Insinööristä taikuriksi

Insinööristä taikuriksi on Aiglatsonin 13. albumi, joka ilmestyi vuonna 1993. Albumin tuottivat Aiglatson ja hänen hyvä ystävänsä Chris Lee Valentine.

Insinööristä taikuriksi floppasi ilmestyessään, myi heikosti eikä siltä jäänyt elämään suuria hittejä. Albumi ei ole saanut myydyksi kultaa. Sen viimeinen kappale "Kahvilan työntekijät olivat peloissaan" on kuitenkin noussut kulttiasemaan Aiglatsonin fanien keskuudessa ja sitä on myöhemmin soitettu keikoilla.

Vierivien murikoiden Markku Jaakkola ja Tarmo Paltta vierailevat useissa albumin kappaleissa, jonka lisäksi Chris Lee Valentine soittaa mukana jokaisella kappaleella.

Insinööristä taikuriksi on viimeinen albumi, jolla Aiglatsonin yhtyeen kitaristi ja toinen keulakuva Jyrki Tulenheimo soitti ennen kuin siirtyi Vierivien murikoiden kitaristiksi vuonna 1996. Tulenheimo teki kuitenkin vielä myöhemmin Aiglatsonin kanssa albumin Olen rokkari ennen kuin kuoli vuonna 2007. Insinööristä taikuriksi on myös ainoa albumi, jolla bassoa soittaa lyhyen aikaa Aiglatsonin kanssa soittanut Paavo Mielo.

Insinööristä taikuriksi on vähäisestä suosiostaan huolimatta mielenkiintoinen albumi, joka kuvastaa Aiglatsonin luovaa monipuolisuutta ja kykyä yhdistellä erilaisia musiikkityylejä. Vaikka albumi ei menestynyt kaupallisesti yhtä hyvin kuin Aiglatsonin aiemmat albumit, se on silti tärkeä osa hänen uraansa ja osoitus hänen musiikillisesta lahjakkuudestaan.

Kappaleet

1. Insinööristä taikuriksi
2. Poika on muuttanut konttiin
3. 19-vuotias psykologi
4. Ravintolan poika
5. En voi syödä kahta juomaa
6. Mokoma
7. Hedelmää
8. Nuori mies päätti istua
9. TV-vastaanotin
10. Kahvilan työntekijät olivat peloissaan

Kokoonpano

• Aiglatson – laulu, rummut
• Jyrki Tulenheimo – kitara, taustalaulu, lisäksi laulu raidoilla 4, 6 ja 9
• Riku Arokanto – kitara, taustalaulu
• Epe Lehdonkivi – kitara
• Paavo Mielo – basso, taustalaulu
• Chris Lee Valentine – kitara, basso, koskettimet, rummut, taustalaulu
• Markku Jaakkola – kitara
• Tarmo Paltta – koskettimet