumin kannessa nähtiin yhtye kokoontuneena Jukasta otetun valokuvan ympärille. Tunnelmaltaan surumieliseltä albumilta löytyi hitit "Yksi pitkä vuosi" sekä "Presidentti Juhniable".

Veljesorkesterin alkaessa toipua Jukan menettämisestä, kokoonpano alkoi rakoilla vuoden 1974 lopulla. Olavi Suokivi päätti erota yhtyeestä opiskellakseen lääkäriksi, mutta lupasi jatkaa sanoitustyötä yhtyeelle. Tilalle ei tullut uutta huuliharpistia, vaan sen sijaan kosketinsoittaja Richard Fogde, joka pystyi myös laulamaan alun perin Suokiven esittämät kappaleet.

Jokamiesten Veljesorkesteri oli mukana Lutsila Rock -festivaaleilla, jotka pidettiin Lutsilassa juhannuksena 1975. Jättimäistä konserttia oli katsomassa ennätykselliset 100 000 ihmistä. Muihin esiintyjiin lukeutuivat tv-maalaiset rock-yhtyeet Aiglatson, Vierivät murikat ja pääesiintyjänä ollut Hydrogen Sulphide. Konsertti lähetettiin televisiossa ja radiossa ympäri maata, mikä oli loistavaa mainosta jokaiselle yhtyeelle, myös Jokamiesten Veljesorkesterille. Kameroiden tallentamasta Veljesorkesterin konsertista on tullut todellinen helmi yhtyeen fanieen keskuudessa. Veljesorkesteri itse oli niin tyytyväinen keikkaansa Lutsila Rockissa, että he päättivät julkaista sen livealbumina nimeltä Jokamiesten Veljesorkesteri Lutsilassa.

Lutsila Rockin jälkeisessä huumassa ilmestyi albumi Isäni oli peluri, jonka ajoitus ei olisi voinut olla huonompi. Isäni oli peluri menestyi hyvin myyden platinaa ensimmäisenä Jokamiesten Veljesorkesterin albumina. Siltä löytyi Veljesorkesterin uran ehkä kaksi suurinta hittiä: Fodgen laulama "TV-maan äijä" ja instrumentaalikappale "Päivi".

Jokamiesten Veljesorkesteri oli suositumpi kuin koskaan ja aloitti suuren kiertueen, jossa yhtye esiintyi suurissa konserttihalleissa ja urheiluareenoissa. Kiertue oli suurmenestys, mutta yhtyeen jäsenet alkoivat riidellä keskenään ja heidän ystävyytensä koki kolhuja. Pahimmat riidat olivat Henri Jokamiehen kanssa, joka lopulta päätti lähteä keväällä 1976. Tilalle tuli lyhyellä varoitusajalla Harri Maisala ja kiertue pääsi jatkumaan.

Seuraava Veljesorkesterin albumi oli nimeltään Korkein totuus ja se ilmestyi loppuvuonna 1976. Se menestyi jälleen hyvin ja myi taas platinaa. Albumilta muistetaan parhaiten kappale nimeltä "Aikuisuus".

Jokamiesten Veljesorkesterin suosituimmat kappaleet koottiin vuonna 1977 kokoelma-albumiksi nimeltä Jokamiesten Veljesorkesteri ylpeänä esittää. Albumin ensimmäisenä raitana oli uusi kappale nimeltä "Puinen kirkko", joka julkaistiin myös singlenä ja se saavutti hitin aseman.

Harri Maisala esiintyi Veljesorkesterin kanssa alkukesään 1978 saakka, jolloin hän ja basisti Jori Oljakka lähtivät. Yhtye sai kuitenkin jälleen lisää Jokamiesten suvun edustusta, kun Henri Jokamies tuli takaisin sovittuaan muiden kanssa riidat. Basistiksi tuli Jalmarin nuorin veli, Jesse Jokamies. Seuraavana vuonna Sakari Oljakka erosi ja hänen tilalleen tuli Ismo Loppe, joka oli pitkään mukana Veljesorkesterissa.

Uudistunut Veljesorkesteri levytti vuonna 1979 albumin Syö persikka, joka myi kultaa ja jonka tunnetuin kappale on "Murskatappio". Musiikki oli levytystauon aikana kehittynyt. Yhtye oli saanut uusia vaikutteita, joita olivat Marshall Tucker Band ja Lynyrd Skynyrd, ja ne uudistivat Veljesorkesterin musiikkia.

Seuraavana vuonna 1980 ilmestyi kokoelma-albumi Jokamiesten perhe ja livealbumi Antaa orkesterin soittaa. Lisäksi Jokamiesten Veljesorkesterin pitkäaikainen haave toteutui, joka oli keikkamatka Yhdysvaltoihin. Yhtye esiintyi lähinnä ns. syvän etelän osavaltioissa muutamassa eri kaupungissa pienille yleisöille ja he nauttivat saadessaan esiintyä paikoissa, joista heidän esikuvansa ovat kotoisin. Yhdysvaltojen matkan aikana keikkakokoonpanossa oli mukana myös Olavi Suokivi.

Jokamiesten Veljesorkesteri esiintyi vuonna 1981 myös Suomessa ja Ruotsissa TV-maalaisten kollegoiden ehdotuksesta, mutta eivät saaneet toivomaansa vastaanottoa. Huonoon vastaanottoon vaikutti kuitenkin Veljesorkesterin oma käytös, kun pahamaineinen yhtye tuhosi hotellihuoneensa perusteellisesti ja aiheutti kaaoksen ammuskelemalla porilaisessa ravintolassa. Vakavin asia oli viimeisen keikkapaikan syttyminen tuleen Veljesorkesterin esiintyessä, mutta jäsenet ja kiertuehenkilökunta onnistuivat pakenemaan selviten täpärästi hengissä. Vuoden 1981 ajan keikoilla koskettimia soitti Richard Fogden sijaan Vierivistä murikoista paremmin tunnettu Tarmo Paltta.

Keväällä 1982 Henri ja Jesse Jokamies jättivät Veljesorkesterin ja heidän tilalle tuli kitaristi Jan Velling sekä entinen jäsen Jori Oljakka. Jan Velling ei hyväksynyt kosketinsoittimia yhtyeen musiikissa ja kun Richard Fogden motivaatio oli alkanut hiipua, Fogde lähti. Jalmari Jokamiehen toiveesta Olavi Suokivi tuli takaisin huuliharpistiksi.

Jokamiesten Veljesorkesterin kesällä 1983 soitettu konsertti Porovanniemellä kuvattiin ja nauhoitettiin ja sen ympärille luotiin yhtyeestä kertova elokuva nimeltä Keikka alkaa. Elokuvassa nähtävä konsertti julkaistiin myös livealbumina, jonka nimi Musiikkia elokuvasta Keikka alkaa. Jan Vellingin mukana olo kuului R&B -vaikutteiden lisääntymisenä. Yhtye teki hänen kanssaan EP-levyn, Suurempi kuin elämä, jonka kaikki kappaleet Velling sävelsi.

Vellingin ja muiden jäsenten välillä ilmeni kuitenkin musiikillisia erimielisyyksiä, joten kitaristi päätti keväällä 1984 lähteä ja vei mukanaan Jori Oljakan, jonka kanssa he perustivat uuden yhtyeen nimeltä Jan Velling and The Duncan Band. Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen Velling kuoli alkoholimyrkytykseen toukokuussa 1987.

Kitaristiksi palasi vanha tuttu Henri Jokamies ja basistiksi puolestaan liittyi Matias Tykkälä. Veljesorkesteri lähti viiden vuoden tauon jälkeen studioon tekemään uutta albumia, jonka tuottajana toimi tällä kertaa rock-muusikko Chris Lee Valentine. Jalmarin mielestä albumi onnistui niin hyvin, että hän kehui sitä kuuluisalla lausahduksella: "Tämä saa veitikkani kovaksi!". Albumi sai siitä nimekseen Kovana ja se myi platinaa. Kovana -albumin jälkeisellä kiertueella äänitettiin konserttitaltiointi Jokamiesten Veljesorkesteri ja Jalmari Jokamies.

Olavi Suokivi jäi auton yliajamaksi palatessaan kotiin Veljesorkesterin keikalta tammikuussa 1985. Hänen lonkkansa murtui eikä se koskaan parantunut kunnolla, vaikka Suokivi sai sittemmin työkykynsä takaisin. Hän kuitenkin jätti Veljesorkesterin terveytensä lisäksi myös liian rankkana pitämänsä keikkatahdin takia. Jalmari Jokamies päätti ottaa mukaan kaksi uutta miestä, kosketinsoittaja Esa Komssin ja toisen rumpalin Hannu Vaunuveräjän. Komssi on edelleen mukana yhtyeessä, Vaunuveräjä sen sijaan erotettiin 1991.

Seuraavat viisi vuotta Veljesorkesteri keikkaili säännöllisen epäsäännöllisesti, eikä uusia levyjä tehty. Naimisiin mennyt Jalmari oli perustanut perheen ja tullut isäksi kolmelle lapselle, jonka myötä hän halusi omistautua perhe-elämälle.

Vuonna 1990 ilmestyivät kohtalaisesti menestyneet kokoelma Perhealbumi sekä livealbumi JV '90.

Seuraavana vuonna Veljesorkesteri kokosi rivinsä ja levytti uuden studioalbumin nimeltä Täysillä moottoritielle. Vastaanotto oli hyvä ja kultaa myyneellä levyllä oli hitti "Saan kiinni". Veljesorkesteri teki pitkästä aikaa ison kiertueen, johon kuului toinen vierailu Suomeen, jossa vastaanotto oli huomattavasti parempaa kuin edellisellä kerralla. Kiertueen loppupuolella orkesteri pääsi toiveensa mukaisesti esiintymään Yhdysvalloissa.

Vuonna 1993 ilmestyi yhtyeen toinen EP nimeltä Taas tien päällä. Yhtyeen pitkäaikainen ystävä Aiglatson vieraili EP:llä laulajana sekä oli mukana sen tuotannossa. Myös Olavi Suokivi esiintyi EP:llä ja sanoitti sen ainoan hitin, ensimmäisen raidan nimeltä "Kukkanen haudalla".

Basisti Matias Tykkälä erotettiin loppukesällä 1994 päihteiden käytön ja siitä seuranneen arvaamattoman käytöksen vuoksi. Tykkälän tilalle saatiin takaisin perustajajäseniin kuulunut Jori Oljakka. Uusi vakaa Veljesorkesteri teki kaksi menestynyttä albumia nimeltä Läski tai lankku (1996) ja Vääntyvät sormet (1997), jotka olivat kaksiosainen sarja. Ensimmäiseltä osalta löytyivät hitit "Lantringilla tai ilman" ja "Saunailta ja radio" sekä toiselta "Töpseli".

Loppuvuonna 1996 Jokamiesten Veljesorkesteri alkoi soitella muun muassa Rymy-Eetun kitaristina tunnetun Pertti Linervon kanssa ja keväällä 1997 tehtiin kiertue jossa soitettiin Veljesorkesteri ja Linervon yhteisiä suosikkikappaleita. Linervo nautti Veljesorkesterin kanssa soittamisesta ja halusi tehdä heidän kanssa albumin. He ehtivät tehdä sitä varten demoäänityksiä. Linervo kuitenkin kuoli yllättäen kokaiinin käyttöön aiheuttamaan sydänkohtaukseen joulukuussa 1997. Veljesorkesteri esiintyi seuraavan vuoden alussa hänen muistokonsertissa.

Kiireisenä pysytellyt Jokamiesten Veljesorkesteri oli koko vuoden 1998 kiertueella, jonka aikana kitaristi Henri Jokamies kuoli nukkuessaan hotellihuoneessaan Alivieskassa 31. lokakuuta. Henrin kuolema liittyi päihteiden käyttöön. Jäsenten toipuessa Henrin menetyksestä, ilmoitti Jori Oljakka jo kolmatta kertaa eroavansa. Veljesorkesteri ei voinut muuta kuin jatkaa eteenpäin. Basistiksi tuli takaisin Jesse Jokamies, joka piti orkesterin Jokamiehen sukuun kuuluvien jäsenten määrän kolmessa. Yli 20 vuotta sitten kokoonpanossa soittanut Harri Maisala palasi kitaristiksi, mutta lähti jo yhden kiertueen jälkeen vuonna 1999.

Tässä vaiheessa Ari Jokamies päätti soittaa pojalleen Juho Jokamiehelle, joka oli vasta 22-vuotias mutta hyvin taitava kitaristi. Juho opetteli soittamaan kuunnellen juuri Jokamiesten Veljesorkesteria ja erityisesti Jukka Jokamiehen aikaisia levyjä. Juho Jokamiestä onkin kutsuttu Jukka Jokamiehen ensimmäiseksi todelliseksi seuraajaksi.

Jokamiesten Veljesorkesteri jatkoi tiivistä keikkailua ja teki vuonna 2000 albumin Naapurin muulit, jossa etenkin Juho loistaa soittotaidoillaan. Albumi otettiin erittäin hyvin vastaan sekä se myi kultaa. Sen hitti oli "En minä vaan pojat".

Naapurin muulit -albumin jälkeen Veljesorkesteri teki 30-vuotisjuhlakiertueen, joka venyi kahden vuoden mittaiseksi ja jonka aikana orkesteri kävi tavanomaisten TV-maan, Suomen ja Yhdysvaltojen lisäksi lukuisissa Euroopan maissa, Aasian maissa, Australiassa ja Etelä-Amerikassa. Kiertueen päättyessä elokuussa 2002 Veljesorkesteri oli tehnyt uransa ensimmäisen maailmankiertueen. Kiertue tallennettiin livealbumille Jokamiesten Veljesorkesteri on rautaa! ja samannimiselle konsertti-DVD:lle.

Pitkän ja vaativan juhlakiertueen jälkeen Veljesorkesteri vietti tauon, jonka aikana Jesse Jokamies kuoli syöpään lyhyen taistelun jälkeen. Hänen seuraajakseen valittiin basisti Pera Kenttämies. Ura jatkui keväällä 2004 uusien keikkojen muodossa.

Vuonna 2005 ilmestyi kohtalaisen vastaanoton saanut albumi Hipit ja piippu sekä kokoelma Kaikki kaunis on musiikkia.

Juho Jokamies päätti huhtikuussa 2008 jättää Veljesorkesterin ja siirtyä eteenpäin muusikkona. Juho ei kuitenkaan unohtanut orkesteria täysin, vaan hän oli seuraavat kymmenen vuotta tuttu vieras yhtyeen keikoilla erityisissä tilaisuuksissa ja lähti joskus jopa mukaan kesäkiertueelle tai ulkomaan matkalle. Toisena yhtyeenään Juholla oli Jokamies ja Kenttämies, johon basisti Pera Kenttämies lähti Juhon mukana. Jokamies ja Kenttämies jäi tauolle vuonna 2022.

Jokamiesten Veljesorkesteri sai pyydettyä takaisin kaksi entistä jäsentään, Jori Oljakan ja Harri Maisalan. Heidän kanssa tehtiin albumi Kaksi lasikulhoa, joka ilmestyi 2009.

Vuoden 2010 ajan juhlittiin Veljesorkesterin 40-vuotisjuhlaa. Yhtye oli merkittävällä maailmankiertueella, jonka päätteeksi 6. elokuuta Kärppälahdessa, yhtyeen kotipaikassa, pidettiin juhlakonsertti. Sen vierailijoina nähtiin TV-maalaiset Olavi Suokivi, Juho Jokamies, Aiglatson, Robert Robbins, Vierivät murikat -yhtyeen Olli Urmas, Markku Jaakkola sekä Jarkko Sarvikas. Ulkomaalaisia erikoisvieraita olivat suomalaiset Heikki Silvennoinen, Hasse Walli ja Erja Lyytinen sekä yhdysvaltalaisen Canned Heat -yhtyeen muutama jäsen. Konsertti on julkaistu livealbumilla sekä DVD:llä nimellä Juhlava tekniikka.

Harri Maisala oli terveydellisten syiden takia sivussa lähes koko vuoden 2013, jolloin häntä tuurasi Rolf Saxholm. Elokuussa 2014 Maisala ilmoitti jättävänsä yhtyeen, jolloin Saxholm jäi pysyvästi yhtyeeseen.

Kesällä 2015 Veljesorkesteri osallistui Lutsila Rock -festivaalien 40-vuotisjuhlan kunniaksi tehdylle Lutsila Rock 40 vee! -kiertueelle. He olivat Aiglatsonin ja Chris Lee Valentinen kanssa ainoat alkuperäisestä Lutsila Rockista mukaan saadut rokkarit.

Elokuussa 2016 ilmestyi orkesterin tähän mennessä tuorein albumi Karavaani TV-maassa.

Lokakuussa 2016 Jokamiesten Veljesorkesteri kuuli suru-uutisen hyvän ystävän ja merkittävän jäsenen Olavi Suokiven yllättävästä kuolemasta. Veljesorkesteri oli pääesiintyjänä Suokiven muistokonsertissa, joka pidettiin Nostislandiassa 10. tammikuuta 2017. Helmikuussa 2017 orkesterille tuli lisää surua, kun Jori Oljakan veli ja yhtyeen aiempi kitaristi Sakari Oljakka kuoli. Jori itse kuoli pitkäaikaiseen sairauteen 22. toukokuuta 2019.

Huhtikuussa 2022 yhtye tiedotti soolokitaristin ja pitkäaikaisen jäsenen Ismo Loppen jääneen eläkkeelle ja lopettaneen keikkailun. Juho Jokamies tuli takaisin yhtyeeseen.

Jokamiesten Veljesorkesteri on edelleen aktiivinen keikkailija ja jäsenet ovat lupailleet myös vielä uutta levyä. Tällä hetkellä orkesteriin kuuluvat alkuperäiset jäsenet Jalmari ja Ari Jokamies, pitkään mukana ollut Esa Komssi, Juho Jokamies, Rolf Saxholm sekä uusi jäsen, Oljakan paikalle tullut basisti Late Äimänen.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokamiesten Veljesorkesterin kokoonpanot
1970–1973 (alkuperäinen)
1973–1974
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Olavi Suokivi – laulu, huuliharppu
  • Sakari Oljakka – kitara
  • Henri Jokamies – kitara
  • Jori Oljakka – basso
  • Ari Jokamies – rummut
1974–1976
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Richard Fogde – laulu, koskettimet
  • Sakari Oljakka – kitara
  • Henri Jokamies – kitara
  • Jori Oljakka – basso
  • Ari Jokamies – rummut
1976–1978
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Richard Fogde – laulu, koskettimet
  • Sakari Oljakka – kitara
  • Harri Maisala – kitara
  • Jori Oljakka – basso
  • Ari Jokamies – rummut
1978–1979
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Richard Fogde – laulu, koskettimet
  • Sakari Oljakka – kitara
  • Henri Jokamies – kitara
  • Jesse Jokamies – basso
  • Ari Jokamies – rummut
1979–1982
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Richard Fogde – laulu, koskettimet
  • Ismo Loppe – kitara
  • Henri Jokamies – kitara
  • Jesse Jokamies – basso
  • Ari Jokamies – rummut
1982–1984
1984–1985
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Olavi Suokivi – laulu, huuliharppu
  • Ismo Loppe – kitara
  • Henri Jokamies – kitara
  • Matias Tykkälä – basso
  • Ari Jokamies – rummut
1985–1991
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Ismo Loppe – kitara
  • Henri Jokamies – kitara
  • Matias Tykkälä – basso
  • Esa Komssi – koskettimet
  • Ari Jokamies – rummut
  • Hannu Vaunuveräjä – rummut
1991–1994
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Ismo Loppe – kitara
  • Henri Jokamies – kitara
  • Matias Tykkälä – basso
  • Esa Komssi – koskettimet
  • Ari Jokamies – rummut
1994–1998
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Ismo Loppe – kitara
  • Henri Jokamies – kitara
  • Jori Oljakka – basso
  • Esa Komssi – koskettimet
  • Ari Jokamies – rummut
1998–1999
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Ismo Loppe – kitara
  • Harri Maisala – kitara
  • Jesse Jokamies – basso
  • Esa Komssi – koskettimet
  • Ari Jokamies – rummut
1999–2003
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Ismo Loppe – kitara
  • Juho Jokamies – kitara
  • Jesse Jokamies – basso
  • Esa Komssi – koskettimet
  • Ari Jokamies – rummut
2003–2008
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Ismo Loppe – kitara
  • Juho Jokamies – kitara
  • Pera Kenttämies – basso
  • Esa Komssi – koskettimet
  • Ari Jokamies – rummut
2008–2014
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Ismo Loppe – kitara
  • Harri Maisala – kitara
  • Jori Oljakka – basso
  • Esa Komssi – koskettimet
  • Ari Jokamies – rummut
2014–2019
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Ismo Loppe – kitara
  • Rolf Saxholm – kitara
  • Jori Oljakka – basso
  • Esa Komssi – koskettimet
  • Ari Jokamies – rummut
2019–2022
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Ismo Loppe – kitara
  • Rolf Saxholm – kitara
  • Late Äimänen – basso
  • Esa Komssi – koskettimet
  • Ari Jokamies – rummut
2022– (nykyinen)
  • Jalmari Jokamies – laulu, kitara
  • Juho Jokamies – kitara
  • Rolf Saxholm – kitara
  • Late Äimänen – basso
  • Esa Komssi – koskettimet
  • Ari Jokamies – rummut

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]