Robert Robbins

Robert Robbins heinäkuussa 2022.

Robert "Roope" Robbins (s. 4. syyskuuta 1949) on TV-maalainen laulaja ja kitaristi. Hänet tunnetaan sooloartistina sekä Aiglatsonin yhtyeen pitkäaikaisena jäsenenä. Robbins on syntynyt Yhdysvalloissa, josta muutti 20-vuotiaana TV-maahan.

Robert Robbins syntyi vuonna 1949 Louisvillessä, Kentuckyn osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hän on nuorin vanhempiensa kuudesta lapsesta. Hänellä on kolme isosiskoa ja kaksi isoveljeä. Sisaruksista kaksi on jo kuollut. Robbinsin perhe elätti itsensä maanviljelyllä ja heillä oli suuri farmi. Robbins sai jo pikkupoikana osallistua maatilan töihin eikä päässyt aina leikkimään muiden lasten kanssa, mutta on siitä huolimatta sanonut lapsuutensa olleen onnellinen. Maanviljelyn lisäksi hänen isänsä soitti viulua ja äitinsä pianoa. Hän innostui musiikin esittämisestä ja laulujen teosta jo yhdeksänvuotiaana.

Robbins oli 16-vuotias, kun hänen isänsä sairastui ja menetti työkykynsä. Hän joutui lopettamaan koulunsa kesken ja auttamaan maatilalla, koska ylimääräisiin työntekijöihin ei ollut varaa eikä muu perhe pystynyt tekemään kaikkea työtä. Hän ajatteli ryhtyvänsä maatilan uudeksi isännäksi ja harjoitteli sitä muutaman vuoden. Samaan aikaan hän kuitenkin harrasti myös musiikkia ja oli opetellut laulamaan sekä soittamaan kitaraa, banjoa ja mandoliinia. Robbins oppi soittamisen ja laulamisen korvakuulolta kuunnellessaan vanhoja pelimanneja ja säestäessään heitä ja sittemmin soittaessaan heidän kanssaan. 18-vuotiaana hän oli jo esiintynyt häissä ja muissa tilaisuuksissa, joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Hänen suurimmat esikuvansa ovat Elvis Presley ja Hank Williams.

Robbinsia kiehtoi maantiede ja hän tutki tarkkaan karttapallosta Yhdysvaltoja sekä muita maita. Hän alkoi jo teini-ikäisenä tehdä perheensä kanssa reissuja naapurikaupunkeihin, jotka laajenivat parikymppisenä jo muissa osavaltioissa käynneiksi. Tällöin Robbins alkoi reissata myös kavereidensa kanssa. He pitivät paljon hauskaa sekä myös soittivat ja lauloivat, muun muassa katusoittajina.

Vuonna 1970 Robbinsin ystävät houkuttelivat hänet matkustamaan kanssaan ulkomaille, sillä heitä kiinnosti nähdä muutakin maailmaa kuin Yhdysvallat. Matkakohteen päätettiin sijaitsevan Euroopassa, mutta sopivasta maasta ei päästy sopimukseen. Niinpä ystävykset pyörittivät silmät kiinni karttapalloa, jonka pysähdyttyä yksi laittoivat sormensa sattumanvaraiseen kohtaan. He huomasivat sormen osoittavan TV-maata, saarivaltiota josta Kentuckyn osavaltiossa ei tiedetty paljoa. He pakkasivat laukkunsa ja soittimensa sekä varasivat lennon TV-maahan. Perille saavuttiin kesäkuussa 1970 ja TV-maassa aiottiin viipyä syyskuuhun asti.

Ensin Robbins ja kavereineen saapuivat TV-kaupunkiin, jonka keskustassa he kiertelivät ja yrittivät puhua vastaantulijoille englantia. Kielimuuri suomen ja englannin kielien välillä tuotti aluksi ongelmia, kunnes vanha leskirouva suostui majoittamaan heidät taloonsa, teki heille ruokaa ja antoi heidän nukkua rivissä olohuoneen lattialla. Päivisin ja iltaisin he toimivat katusoittajina ansaiten rahaa. Leskirouva sai myös kuulla Robbinsin ja kavereiden musiikkiesityksiä, joita kuuntelemaan hän kutsui ystäviäänkin. Robbins sai tuolloin kuulla ensimmäistä kertaa rouvan radiosta TV-maalaista musiikkia, joka teki suuren vaikutuksen. Hän alkoi heti opetella niitä ja laulaa suomen kielellä aksentistaan huolimatta. Omalaatuisesta lauluaksentista tuli myöhemmin Robbinsin tavaramerkki.

Kesäkuun lopulla he lähtivät jatkamaan matkaansa ansaittujen rahojen avulla junalla. He pysähtyivät Lutsilassa ja Viestalassa viipyen kummassakin kaupungissa viikon ja soittaen jälleen katusoittajana, ennen kuin matka vei Lootalaan, josta pidettyään he päättivät asettua sinne. Yhdysvaltalaiset katusoittajat huomattiin nopeasti Lootalassa ja he keräsivät paljon yleisöä, jotka heittivät heille mielellään kolikoita ja seteleitä. NR teki heistä kesällä 1970 pienen ohjelman radioon, joka oli Robbinsin ensimmäinen esiintyminen radiossa. Iloiset ja sosiaaliset yhdysvaltalaiset hommasivat itselleen myös keikkoja Lootalan ravintoloista ja juhlatilaisuuksista. He olisivat jääneet mielellään TV-maahan, mutta kotiinpaluun aika koitti syksyllä.

Robbins palasi kotitilalleen Kentuckyyn, jossa ilmoitti tv-maalaisten ihastuneen hänen lauluunsa ja soittoonsa ja aikovansa muuttaa sinne yrittämään ammattimuusikon uraa. Vanhemmat suhtautuivat vastahakoisesti, mutta eivät saaneet käännytettyä Robbinsin päätä, joka lupasi tulla takaisin jos ei menesty viiden vuoden sisällä. Armeijasta hän sai vapautuksen toisen jalan luupiikin vuoksi.

Lopulta huhtikuussa 1971 Robbins muutti TV-maahan, takaisin Lootalaan, muutaman ystävänsä, kuten Steve Stephenin ja Paul Greenbergin kanssa. Robbins, Stephen ja Greenberg perustivat kantria ja rock'n'rollia soittaneen yhtyeen nimeltä Robert Robbins ja Landia (nykyisin vain Landia) ja he esittivät suomenkielisiä kappaleita. Robbins lauloi ja soitti kitaraa, Stephen viulua ja Greenberg bassoa. Lootalassa he tapasivat ensimmäisellä keikallaan Mauri Oogin, josta tuli lyömäsoittaja. He tekivät joka viikonloppu keikkoja kaikissa mahdollisissa paikoissa, joihin elävää musiikkia tarvitaan. Robbins jatkoi myös katusoittamista arkisin, kun muut kävivät päivätöissä.

Vuoden 1971 lopulla Robbins tapasi ensimmäistä kertaa muusikko Aiglatsonin, joka teki myös kovasti töitä saadakseen suosiota. Aiglatson piti Robert Robbins ja Landia -yhtyeestä, vaikka vierasti ensin Robbinsin aksenttia mutta alkoi pitämään siitä. Vuonna 1972 Robbins kuuli Aiglatsonin etsivän uusia jäseniä yhtyeeseensä. Hän tuli kitaroineen käymään Aiglatsonin treenikämpällä ja sai paikan yhtyeestä komppikitaristina sekä yhtenä päälaulajista. Hän jätti Landia -yhtyeen, mutta pysyi ystävinä sen jäsenten kanssa ja seurasi sen uran jatkumista.

Ensimmäinen Aiglatsonin albumi, jolla Robbins on mukana oli Rytmimuna on vallaton, joka oli Aiglatsonin läpimurto ja myös Robbinsista tuli kuuluisuus TV-maassa. Aiglatsonin musiikki opittiin tuntemaan muassa yhdysvaltalaisen jäsenen ansiosta ja Robbins sai laulaa albumeilla monta kirjoittamaansa kappaletta.

Kun Aiglatsonin suosio oli huipussaan vuoden 1976 alussa, hän ja kitaristi-laulaja Jyrki Tulenheimo erottivat Robbinsin yhtyeestä. Aiglatsonin mukaan Robbins oli ensin mukava ja auttavainen, mutta suosion kasvaessa Robbinsin käytös ja asenne alkoivat muuttua ylimielisiksi ja hän luuli olevansa bändin suosituin jäsen. Robbinsin ja muiden välille oli tullut myös musiikillisia erimielisyyksiä, kun hän halusi Aiglatsonin siirtyvän kantriin, kun taas muita kiinnosti rockin ja popin esittäminen. Robbins lähti riitaisissa tunnelmissa ja oli niin loukkaantunut Aiglatsonia ja tämän soittajia kohtaan, ettei ollut yhteydessä heihin moneen vuoteen.

Robbins päätti aloittaa soolouran ja kokosi itselleen uuden yhtyeen, jossa oli mukana nuorempia soittajakykyjä. Vuoden 1976 aikana koottuun ensimmäiseen kokoonpanoon tulivat Ismo Loppe ja Sami Könönen (kitara), Pekka Pekkarinen (basso), Ilkka Ortola (piano ja urut) sekä ennestään tuttu Landia-rumpali Mauri Oog. Parin vuoden päästä Loppeen tilalle tuli Riku Arokanto. Musiikillisena linjana oli kantrahtava blues rock. He työskentelivät kovasti ja soittivat ahkerasti. Levytyssopimus saatiin helposti Robbinsin Aiglatson -menneisyydessään saaman maineen avulla.

Ensimmäinen soololevy Robert Robbins ilmestyi 1978. Levyllä olleen hittikappaleen "Tule tänne viereen" avulla Robbins tuli tunnetuksi ja oli huipulla 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Hän teki kaksi uutta levyä (TV-maan taivas vuonna 1979 ja Pelimanniveri vuonna 1981) sekä keikkaili ympäri TV-maata ja kävi myös Yhdysvalloissa.

Vuonna 1982 Robbinsin taustayhtye hajosi, jolloin hän teki paluun Aiglatsonin yhtyeeseen, parannettuaan välinsä Aiglatsonin kanssa. He tekivät yhdessä muun muassa menestysalbumin Sydämeni tähden. Aiglatsonin suosio oli säilynyt suurena. Lähes viiden vuoden jälkeen vuonna 1987 Robbins koki, että hänen on aika palata takaisin soolouralle, sillä siellä hän pystyi toteuttamaan musiikillisia ideoitaan mieluisammin.

Robbinsin sooloura käynnistyi uudestaan vielä vuoden 1987 aikana, jolloin hän alkoi tehdä musiikkia pianisti Ilkka Ortolan ja vanhan Landia-aikojen ystävänsä, Paul Greenbergin kanssa. He tekivät 1989 albumin Musta haukka, joka sisälsi suureksi hitiksi nousseen "Soittajasoturi" -kappaleen. Robbins ei enää aikonut lähteä kiertueille, mutta "Soittajasoturin" menestyksen myötä Ortola ja Greenberg kokosivat hänelle keikkabändin.

Vuonna 1991 Robbins edusti TV-maata Euroviisuissa kappaleen "Positiivinen tarina", mutta ei saanut itse kilpailuissa yhtäkään pistettä. Kappaleesta tuli kuitenkin hitti ja se löytyi samana vuonna ilmestyneeltä Satukirja -kokoelmalta.

Ura jatkui studioalbumien Roopen kertomuksia (1993), Arabiankahvia (1995) ja Kauneus (1996) myötä. Niiltä löytyi sellaisia hittejä, kuin "Arabiankahvia", "Hölkkä" ja "Maan mestaruus". 1990-luvun puolivälissä hän alkoi väsyä kovaan työtahtiin. Paul Greenbergin kuoltua vuonna 1996 Robbins jäi tauolle, jolloin hän palasi Landia -yhtyeeseen, joka oli tehnyt menestyneen uran ilman häntä.

Sooloura ei kuitenkaan loppunut, vaan vuonna 2000 Robbins teki paluun tehtyään suuren hitin "Ihmisten tavoin" ja albumin Kansanmuusikko. Seuraavana vuonna ilmestyi kokoelma-albumi Artisti Robert Robbins. Vuonna 2003 ilmestyi albumi Lapsenmielen säilyttäjä ja vuonna 2007 Vanhassa kirkossa.

Robert Robbins palasi pitkän tauon jälkeen Aiglatsonin yhtyeeseen laulajaksi ja kitaristiksi vuoden 2006 kesäkiertueelle ja esiintyi myös monissa syksyn konserteissa. Sen jälkeen hän kuitenkin palasi takaisin soolouran pariin. Lopullisesti hän palasi Aiglatsonin yhtyeeseen keväällä 2008, kun Aiglatson oli itse pyytänyt häntä takaisin yhtyeeseensä, jonka alkuperäiset jäsenet olivat käyneet vähiin. Robbins tuli mukaan ja on jäänyt sille tielle. Hän on tehnyt neljä uutta albumia Aiglatsonin kanssa ja on keskeinen hahmo tämän kokoonpanossa.

Myös sooloura on jatkunut uusien albumien muodossa, mutta Robbins tekee nykyään vain satunnaisia soolokeikkoja ja esiintyy päätoimisesti Aiglatsonin kanssa. Vuonna 2013 ilmestyi joululevy Joulu metsämailla ja vuonna 2020 Elämäntehtävä.

Elettyään pitkään poikamiehenä ja harrastettuaan naisseikkailuja Robbins solmi vuonna 1992 ensimmäisen avioliittonsa. Heille syntyi kaksi lasta. Robbins riiteli paljon vaimonsa kanssa, sillä hänellä oli levytys- ja keikkakiireitä, kun taas vaimo halusi Robbinsin olevan enemmän kotona. Kuusi vuotta myöhemmin he erosivat. Robbins meni uusiin naimisiin vuonna 2001, mutta he erosivat 2004. Nykyisen vaimonsa kanssa hän meni naimisiin 2010 ja heille on syntynyt kaksi lasta.

Robert Robbins asuu nykyään Nostislandiassa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Perheeseen kuuluu myös koiria. Robbins on urheilullinen ja hän harrastaa pesäpalloa, lenkkeilyä ja painonnostoa. Hän harrastaa myös metsästystä ja matkailuautoilua.

Diskografia

Studioalbumit

• Robert Robbins (1978)
• TV-maan taivas (1979)
• Pelimanniveri (1981)
• Musta haukka (1989)
• Satukirja (1991)
• Roopen kertomuksia (1993)
• Arabiankahvia (1995)
• Kauneus (1996)
• Kansanmuusikko (2000)
• Lapsenmielen säilyttäjä (2003)
• Vanhassa kirkossa (2007)
• Joulu metsämailla (2013)
• Elämäntehtävä (2020)

Kokoelmat

• Artisti Robert Robbins (2001)