Olavi Suokivi
Olavi Suokivi (15. heinäkuuta 1951 – 28. lokakuuta 2016) oli TV-maalainen muusikko, lauluntekijä ja lääkäri. Hänet muistetaan parhaiten Jokamiesten Veljesorkesterin alkuperäisjäsenenä. Suokivi soitti huuliharppua ja lauloi ollen toinen yhtyeen päälaulaja Jalmari Jokamiehen ohella. Hän toimi lauluntekijänä ja teki kappaleita useille eri artisteille.
Suokivi kuoli 65-vuotiaana äkilliseen aivoverenvuotoon. Hänelle järjestettiin muistokonsertti Nostislandiassa 10. tammikuuta 2017.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olavi Suokivi syntyi TV-maassa 15. heinäkuuta 1951. Hänen isänsä kuoli onnettomuudessa, kun Suokivi oli vasta kuusivuotias. Hän muutti äitinsä ja kolmen sisarusensa kanssa Kärppälahteen. Nuoruudessaan hän kiinnostui bluesista ja kansanmusiikista, ja hänen soittoinstrumenttinsa oli alusta alkaen huuliharppu. Hänestä tuli taitava huuliharpisti, ja tämä yhdistettynä hänen lauluääneensä teki hänestä karismaattisen esiintyjän. Musiikki ei kuitenkaan ollut ainoa intohimo, sillä Suokivi opiskeli myös lääketiedettä ja valmistui lääkäriksi uransa myöhemmässä vaiheessa. Suokivi oli kiinnostunut kaikista ja kaikesta ja se johti suureen yleissivistykseen.
Vuonna 1970, Suokiven ollessa 19-vuotias, hän liittyi perustajajäsenenä Jokamiesten Veljesorkesteriin, joka oli juuri muodostettu ystäviensä Jalmari ja Jukka Jokamiehen ympärille. Suokivestä tuli bändin toinen päälaulaja Jalmarin rinnalle, ja hän soitti myös huuliharppua, mikä antoi bändin soundille tunnusomaisen bluesilmeen. Suokivi oli myös aktiivinen sanoittaja ja teki jo varhaisessa vaiheessa yhteistyötä useiden TV-maalaisen musiikkiskenen artistien kanssa.
Suokiven merkitys Jokamiesten Veljesorkesterille ei rajoittunut vain hänen soittotaitoihinsa. Hän oli myös lahjakas sanoittaja ja tekstittäjä, ja erityisesti hänen ideansa kääntää ulkomaisten bluesartistien kappaleita suomeksi oli bändille merkittävä. Hänen ensimmäinen suomennosprojektiensa kohde oli yhdysvaltalaisten bluesartistien tuotanto, ja hänen onnistuneet käännöksensä tekivät Jokamiesten Veljesorkesterin musiikista helposti lähestyttävää paikalliselle yleisölle.
Suokivi auttoi myös Jalmari Jokamiestä kehittymään sanoittajana, ja yhdessä he loivat käännöstekstejä, jotka onnistuivat välittämään alkuperäisten blueskappaleiden tunteen ja voiman suomen kielellä. Hänen lahjakkuutensa sanoittajana ja kielenkääntäjänä kohosi legendaariseksi TV-maan musiikkipiireissä.
Kun Jukka Jokamies kuoli vuonna 1973, Jokamiesten Veljesorkesterin kokoonpano alkoi rakoilla. Vuoden 1974 lopulla, kun yhtye alkoi hiljalleen toipua Jukan menettämisestä, Suokivi päätti erota bändistä. Hän halusi keskittyä lääkäriopintoihinsa ja aloitti pian täysipäiväiset opinnot. Suokivi oli kuitenkin luvannut jatkaa sanoitustyötä Veljesorkesterille, ja vaikka hän ei ollut enää aktiivinen bändin jäsen, hänen kappaleensa ja käännöksensä näkyivät edelleen bändin tuotannossa.
Suokiven tilalle ei tullut uutta huuliharpistia, vaan yhtyeeseen liittyi kosketinsoittaja Richard Fogde, joka otti myös Suokiven laulusuoritukset haltuunsa. Fogden myötä bändin soundi muuttui hiukan, mutta Suokiven luoma pohja säilyi osana Veljesorkesterin identiteettiä.
Vuonna 1980 Suokivi teki lyhyen vierailun Veljesorkesterin keikkakokoonpanossa Yhdysvaltain-kiertueella. Hänet otettiin innolla vastaan, ja Jalmari Jokamies toivoi hänen palaavan vakituiseksi jäseneksi. Vuonna 1982 Suokivi vastasi kutsuun ja liittyi jälleen huuliharpistina ja laulajana bändiin.
Vuonna 1985 Suokivi joutui vakavaan onnettomuuteen, kun hän jäi auton yliajamaksi palatessaan kotiin Veljesorkesterin keikalta. Hänen lonkkansa murtui vakavasti, eikä se koskaan parantunut täysin. Vaikka Suokivi toipui ja sai työkykynsä takaisin, hän ei enää pystynyt osallistumaan Veljesorkesterin vaativaan keikkatahtiin. Suokivi päätti jättää yhtyeen lopullisesti keskittyäkseen terveyteensä, laulujen kirjoittamiseen ja lääkärin uraansa.
Suokivi ei koskaan hylännyt musiikkia täysin, vaikka hänen esiintymisensä vähenivät merkittävästi. Hän jatkoi laulujen kirjoittamista muille artisteille ja teki satunnaisesti myös omia soololevytyksiä. Suokivi esiintyi Jokamiesten Veljesorkesterin vuonna 1993 julkaistulla EP:llä Taas tien päälle ja sanoitti sen ainoan hitin, "Kukkanen haudalla", joka nousi pienimuotoiseksi menestykseksi.
Vuonna 2010 Suokivi kutsuttiin esiintymään Veljesorkesterin 60-vuotisjuhliin Kärppälahdessa, missä hän teki yhden viimeisistä julkisista esiintymisistään. Vaikka hän ei ollut enää osa yhtyeen päivittäistä toimintaa, hänen suhteensa bändiin ja sen jäseniin pysyi läheisenä.
Vuonna 2011 Olavi Suokivi jäi eläkkeelle lääkärin työstään. Eläkkeellä ollessaan hän omistautui jälleen laulujen kirjoittamiselle ja soolomateriaalinsa levyttämiselle. Hän vietti viimeiset vuotensa rauhallisesti ja keskittyi läheisiin ihmissuhteisiin, musiikkiin ja kirjoittamiseen. Hän keikkaili myös pienimuotoisesti joitain kertoja sooloartistina.
Suokivi menehtyi äkillisesti 28. lokakuuta 2016 aivoverenvuotoon ollessaan 65-vuotias. Hänen kuolemansa oli suuri menetys TV-maan musiikkiyhteisölle, ja hänen muistokseen järjestettiin konsertti Nostislandiassa 10. tammikuuta 2017, jossa Jokamiesten Veljesorkesteri toimi pääesiintyjänä.
Olavi Suokivi jätti jälkensä TV-maan musiikkihistoriaan monella tasolla. Hän oli keskeinen hahmo Jokamiesten Veljesorkesterin alkuaikojen menestyksessä, ja hänen ideansa kääntää blueskappaleita suomeksi on vaikuttanut valtavasti yhtyeen ja monien muiden TV-maan blues- ja rockyhtyeiden tyyliin. Suokiven lahjakkuus sanoittajana ja kielenkääntäjänä teki hänestä arvostetun hahmon musiikkipiireissä.
Vaikka Suokiven ura Veljesorkesterin kanssa päättyi ennenaikaisesti hänen terveysongelmiensa vuoksi, hän jatkoi musiikin parissa koko elämänsä ajan. Hänen laulunsa ja käännöksensä elävät edelleen TV-maan musiikissa, ja hänen vaikutuksensa huuliharpistina ja laulajana on tunnustettu laajasti.
Vaikka Olavi Suokivelle musiikki oli tärkeä, hän oli myös intohimoinen lääketieteen ammattilainen ja työskenteli lääkärinä suurimman osan aikuiselämästään. Hän oli tunnettu toimeliaasta, väsymättömästä, innostavasta ja ystävällisestä persoonallisuudestaan, ja hänen työpanostaan sekä musiikissa että lääketieteessä arvostetaan laajasti. Suokiveä kuvaillaan onnelliseksi ja tasapainoiseksi mieheksi, joka osasi arvostaa kaikkea mitä oli saanut kokea.
