Grill Bar

tv-maasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Grill Bar on tv-maalainen rockyhtye, jonka laulaja-kitaristi Ron Maglier perusti vuonna 1978. Grill Barin musiikki on nopeaa, aggressiivista ja voimakasta, mutta myös melodista ja blues-vaikutteista. Yhtye kuuluu TV-maan raskaimpien joukkoon. Yhtye on myös tunnettu rankoista elämäntavoistaan. Grill Bar soittaa kappaleensa lujalla äänenvoimakkuudella ja on tehnyt ennätyksen TV-maan suurimmilla äänenvoimakkuudella soittavana yhtyeenä. 1980-luvulla yhtyeen soitto keikalla lähestyi 140 desibelin rajaa.

Grill Bar on kokenut lukuisia jäsenvaihdoksia historiansa aikana ja Ron Maglier on ollut ainoa pysyvä jäsen yhtyeen perustamisesta asti. Monet mieltävätkin Grill Barin lähinnä Maglierin sooloprojektiksi. Tästä huolimatta Grill Bar esiintyy julkisesti yhtenäisenä ryhmänä, jonka itseoikeutettuna johtajana Maglier toimii. Yhtyeellä on erittäin paljon faneja ja sen levyjä on myyty runsaasti. Grill Barilla on läheinen ja lojaali suhde faneihinsa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye perustettiin vuonna 1978, kun Panic Time -nimisessä punk-yhtyeessä soittaneet kitaristit Ron Maglier ja Keith Gun tapasivat rumpali Johnny Carrollin, joka heidän tavoin oli yhdysvaltalaisen MC5 -yhtyeen fani. He käyttivät englanninkielisiä taitelijanimiä muistuttaakseen enemmän ulkomaiden idoleitaan. Maglier, Gun ja Carroll jättivät Panic Timen ja perustaa uuden bändin, josta he päättivät tulevan TV-maan äänekkäin ja nopein. Maglierin ystävät hänen kotikaupungista Länsiportista, tulivat ensin roudareiksi, mutta nousivat pian yhtyeen kokoonpanoon. Maglier lauloi ja soitti komppikitaraa, Gun soolokitaraa, Carroll rumpuja ja Joey Motor bassoa. Alkuaikoina mukana oli myös toinen laulaja, Eddie Grill.

Ron Maglier keksi yhtyeelle nimen Grill Bar, joka kuvasti hänen ja muiden jäsenten viihtymistä baareissa ja pubeissa oluen ja grilliruoan äärellä.

Grill Barilla on paljon esikuvia, joista tärkeimmät ovat ulkomaalaiset MC5, AC/DC, Motörhead, Ramones, Chuck Berry sekä kotimaiset Morones, Kuusi pistoolia ja Rymy-Eetu. Myöhemmin yhtye alkoi ottaa vaikutteita sekä heavy metallista että speed metallista.

Keith Gunin mielestä he tarvitsivat managerin ja hän pyysi tähän tehtävään Jeremy Venturesia, joka työskenteli opettajana ja oli ollut paikalla Grill Barin ensimmäisellä keikalla. Ventures suositteli yhtyettä Räkä Rekords -levy-yhtiölle, jolta yhtye sai levytyssopimuksen vuoden 1979 alussa.

Ennen kuin Grill Bar lähti äänittämään debyyttialbumiaan, kakkoslaulaja Eddie Grill erotettiin yhtyeestä sillä oli Maglierin mukaan liian arka, vaikka tykkäsi esittää kovaa rockia. Levyn teko kesti neljä päivää, joiden jälkeen basisti Joey Motorin tilalle tuli Robin Commando. Ensilevy Grill Bar ilmestyi kesäkuussa 1979 ja sitä pidettiin rajuna ja hyökkäävänä. Albumilta löytyvät yhtyeen ensimmäiset hitit, "Repeat 'Til End", "Grill Bar" sekä "Ugly Bastards Are Here". Sen kaikki kappaleet olivat Maglierin itsensä kirjoittamia. Ensimmäisen albumin myyntiluvut eivät olleet korkeat, mutta se sai hyvän vastaanoton TV-maan rock-kansan keskuudessa.

Kesällä 1979 Grill Bar teki ensimmäisen kiertueensa TV-maassa. He keräsivät huomiota soittamalla niin lujaa kuin yhtyeen laitteista lähti ääntä ulos. He ystävystyivät monien tv-maalaisten bändien kanssa, kuten Aiglatsonin, Juudas Papin, Chris Lee Valentinen sekä esikuvansa Moronesin kanssa.

Seuraavan vuoden alussa rumpali Johnny Carroll jätti bändin. Hänen tilalle tuli Humu Harris, joka oli toiminut yhtyeen keikkamiksaajana ja roudarina.

Vuonna 1980 Grill Bar levytti kolme singleä, jotka olivat "I Make Bombs", "Going to Basement", "Motherfuckers". Kappaleet nousivat hiteiksi, mutta niiden sanoitukset aiheuttivat reaktioita suuren yleisön keskuudessa. NR Radio 3 -radiokanava kieltäytyi soittamassa Grill Barin kappaleita, josta kuultuaan Grill Bar antoi seuraavan nimensä lisäksi F*ck Radio. Albumi sisälsi edellä mainittujen hittien lisäksi uutta materiaalia sekä cover-version englantilaisen Hawkwindin kappaleesta "Urban Guerilla", josta tuli uusi hitti.

Toisen albumin jälkeen Grill Bar rakensi tunnettavuutta keikkailemalla ahkerasti ja se toimi paljon tunnettujen rock-yhtyeiden lämmittelijänä.

Vuoden 1981 kesällä julkaistiin yhtyeen kolmas albumi Screaming Crowd joka menestyi hyvin myymällä kultaa. Grill Barin musiikki oli kehittynyt raskaampaan suuntaan. Levyllä oli hitiksi noussut "Rock Stage" -kappale. Tässä vaiheessa koko TV-maa tunsi jo Grill Barin.

Vuonna 1982 Grill Bar teki lopullisen läpimurtonsa. Keväällä ilmestyi hittisingle "Put Hands Up". Kaupallisuutta vastustanut yhtye kieltäytyi esiintymässä tv-studiossa NTV2:n suositussa musiikkiohjelmassa, joten NTV:n täytyi tulla kuvaamaan kappale yhtyeen konserttiin. Saman vuoden lopulla julkaistu albumi Grill Bar's Energy menestyi myös hyvin ja se sisälsi "Put Hands Upin" ohella hiteiksi nousseet kappaleet "Blow Heads Off" ja "We Melt Your Face".

Albumin julkaisun jälkeen Grill Bar aloitti ensimmäisen maailmankiertueensa, vaikka heidät tunnettiin vain TV-maassa. Kiertue tapahtui suurelta osin kotimaassa, mutta yhtye vieraili myös Englannissa, Saksassa, Ruotsissa ja Australiassa. TV-maassa yhtye soitti jo täysille saleille, mutta ulkomailla he saivat koluta pikkuklubeja jotka eivät läheskään aina olleet täynnä. Yhtye kuitenkin nautti joka hetkestä ulkomailla.

Seuraavana vuonna 1983 julkaistiin single "The Schlager", joka aiheutti suuren kohun rajun sanoituksensa vuoksi. Grill Bar vietti lähes koko vuoden kiertueella ja alkoi äänittää keikkoja, sillä he halusivat julkaista livelevyn. Alkuvuonna 1984 ilmestyi tuplalivealbumi Born To Kill, jolla yhtye esittää hittiensä lisäksi ennenj ulkaisematonta materiaalia ja lainakappaleita. Born To Kill meni suoraan listaykköseksi ja monet yhtyeen fanit pitävät sitä parhaana Grill Bar -levynä.

Syksyllä 1984 Grill Bar meni äänittämään uutta albumia, joka sai nimen Grill Bar Will Never Die. Albumi oli tavallaan kunnianosoitus yhtyeen faneille ja albumin nimikappale on omistettu bändin faneille. Albumin muut hitit ovat "Drink My Blood" ja "Spear Me", joilla Grill Bar halusi osoittaa pystyvänsä luomaan myös synkkiä sanoituksia. Grill Bar Will Never Die oli suuri menestys ja sen jälkeen yhtye lähti taas loputtomalle kiertueelleen.

Vuonna 1985 Grill Bar julkaisi uuden levyn, nimeltä Involved Again. Aloituskappaleesta "Napalm To The Bone" tuli yksi bändin suurimmista hiteistä. Yhtye teki siitä myös uransa ensimmäisen musiikkivideon. Albumilla oli mukana kappale "Kosher Salami", jonka lauloi Ron Maglierin sijaan yhtyeen basisti Robin Commando. Nimikappaleesta "Involved Again" tuli myös hitti.

Involved Againin jälkeen Grill Bar teki yhteiskiertueen Juudas Papin kanssa, promoten materiaaliaan ja levittäen sanaa TV-maan äänekkäimmästä yhtyeestä. Kiertueelta palattuaan bändi alkoi työstää uutta materiaalia, mutta kun uusi albumi oli saatu valmiiksi, Räkä Rekords joutui talousvaikeuksiensa takia irtisanomaan Grill Barin. Levyä ei saatu julkaistuksi.

Jäsenten ystävä, rock-muusikko Aiglatson auttoi Grill Baria saamaan uuden levytyssopimuksen Boyd Recordsin kanssa. Lopulta vuoden 1986 lopulla yhtye julkaisi Every Single Day -albumin "Rock In Our Blood" -singlen johdattelemana, joka ylitti kaikki edelliset myyntiluvut. Kappaleessa "Die Like a Man" vieraili Juudas Pappi -yhtyeen laulaja Anssi Haapoja. Every Single Dayn myötä Grill Bar myös tuli entistä enemmän faniystävälliseksi ja he alkoivat päästää fanejaan lavalle laulamaan kanssaan ja jopa soittamaan kitaraa.

Vuonna 1987 Grill Barista tuli virallisesti TV-maan kovaäänisin bändi. Yhtyeen konserttiin tuli paikalle ryhmä ammattilaisia mittamaan desibelitasoja. Korkeimmillaan yhtyeen äänenvoimakkuus hipoi 140 desibelin kipurajaa.

Every Single Dayn julkaisusta lähtien loppukesään 1988 Grill Bar oli koko ajan kiertueella, ja lopulta oli aika aloittaa uuden albumin äänitykset. Loppuvuonna julkaistiin The Story Of Our Life -albumi. Se sisälsi klassikoiksi nousseita kappaleita kuten "Amen To That", "Attacking Crew" sekä Keith Gunin säveltämän instrumentaalin "With The Windows Down". Kuusi pistoolia -punk-yhtyeen laulaja ja Maglierin ystävä Ari Rämpy vieraili albumilla laulamassa.

Seuraavana vuonna alkoivat Grill Barin muutosten vuodet. Ensiksi kesäkiertueen aikana rumpali Humu Harris ilmoitti jättävänsä bändin, sillä halusi muuttaa luonnon keskelle ja lisäksi hän oli kyllästynyt muiden jäsenten vauhdikkaaseen elämäntapaan. Uudeksi rumpaliksi otettiin Enzio Bruce, joka tuli mukaan kiertueen aikana ja harjoitteli päivällä yhtyeen kanssa, kun Harris vielä soitti iltaisin keikoilla. Heti kiertueen päättymisen jälkeen Bruce otti Harrisin paikan ja hänestä tuli täysivaltainen jäsen.

Syksyllä 1989 yhtyeen manageri vaihtui, sillä Jeremy Ventures jätti tehtävänsä terveydellisten vaikeuksien takia. Henkilökunta vei Venturesin psykiatriseen hoitoon. Venturesin tilalle tuli Ace Larsen, joka työskentelee edelleen yhtyeen managerina.

Vuonna 1990 julkaistiin Grill Barin ensimmäinen ja tunnetuin kokoelma-albumi, Stay Loud. Vanhojen kappaleiden lisäksi albumille tehtiin kolme uutta kappaletta: "Show On", "Shut Out Your Mouth" ja "Easy, Easy". Viimeksi mainitusti tuli suuri hitti, jota Grill Bar esittää edelleen keikoilla ja josta tehtiin musiikkivideo.

Grill Bar lähti taas kiertueelle, jonka aikana yhtyeen välit alkoivat kiristyä. Robin Commandon motivaatio yhtyettä kohtaan alkoi hiipua ja hänen soittotaitonsa huononi päihteiden käytön johdosta. Commandon ja Maglierin ystävyys alkoi hiipua ja pian myös Enzio Bruce sanoi lähtevänsä. Kuultuaan tästä Maglier pyysi Commandoa ja Brucea lähtemään vasta kun kiertue on päättynyt. Bruce toimi Maglierin mieliksi, mutta kiertueen loppupuolella Commando otti yliannostuksen huumeita yhtyeen valmistautuessa keikkaan backstagella eikä ollut soittokunnossa. Keikan aikana hän seisoi basso kaulassaan lavalla eikä pystynyt soittamaan mitään. Työmoraaliltaan korkealle Maglierille tämä oli liikaa ja hän antoi keikan jälkeen Commandolle potkut. Lopuille keikoille saapui hätiin Maglierin tuntema sessiobasisti Larry Hernoff. Maglier piti hänestä niin, että pyysi häntä liittymään yhtyeeseen, mutta Hernoff sanoi välittävänsä enemmän studiotyöskentelystä kuin keikkailuista.

Dramaattisen kiertueen jälkeen Grill Barin piti etsiä uusi basisti ja rumpali. Mukaan tulivat manageri Ace Larsonin ehdottama rumpali Vic Cadd sekä Keith Gunin vanhoihin bändikavereihin kuulunut basisti Alexander Wilkson.

Uuden kokoonpanon sisään ajamiseksi yhtye lähti vuoden mittaiselle kiertueelle, jonka aikana käytiin hieman ulkomaillakin, kuten Suomessa. Yhtyeen ongelmat kuitenkin jatkuivat, kun Alexander Wilkson tuli vakavasti sairaaksi ja hänen oli lopetettava soittaminen. Jotta kiertue pystyttäisiin suorittamaan loppuun, yhtye etsi pikavauhtia käsiinsä tuntemansa Gert Donaldsonin, joka opetteli puolessa viikossa koko keikkasetin.

Kun kiertue oli hoidettu, Grill Bar meni studioon tekemään uutta studioalbumia, sillä edellisestä oli jo yli kolme vuotta. Vuonna 1992 yhtye julkaisi albumin Total Amnesia. Levy onnistui Ron Maglierin mukaan hyvin ja sillä oli hitiksi nousseita kappaleita, kuten MC5 -cover "Sister Ann" sekä omaa tuotantoa edustaneet "We Won't Sleep Tonight" ja "Simply Rock And Roll". Hänestä kuitenkin tuntui ettei yhtyeen sävellyskynä ollut terävä ja tästä syystä he joutuivat ottamaan mukaan paljon lainakappaleita.

Total Amnesian jälkeisellä kiertueella yhtyeen toinen perustajajäsen Keith Gun alkoi puhua Maglierille olevansa väsynyt elämään ja hengittämään pelkkää Grill Baria. Kappaleiden pääsäveltäjänä toiminut Gun kärsi uupumuksesta. Maglier ei osannut ajatella Grill Baria ilman Gunia ja pyysi häntä pysymään mukana. Gunin asenne oli viime aikoina muuttunut muun muassa kokoonpanomuutosten vuoksi, ja loppuajat hänen kanssaan olivat Maglierille vaikeita. Gun sinnitteli mukana vuoden 1993 kevääseen asti, kunnes kesken keikan hän sanoi yleisön kuullessa mikrofoniinsa tämän olevan hänen viimeinen keikkansa Grill Barissa. Erityisesti Maglier ei voinut uskoa korviaan, eikä keikan jälkeen onnistunut muuttamaan Gunin mieltä.

Grill Bar menetti Keith Gunin, jonka jälkeen Ron Maglier on ollut yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen. Tämän lisäksi rumpali Vic Cadd pyysi eroa, sillä ei enää uskonut Grill Bariin. Toisen perustajajäsenen menettäminen oli raskas isku Maglierille ja hän harkitsi jopa yhtyeen lopettamista, mutta basisti Gert Donaldson kehotti heitä jatkamaan. Maglier päätti etsiä yhtyeeseen lahjakkaat kitaristin ja rumpalin, jotka osaavat myös säveltämää. Uudeksi kitaristiksi löytyi Mark Zehringer, jolle Keith Gun lahjoitti vahvistimensa. Rumpaliksi liittyi Dallas Bon, jota Maglier on sanonut TV-maan parhaaksi rumpaliksi. Maglier oli tyytyväinen tähän kokoonpanoon ja sanoi epäilijöille sen olevan Grill Barin paras. Kokoonpano pysyikin yhdessä 23 vuoden ajan.

Uusi Grill Bar lähti jälleen kiertueelle, soittaen muun muassa ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa. Vuonna 1994 he julkaisivat uuden albumin Kicking Back, joka oli äänitetty Mark Zehringerin omalla studiolla TV-kaupungissa. Grill Bar on tästä lähtien äänittänyt levynsä siellä lähes aina. Luomisprosessin aikana Zehringer osoitti Maglierille sävellystaitonsa ja Bonista tuli sanoituskumppani Maglierille. Albumin hitiksi muodostui "Open The Door", jonka tekoon yhtyeen kaikki neljä jäsentä olivat osallistuneet.

Albumin jälkeisen kiertueen esiintymisiä tallennettiin ja niistä tehtiin livealbumi We Gotta Go (1995). Yhtye halusi äänittää livelevyn, koska he olivat Maglierin mukaan loistokunnossa. Työskentely oli helppoa lahjakkaiden muusikoiden kanssa, ja Grill Barin suosio alkoi taas nousta. Albumille haluttiin tallentaa myös yleisöjen tunnelmaa ja raivokkuutta ympäri TV-maata. We Gotta Go omistettiin yhtyeen entiselle manageri Jeremy Venturesille, joka oli kuollut vuonna 1995 terveytensä petettyä lopullisesti.

Vuonna 1996 Grill Bar lopetti levytyssopimuksensa Boyd Recordsin kanssa ja perusti oman tuotantoyhtiön, jonka myötä yhtye on voinut päättää kaikista asioistaan itse. Tästä lähtien yhtye on julkaissut, tuottanut ja äänittänyt levynsä itse. Yhtye yritti ostaa oikeudet entisiin levyihinsä, joka onnistui Räkä Rekords -aikoina levytetyn tuotannon kanssa, mutta ei Boyd Recordsin.

Seuraavana vuonna yhtye julkaisi taas uuden albumin, Spitten Cobra, joka sisältää Grill Barin nopeimmat kappaleet, "Fighting Band" ja "Object Is Alive" sekä hittejä, kuten "Endless Rocking" sekä "Not Liar".

Vuonna 1998 Grill Barin perustamisesta tuli kuluneeksi 20 vuotta ja yhtye teki juhlakiertueen, jolla äänitettiin myös livealbumi Hello TV Land!. Livealbumilla kuullaan normaalista poikkeava settilista kappaleharvinaisuuksien kera ja mukana kuullaan myös vierailijoita.

Vuosituhannen vaihduttua Grill Bar julkaisi uuden studioalbumin In The Beginning (2000). Albumilta julkaistiin kaksi singleä, "Pool Tables" ja "Jack", jotka olivat jonkinlaisia hittejä, mutta siltä ei noussut yhtään kappaletta pysyvästi yhtyeen ohjelmistoon.

In The Beginning -kiertueen jälkeen Grill Bar päätti painaa jarrua, ottaa tauon levyttämisestä ja keikkailla rauhallisemmin, mutta kuitenkin aktiivisesti etteivät ihmiset ala luulla yhtyeen lopettaneen. Ron Maglier alkoi tehdä sooloalbumeja, joita ilmestyi kaksi: Back in 55 vuonna 2001 ja The Real Privilege vuonna 2005. Maglier teki myös pienen määrän soolokonsertteja valitsemiensa muusikkojen kanssa.

2000-luvun alussa syntyi idea Grill Barin musiikkivideoiden keräämisestä yhteen, ja vuonna 2002 julkaistiin videokokoelma Grill Bar and The Rock'n'Roll Lifestyle. Se julkaistiin DVD- ja VHS-muodossa, mutta nykyisin saatavilla on vain DVD.

Vuonna 2004 Grill Bar alkoi julkaista Räkä Rekordsille levytettyjä albumi uudestaan lisämateriaalein. Kunkin albumin mukana tuli uudelleen painettu lehtinen höystettynä harvinaisilla valokuvilla ja nippelitiedolla. Involved Again -albumi oli viimeinen, josta ilmestyi erikoispainos.

Vuonna 2006 tuli kauppoihin yhtyeen ensimmäinen live-DVD Home Is Where Stage Is.

Vuoden 2007 alussa Maglier päätti rauhallista aikaa olleen riittävästi ja varasi studioaikaa Grill Barin uuden levyn tekoon. Myöhemmin tuona vuonna ilmestyi We Are On Speed, josta tuli hitti ja jota yhtyeen fanit pitävät vanhaan tuotantoon verrattavissa olevana klassikkona. Levyltä nousivat hiteiksi "The Only Game", "Birth And Death" sekä "I Got Bad Desire", joka oli Grill Barin totutusta linjasta poiketen rauhallinen balladi.

Seuraavana vuonna vietettiin Grill Barin 30-vuotisjuhlaa ja yhtye halusi sen kunniaksi tehdä useita ikimuistettavia tapahtumia.

Kesäkuussa 2008 Porovanniemellä (nykyinen Nostislandia) järjestettiin ensimmäinen Grill Bar Festival, joka oli jättimäinen tapahtuma ja jossa vieraili yli 30 000 fania. Musiikin lisäksi tapahtumaan kuului ensimmäinen virallinen Grill Bar -fanitapaaminen. Kaksipäiväisen festivaalin aikana esiintyi useita tv-maalaisia rock- tai heviesiintyjiä, ja pääesiintyjänä toiminut Grill Bar soitti kumpanakin iltana noin kolme tuntia kestäneen konsertin. Toisena iltana yhtyeen useat vanhat jäsenet (Keith Gun, Johnny Carroll, Robin Commando, Humu Harris ja Enzio Bruce) nousivat lavalle soittamaan Grill Barin kanssa. Tapahtumasta julkaistiin vuoden lopussa livealbumi ja DVD, joka kantoi nimeä Grill Bar Festival.

Syksyllä 2008 Grill Bar teki juhlakiertueen, jonka aikana yhtye esiintyi 15 kaupungissa ympäri TV-maata. Vuoden lopuksi Ron Maglier julkaisi omaelämäkertansa, josta tuli myyntimenestys.

Tapahtumarikkaan ja iloisen juhlavuoden jälkeen Grill Bar koki rasituksia, kun ex-jäsen Robin Commando perusti vuonna 2009 yhtyeen nimeltä Grill Pub, john hänen lisäkseen kuului Grill Barin entiset jäsenet Eddie Grill, Humu Harris. Yhtye sekoitettiin monta kertaa viralliseen Grill Bariin ja tämän johdosta Ron Maglier nosti oikeusjutun, jonka seurauksena Commando joutui muuttamaan yhtyeen nimen muotoon Born To Kill. Yhtye lopetti vuonna 2011.

Oikeusjutusta huolimatta Grill Bar alkoi tekemään uutta levyä ja vuonna 2010 ilmestyi All Hail Rock. Ron Maglierin mielestä levy on Grill Barin tärkein yli 20 vuoteen. Albumin hitti oli We Still Got It. Albumi omistettiin kitaristi Keith Gunin muistolle, joka kuoli vuoden 2010 alussa. Albumin jälkeisellä kiertueella yhtye kävi myös Euroopassa.

Vuonna 2012 Grill Bar julkaisi kokoelma-albumin This Is Grill Bar. Sen sisältämät 1980-luvun hittikappaleet oli levytetty uusiksi nykyisellä kokoonpanolla. Asia harmitti bändin vanhoja faneja siksi, että he olivat päättäneet uudelleensovittaa niitä Maglierin johdolla.

Robin Commandon ja Ron Maglierin väliset riidat jatkuivat vuonna 2013, kun Commando ilmoitti perustavansa Robin Commando's Grill Bar -yhtyeen aiheuttaen närää varsinaisen Grill Barin sisällä. Tämän ja myös Maglierin saaman sairauskohtauksen vuoksi Grill Bar joutui peruuttamaan vuoden 2013 kiertueensa kun taas Robin Commando kiersi samaan aikaan TV-maata, tosin käyttäen nimeä Grill Bar Tribute. Commando kuoli yllättäen sydänkohtaukseen lokakuussa 2013, jolloin Maglier sai huokaista helpotuksesta, mutta hän välitti osanottonsa sosiaalisen median kautta.

Ron Maglier toipui täydellisesti sairauskohtauksestaan ja oli keväällä 2014 valmis palaamaan keikoille Grill Barin kanssa. Kyseisenä vuonna yhtyeestä julkaistiin perusteellinen kirja, jossa käydään tarkasti läpi yhtyeen historia ja levytykset. Maglier oli mukana kirjan teossa ja hyväksyi itse lopputuloksen. Hieman ennen kirjan ilmestymistä yhtyeen ensimmäinen rumpali Johnny Carroll kuoli.

Vuonna 2015 ilmestyi jälleen uusi Grill Bar -albumi, Last Man Standing. Sen hitiksi nousi "Barbed Wire".

Syyskuussa 2016 Grill Barin pitkään samana pysynyt kokoonpano muuttui, kun rumpali Dallas Bon ja kitaristi Mark Zehringer erosivat. Zehringerin mukaan heidän eroamisensa johtui erimielisyyksistä yhtyeen sisällä. Fanien järkytyksestä huolimatta Maglier suhtautui asiaan tyynesti ja esitteli joulukuussa uudet miehet: kitaristi Mal Coastin ja rumpali Russel Calawayn.

Vuonna 2018, Grill Barin 40-vuotisjuhlien alla, yhtye nauhoitti uuden levyn tunnetun rock-muusikko Chris Lee Valentinen toimittaessa tuottajana. Levytysstudio oli aivan eri kuin Mark Zehringerin oma studio. Albumi sai nimen 40 Years of Rocking. Albumista tuli suuri menestys ja siltä nousivat hiteiksi kappaleet "Camp" sekä "The Road to Rock". Kappalemateriaalin lisäksi kehua sai Valentinen tuotanto, joka toi fanien kaipaamaan uuden tuulahduksen Grill Barin musiikkiin.

Loppuvuonna 2018 Grill Bar järjesti juhlakiertueen, jonka päätteeksi he esiintyivät 7. joulukuuta 2018 kotikaupunki Länsiportin jäähallissa. Yhtyeen lisäksi lavalle nousivat muutama yhtyeeseen läheisesti liittyvä vierailija sekä pari entistä jäsentä. Länsiportin konsertista julkaistiin keväällä 2019 livealbumi Next Door to Rock.

Vuoden 2022 ajan yhtye on tauolla, sillä Ron Maglier liittyi Rymy-Eetun kokoonpanoon vähintään yhden vuoden ajaksi.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grill Barin kokoonpanot
1978–1979
(alkuperäinen)
1979–1980
  • Ron Maglier – laulu, kitara
  • Keith Gun – kitara
  • Robin Commando – basso
  • Johnny Carroll – rummut
1980–1989
  • Ron Maglier – laulu, kitara
  • Keith Gun – kitara
  • Robin Commando – basso
  • Humu Harris – rummut
1989–1990
  • Ron Maglier – laulu, kitara
  • Keith Gun – kitara
  • Robin Commando – basso
  • Enzio Bruce – rummut
1990
  • Ron Maglier – laulu, kitara
  • Keith Gun – kitara
  • Larry Hernoff – basso
  • Enzio Bruce – rummut
1990–1991
1991–1993
  • Ron Maglier – laulu, kitara
  • Keith Gun – kitara
  • Gert Donaldson – basso
  • Vic Cadd – rummut
1993–2016
2016–
(nykyinen)

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]