Farrera

tv-maasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Farrera on TV-maalainen vuonna 1973 perustettu rock and roll- ja rhythm and blues-yhtye. Yhtye tunnetaan bluesvivahteisesta hard rockistaan ja pahamaineisesta imagostaan. Farrera on aina vältellyt kaupallistumista ja valtavirtaa, ja se tunnetaan TV-maassa kulttiyhtyeenä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farrera muodostui Pustilassa vuonna 1973 aasialaistaustaisen, mutta jo lapsuudesta alkaen TV-maassa asuneen kitaristi Bruce Kajiyasikin ympärille. Kajiyasikilla oli jo bänditaustaa, mutta halusi nyt perustaa oman bändin ja olla sen johtaja. Farreran nimi on keksitty yhdistellä Porsche- ja Ferrari-automerkkien nimet. Hän värväsi Farreran basistiksi Kari Perrakosken ja rumpaliksi Esa Lunttilan. Kajiyasiki lauloi ja soitti kitaraa. He keikkailivat lähinnä Hiromaassa pubeissa soittaen lainakappaleita.

Reilun vuoden kuluttua 1974 Perrakoski vaihtoi komppikitaraan, sillä Kajiyasiki halusi ottaa basistiksi Reiska Ampulan entisestä bändistään. Ampulan kautta Farreraan liittyi toinen laulaja Mikhail Morosoff, jonka kanssa Kajiyasiki toimi yhtyeen nokkahahmoina.

Farrerasta tuli 1970-luvun puolivälin aikana paikallisesti tunnettu rock-bändi Hiromaassa. Heitä arvostettiin heidän energisten ja kiihkeiden keikkojen ansiosta, sekä kunnioitettiin ja pelättiinkin raskaan elämäntapansa vuoksi.

Morosoff ja Kajiyasiki alkoivat kirjoittaa yhdessä kappaleita ja päättivät Farreran tekevän albumin, joka ikuistaisi heidän ainutlaatuisen musiikin ja elämänasenteen. Farreran ensimmäinen albumi The Rock Cowboys tehtiin vuonna 1977. Albumi äänitettiin pienessä, halvassa ja rähjäisessä studiossa. Bändi rahoitti lähes itse albuminsa, vaikka se oli kallista. Aluksi jäsenet olivat kriittisiä albumia kohtaan, mutta albumi sai kiitosta raa'asta ja pelkistetystä tyylistään. Nykyisin The Rock Cowboysia pidetään rock-klassikkona. Aikanaan albumi jäi vähälle huomiolle, mutta kappaleesta "Farrera On The Road" tuli klassikko, joka soi radiossakin. Aikansa punk-piirit hyväksyivät myös Farreran, vaikka bändi ei ollut itse punk-bändi.

The Rock Cowboysin jälkeen Farrera alkoi kiertää pitkin TV-maata ja tehdä itseään tunnetuksi. Länsiportissa he tapasivat Ron Maglierin ja Grill Barin, joista saivat elinikäiset ystävät. Grill Bar nousi myöhemmin suurempaan suosioon kuin Farrera, mutta on tehnyt ystäväbändiään yhä enemmän tunnetuksi ja ottanut heitä usein mukaan kiertueilleen.

Farreran toinen albumi Rocking on Fire levytettiin vuonna 1979, mutta bändiltä loppuivat rahat ja he joutuivat tekemään lisää keikkoja ja erilaisia hanttihommia saadakseen albumin valmiiksi. Yksi jäsen hankki rahaa jopa rikosten keinoin. Walking on Fire julkaistiin lopulta 1980 ja se muistetaan hiteistään "Volume Up", "No Compromise" ja "No Thrills". Farrera oli saanut lisää kontakteja ja heistä oli tullut maankuuluja. Rocking on Fire myi paljon paremmin kuin The Rock Cowboysia ja bändillä oli vauhdikkaita kiertueita. Farrera sai myös paremman levytyssopimuksen ja taloudellisesti turvatun tulevaisuuden.

Rocking on Fire -kiertueen jälkeen Farrera meni taas studioon äänittämään kolmatta albumia Angry and Loud. Ron Maglier vieraili albumilla soittamassa kitaraa ja laulamassa taustoja. Angry and Loudin tunnetuin kappale on hitiksi noussut nimikappale "Angry and Loud".

Angry and Loud -kiertueen jälkeen vuonna 1983 Farrera levytti jälleen albumin, josta he halusivat tehdä kaikkien aikojen parhaan rock-albumin. He viettivät kokonaisen kuukauden studiossa albumia tehden ja itse Rymy-Eetu vieraili studiossa soittamassa kitarasoolon yhteen kappaleeseen. Albumin nimeksi tuli Chopper. Chopperin kappaleista "Going to Pub" ja "Ranger" tuli suuria hittejä, jotka soivat runsaasti radiossa. Farrera oli tässä vaiheessa hyvin suosittu.

Chopperin jälkeen Farrera lähti uransa ensimmäiselle maailmankiertueelleen. Kiertue kesti kaksi vuotta ja he kävivät Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa sekä Japanissa. Japanissa vierailu merkitsi Kajiyasikille todella paljon, sillä hän pääsi ensimmäistä kertaa lähelle juuriaan. Pitkällä kiertueella oli paljon hienoja hetkiä ja se oli yhtyeen suosion huipentuma, mutta se kulutti yhtyeen loppuun ja pitkä poissaolo TV-maassa oli huonoksi TV-maan suosiolle.

Kiertueen jälkeen vuonna 1985 rumpali Esa Lunttila jätti Farreran ja hänet korvasi Dallas Bon, joka soitti myöhemmin Grill Barissa ja nykyään Thunder Titansissa. Kajiyasiki on sanonut Bonin olleen teknisesti taitavampi rumpali kuin Lunttila ja hän teki Farreran tyylistä raskaamman. Jäsenten mielestä Farrera oli tehnyt neljä melko samanlaista albumia ja heistä tuntui luonnolliselta uudistaa musiikkiaan.

Ensiksi Bonin kanssa yhtye levytti EP:n For Gang (1985), jota seurasi TV Land Bombs East (1986) -pitkäsoito. Monille faneille tyylinmuutos oli liikaa ja Farreraa pidettiin menneen talven lumina, jota Kajiyasiki ei koskaan ole suostunut myöntämään. Suurta hittiä ei löytynyt ja jälkikäteen Kajiyasiki on tunnustanut hänen ja Morosoffin sävellyskynien tylsistyneen. Farreralla oli kuitenkin yhä vankka kannattajakunta ja he tekivät taas kiertueen, mutta tiiviisti yhdessä työskennelleet jäsenet alkoivat kyllästyä toisiinsa. Esiintymispaikat alkoivat myös pienentyä.

TV Land Bombs East -kiertueen jälkeen jälkeen julkaistiin livealbumi Tour Is King ja samanniminen video, jotka oli taltioitu vuoden 1987 kesän konserteissa. Farreran tuotannosta julkaistiin kokoelma-albumi Farrera vuonna 1988.

Vuonna 1991 Dallas Bon jätti yhtyeen ja hänen korvaajakseen liittyi Petri Issakainen. Tällä kokoonpanolla Farrera levytti EP:n Bad Mans.

Seuraavana vuonna 1992 kitaristi Kari Perrakoski ja basisti Reiska Ampula jäivät pois yhtyeestä, sillä olivat riitautuneet Kajiyasikin ja Morosoffin kanssa. Uusiksi jäseniksi värvättiin Make Hovila (kitara) ja Aki Uutto (basso). Uusien jäsenten kanssa Farrera aluksi keikkaili ja sitten 1994 levytti albumin Groovy Band. Pian Groovy Bandin ilmestyttyä Issakainen erotettiin yhtyeestä ja tilalle otettiin Rauno Koskenkylä.

Yhtyeeltä ilmestyi uusi EP Four Motorways vuonna 1996. Samana vuonna Mikhail Morosoff julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa, jolla lauloi suomeksi. Hän levytti myöhemmin lisää sooloalbumeja ja menestyi paljon paremmin, kuin Farrera koskaan urallaan. Kajiyasiki on aina ollut Farrerassa soittamisen puolesta ja Morosoffin kiinnostus soolouralle aiheutti kitkaa vanhojen ystävysten välille. Morosoff myös lopetti haastattelujen antamisen.

Vuonna 1997 Make Hovila jätti yhtyeen ja tilalle liittyi Duncan Boss. Boss osasi kirjoittaa lauluja ja tekikin paljon kappaleita Kajiyasikin kanssa seuraavalle albumille No Waste (1999). Boss myös osallistui laulupuoleen.

Vuosituhannen vaihduttua Farrera sai uutta nostetta uralleen uusien yhtyeiden mainitessa bändin esikuvikseen, ja Farrera teki vuonna 2000 ensimmäisen maailmankiertueensa sitten vuoden 1985. He kävivät uransa toista kertaa Japanissa. Farreran tuotannosta tehtiin kokoelma-levy Way I Rock vuonna 2001, joka sisälsi materiaalia koko uran ajalta. Way I Rock yllättäen menestyi hyvin, myymällä kultaa.

Myöhemmin vuonna 2001 kitaristi Duncan Boss lopetti yhtyeessä soittamisen ja Gösta Malmelin kiinnitettiin uudeksi kitaristiksi.

Farreran ensimmäinen toisella vuosituhannella julkaisema albumi Rockman ilmestyi vuonna 2004. Mikhail Morosoffilta ei enää irronnut uusia kappaleita, vaan tällä kertaa Kajiyasiki kirjoitti kaikki kappaleet. Morosoffia ei enää juuri kiinnostanut bänditoiminta ja hän uhkaisi usein eroavansa, mutta Kajiyasiki pelasti tilanteen joka kerta.

Rumpali Rauno Koskenkylä jätti Farreran tammikuussa 2006, ja alkuperäinen rumpali Esa Lunttila palasi takaisin. Lunttila ei kuitenkaan ehtinyt olla pitkään mukana, sillä hän kuoli 20. lokakuuta 2006 sairauskohtaukseen nukkuessaan. Vuonna 2007 julkaistiin uutta sekä arkistomateriaalia sisältävä dual disc (CD/DVD) Ticket to Right Way. Samana vuonna Farrera vahvisti jatkavansa uuden rumpalin Kalle Tihtosen sekä kitaristi Mal Coastin kanssa, sillä Gösta Malmelin oli eronnut yhtyeestä. Puoli vuotta myöhemmin joulukuussa 2007 basisti Aki Uutto jätti yhtyeen, ja tilalle liittyi Vesku Kinnula.

Farrera jatkoi keikkailua aina elokuuhun 2009 saakka. Syyskuussa Mikhail Morosoffilla todettiin keuhkosyöpä, johon laulaja kuoli 31. lokakuuta 2009. Farreran jäsenet surivat Morosoffia syvästi, vaikka he olivat viimeisinä vuosina erkaantuneet. Kajiyasiki kertoi muistokirjoituksessaan kaipaavansa Morosoffia koko loppuelämänsä. Hän kuitenkin lupasi Farreran jatkavan uraansa. Vuosia myöhemmin Kajiyasiki paljasti olleen helppo päätös jatkaa ilman Morosoffia, sillä tämä oli jo pitkään ollut vetäytynyt Farreran päätöstenteosta ja yhteydenpidosta, ja oli vain mukana keikoilla.

Vuonna 2010 Bruce Kajiyasiki alkoi jälleen kasata uutta kokoonpanoa, johon edellisestä miehityksestä tulivat mukaan hän ja Vesku Kinnula. Komppikitaraa palasi soittamaan alkuperäinen jäsen Kari Perrakoski. Rumpaliksi valittiin uusi mies Markus Vormula. Kajiyasiki päätti hoitaa itse kaikki lauluosuudet, myös vanhat Morosoffin laulamat kappaleet. Kesällä 2011 Farrera julkaisi seitsemän vuoden tauon jälkeen uuden studioalbumin, Get in Ring, joka sai paljon myönteisiä arvosteluja. Albumin jälkeen Farrera lähti pitkästä aikaa maailmankiertueelle, jonka eri vaiheet kestivät vuoteen 2012. Sen jälkeen Farrera on keikkaillut satunnaisesti tähän päivään asti.

Yhtye julkaisi viimeisimmän albuminsa The Border keväällä 2018.

Farreran entinen rumpali Petri Issakainen kuoli 1. toukokuuta 2022.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farreran kokoonpanot
1973–1974
(alkuperäinen)
1974–1985
(tunnetuin)
1985–1991
  • Mikhail Morosoff – laulu
  • Bruce Kajiyasiki – laulu, kitara
  • Kari Perrakoski – kitara
  • Reiska Ampula – basso
  • Dallas Bon – rummut
1991–1992
  • Mikhail Morosoff – laulu
  • Bruce Kajiyasiki – laulu, kitara
  • Kari Perrakoski – kitara
  • Reiska Ampula – basso
  • Petri Issakainen – rummut
1992–1994
  • Mikhail Morosoff – laulu
  • Bruce Kajiyasiki – laulu, kitara
  • Make Hovila – kitara
  • Aki Uutto – basso
  • Petri Issakainen – rummut
1994–1997
  • Mikhail Morosoff – laulu
  • Bruce Kajiyasiki – laulu, kitara
  • Make Hovila – kitara
  • Aki Uutto – basso
  • Rauno Koskenkylä – rummut
1997–2001
  • Mikhail Morosoff – laulu
  • Bruce Kajiyasiki – laulu, kitara
  • Duncan Boss – kitara, laulu
  • Aki Uutto – basso
  • Rauno Koskenkylä – rummut
2001–2006
  • Mikhail Morosoff – laulu
  • Bruce Kajiyasiki – laulu, kitara
  • Gösta Malmelin – kitara
  • Aki Uutto – basso
  • Rauno Koskenkylä – rummut
2006
  • Mikhail Morosoff – laulu
  • Bruce Kajiyasiki – laulu, kitara
  • Gösta Malmelin – kitara
  • Aki Uutto – basso
  • Esa Lunttila – rummut
2007
  • Mikhail Morosoff – laulu
  • Bruce Kajiyasiki – laulu, kitara
  • Mal Coast – kitara
  • Aki Uutto – basso
  • Kalle Tihtonen – rummut
2007–2009
  • Mikhail Morosoff – laulu
  • Bruce Kajiyasiki – laulu, kitara
  • Mal Coast – kitara
  • Vesku Kinnula – basso
  • Kalle Tihtonen – rummut
2010–
(nykyinen)

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]