Avomeri

Avomeri (vuosina 1970–1978 ja 1998–2005 Lauri Vesijärvi ja Avomeri ja vuosina 1978–1985 Olli Mukkula ja Avomeri) on TV-maalainen blues-yhtye. Yhtye on kotoisin Valkovuorilta. Avomerta pidetään yhdessä Ylilennon ja Pakkolaskun kanssa TV-maan merkittävimpinä blues-yhtyeinä.

Vuonna 1964 perustettu Avomeri on yksi TV-maan bluesin keskeisistä esittäjistä, ja alkuperäisellä laulajalla Lauri Vesijärvellä oli tunnistettava lauluääni. Vesijärvi tunnetaan nimenomaan laulajana, mutta levyillä hän soitti usein myös huuliharppua ja toisinaan kitaraa.

Yhtyeen jäsenet vaihtelivat, mutta kitaristi Eero Viuha toimi yhtyeen johtajana pitkään. Vesijärven jätettyä yhtyeen laulaja-kitaristi Olli Mukkula otti yhtyeen omakseen, kunnes kuoli vuonna 1985. Tämän jälkeen Viuha pyöritti yhtyettä, kunnes elossa olevat alkuperäisjäsenet, Vesijärvi mukaanlukien palasivat yhtyeen. Vuonna 2005 Vesijärvi jäi eläkkeelle, mutta Avomeri on toiminnassa edelleen. Nykyisessä kokoonpanossa ei soita yhtään alkuperäisjäsentä sen jälkeen, kun Viuha kuoli vuonna 2015.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkovuorilaiset veljekset Eero Viuha ja Jussi Viuha innostuivat teini-iässä bluesista ja aloittavat soittamisen sekä levyjen keräilyjen. Eero soitti kitaraa ja huuliharppua sekä Jussi rumpuja. Heillä oli pitkään yhtye jonka muut jäsenet olivat kavereita, jotka vaihtelivat.

Vuonna 1964 Viuhat perustivat uuden yhtyeen nimeltä Avomeri, jonka nimi keksittiin heidän toisesta kiinnostuksestaan, merestä ja veneilystä. He värväsivät Olli Mukkulan laulamaan ja soittamaan bassoa, mutta Eero opetti hänet soittamaan kitaraa. Eero kuitenkin jätti yhtyeen pian lähtiessään merimieheksi tutustuakseen onko meri-elämä häntä varten. Mukkula ja Jussi Viuha jäivät soittamaan Avomeressä ja ottivat basistiksi Heikki Salpauksen ja toiseksi kitaristiksi Anssi Möysän. Mukkula ei uskaltanut olla keulahahmo ujoutensa vuoksi, jolloin he päättivät pyytää mukaan paikallisissa kapakoissa yleisöä viihdyttäneen blues-laulaja Lauri Vesijärven. Eero Viuhan palattua meriltä hän oli todennut olevansa mieluummin ammatiltaan muusikko ja vapaa-ajallaan veneilijä. Vuonna 1965 Viuha tuli takaisin Möysän tilalle.

Avomeri esitti aluksi englanninkielistä cover-materiaalia. He pääsivät esiintymään radioon ja saivat huomiota Mukkulan ja Viuhan kitaransoiton myötä. Avomeren levytysura alkoi vuonna 1966. Yhtyeestä tuli nopeasti paikallinen kuuluisuus.

He tekivät syksyllä 1966 ensimmäinen TV-maan kiertueensa. Yhtyeen ollessa Leimiossa tapahtui onnettomuus. Jussi Viuha hukkui järveen marraskuussa 1966, kun oli yhdessä roudari Kristian Jalkarannan lähtenyt kokeilemaan jään kestävyyttä. Viuha meni Jalkarantaa kauemmaksi ja vajosi jäihin. Viuhan ylössaannissa kului aikaa ja autokuljetus sairaalaan oli epäonninen, sillä auto joutui kolariin jossa kuljettajakin kuoli. Jalkaranta selvisi vähäisillä vammoilla.

Avomeren jäsenet olivat järkyttyneitä, etenkin veljensä menettänyt Eero. Yhtye ajatteli lopettavansa, mutta orastava kannattajakunta pyysi jatkamaan. Lopulta juuri Kristian Jalkaranta liittyi saman miehen tilalle jonka kuoleman oli nähnyt. Jalkaranta oli itsekin rumpali ja niin innoissaan, että sai jäsenet yli pahimmista surusta ja jatkamaan työntekoa.

Vuosina 1967 ja 1968 Avomeri keikkaili paljon ja levytti useita singlejä. Elokuussa 1968 Avomeri julkaisi ensimmäisen EP:nsä, Mississippi, jolla oli heidän ensimmäinen hittinsä "Let You Dog". Vuonna 1969 ilmestyi ensimmäinen studioalbumi Howling Songs. Se ei ollut ilmestyessään myyntimenestys, mutta nykyisin se on noussut klassikoksi.

Avomerellä oli kuitenkin jälleen ongelmia, sillä Mukkula, Salpaus ja Jalkaranta olivat kohdanneet uhkapelin ja alkoholin ansat. Vesijärvi onnistui välttämään ne ja oli menestyksen tultua rahallisesti menestyksekäs. Viuha noudatti Vesijärven tapoja, mutta veljen kuolema oli vaikuttanut häneen traumaattisesti. Mukkula kärsi alkoholismista ja sai myös epileptisiä kohtauksia, joita lääkärit aluksi epäilivät delirium tremensiksi. Jalkaranta oli usein Mukkulan ryyppyseurana ja pian he olivat etääntyneet Vesijärvestä ja Viuhasta. Salpaus oli hurahtanut uhkapelaamiseen ja pelasi heti keikkapalkkionsa. Hän kärsi huonosta tuurista ja hävisi aina rahaa.

Avomeren yhteiselosta oli tullut sekasortoista, jolloin Vesijärvi alkoi puhua eroamisesta. Viuha ei halunnut menettää Vesijärveä, jolloin elokuussa 1969 he päättivät antaa potkut Mukkulalle ja Jalkarannalle. Mukkula lähti soolouralle esittämään bluesia, Jalkarannan toimiessa hänen rumpalina. Mukkula saavutti omillaan mainetta, joka on nykyään lähes Avomeren veroinen. Avomereen liittyivät kitaristi-laulaja Miikka Kolava ja rumpali Olavi Kunnas.

Vuonna 1970 ilmestyi toinen albumi Back Door Man joka koostui edelleen cover-kappaleista. Sekään ei vielä räjäyttänyt pottia, mutta albumin maine on myöhemmin kasvanut klassikon tasolle. Pian toisen albumin jälkeen pelivelkoihin ajautunut ja velkojien jahtaama basisti Heikki Salpaus katosi ja matkusti pitkäksi pois TV-maasta pelastaakseen nahkansa. Pitkään aikaan Avomeren jäsenillä ei ollut tietoa Salpauksen olinpaikasta, ennen kuin hän palasi TV-maahan 1990-luvulla. Salpaus katosi niin äkillisesti, että hänen tilalle otettiin roudari Jarno Teuvonen jotta sovitut keikat saadaan tehtyä. Teuvonen ei ollut pysyvä valinta, vaan hänen tilalle tuli samana vuonna Tapani Tolsa. Tolsan liityttyä Miikka Kolava päätti erota ja tilalle tuli Kai Reitkalli.

Vesijärven, Viuhan, Tolsan, Reitkallin ja Kunnaksen muodostama kokoonpano pysyi yhdessä kahdeksan vuotta ja tällä miehityksellä Avomeri teki läpimurtonsa. Alkuperäisjäsenistä oli tullut korkeatasoisia muusikoita ja uusiksi jäseniksi kelpuutettiin ammattilaisia. Yhtyeen nimeen lisättiin Lauri Vesijärven nimi. Avomeren yhteiselo rauhoittui, kun jäsenet alkoivat perustaa perheitä eikä yhtyeessä ollut enää epämääräistä elämää viettäneitä jäseniä.

Avomeri alkoi tehdä laulujaan itse. Vuonna 1971 ilmestynyt kolmas albumi Muddy sisälsi paljon Vesijärven, Viuhan ja Reitkallin kappaleita, mutta myös jonkin verran covereita, joita haluttiin soittaa sillä yhtyeestä ne olivat hyviä. Vesijärvestä tuli isä vuonna 1973, jolloin hän laittoi Avomeren muutamaksi vuodeksi telakalle, mutta muut jäsenet soittivat yhdessä triona Reitkallin nimellä.

Avomeri palasi vuonna 1975 levyttämällä albumin Red Rooster, jota seurasi pian vuonna 1976 ilmestynyt Going Back Home. Albumit menestyivät ja Avomeri teki paljon kiertueita TV-maassa. Vesijärvi ei kuitenkaan halunnut kuuluisuutta tai julkisuutta. Häntä myös rasittivat pitkät kiertueet tuolloin vielä alkeellisissa oloissa.

Tammikuussa 1978 Vesijärvi loukkaantui auto-onnettomuudessa, jossa hänen autonkuljettajansa kuoli. Vesijärvi pelästyi ja halusi jäädä kotiin ja olla isä lapsilleen, jotka eivät olleet nähneet paljoa työnsä vuoksi matkustanutta isäänsä. Muut eivät voineet jatkaa Avomeren nimellä, mutta soittivat jonkin aikaa soolouralle lähteneen Reitkallin yhtyeessä.

Olli Mukkula näki tilaisuutensa tulleen ja yhdessä Kristian Jalkarannan perusti Avomeren uudestaan samana vuonna 1978. He yrittivät saada Vesijärven ja Viuhan mukaan, mutta Mukkula ja Jalkaranta olivat niin päihderiippuvaisia että saivat kuulla kieltäytymisen. Vesijärvi ja Viuha eivät arvostaneet Mukkulan ja Jalkarannan toimintaa ja kommentoivat myöhemmin ettei tämä kokoonpano ollut Avomeri. Toiseksi kitaristiksi otettiin Kari Sarjanen sekä basistiksi Tapani Kuuva. Yhtye käytti nyt nimeä Olli Mukkula ja Avomeri. Ohjelmistoon tuli Mukkulan soolouralta tuttuja kappaleita, mutta ilman häntä tehtyjä kappaleita ei esitetty. Mukkula ei ollut muutenkaan säveltäjä, joten Avomeri palasi esittämään cover-kappaleita sekä ensimmäisen albumin kappaleita.

Uuden Avomeren ensimmäinen albumi I've Got a Woman ilmestyi vuonna 1979. Mukkulan ja Jalkarannan päihdeongelmien takia työnteko oli hankalaa ja he vesittivät Avomeren mainetta epäonnistuneilla esiintymisillä. Kari Sarjanen erosi hullunmyllyyn kyllästyneenä vuonna 1982, jolloin tilalle otettiin Heikki Raitio joka oli soittanut Mukkulan kanssa tämän soolouralla.

1980-luvun alussa Mukkula oli niin huonossa kunnossa, että häntä neuvottiin keikkojen aikana milloin aloittaa laulaminen ja missä kohtaa kappaletta soittaa kitaraa. Mukkula ei myöskään muistanut edes kappaleiden sanoja, vaan Raitio lauloi joskus keikoilla. Terveysongelmat eivät kuitenkaan estäneet levyttämistä ja vuonna 1985 ilmestyi Mukkulan Avomeren viimeinen albumi Big Boss Man. Kaksi kuukautta albumin ilmestymisen jälkeen lokakuussa 1985 Mukkula kuoli akuuttiin leukemiaan. Kuolinsyy oli yllätys kaikille, sillä päihteidenkäyttö ei suoranaisesti aiheuttanut kuolemaa.

Jalkaranta ei koskaan toipunut ystävänsä kuolemasta. Hän yritti kuitenkin vielä koota uutta Avomeri-kokoonpanoa, mutta sitä ei ehtinyt tapahtua. Hän oli altis epileptisille kohtauksille, joita pahensi runsas huumeiden käyttö, vaikka hän ehti lopettaa sen Mukkulan kuoltua. Hän kuoli huhtikuussa 1986 saatuaan päävamman epileptisen kohtauksen aikana.

Mukkulan ja Jalkarannan menehtymiset eivät pysäyttäneet Avomerta, vaan jo vuonna 1986 Kai Reitkallin yhtyeen jättänyt Eero Viuha hankki oikeudet yhtyeen nimeen ja sanojensa mukaan vei Avomeren takaisin kotiin. Vesijärveä hän ei saanut palaamaan vielä, vaikka sanojensa mukaan soitti hänelle joka vuosi ja kysyi kiinnostusta paluuseen. Hän perusti kokoonpanon jossa olivat laulaja-kitaristi Toni Perälä, ennestään tuttu basisti Tapani Tolsa ja rumpali Ari Ahlapuro. Nimenä oli yksinkertaisesti Avomeri. He palasivat esittämään yhtyeen koko tuotantoa, myös Mukkulan tekemiä albumeita kunnioittaakseen tätä. Tämä kokoonpano keskittyi keikkailemaan ja julkaisi vasta vuonna 1997 uusia kappaleita sisältäneen albumin Blind Mans.

Silloisen kokoonpanon oltua yhdessä yli kymmenen vuotta Viuha sai lopulta Vesijärven kiinnostumaan Avomeren paluusta. Lisäksi Heikki Salpaus oli yllättänyt kaikki palattuaan vuonna 1993 TV-maahan, vietettyään yli 20 vuotta useissa Euroopan maissa, pääasiassa Ruotsissa. Salpaus oli päihittänyt peliriippuvuutensa ja kärsinyt myös masennuksesta ja alkoholismista. 1990-luvun puolivälissä hän oli aloittanut vierailut Avomeren keikoilla ja vieraili myös Blind Mans -albumilla. Kun Toni Perälä erosi yhtyeestä vuonna 1998, paluuta alettiin suunnitella.

Vuonna 1998 Avomeri ilmoitti Lauri Vesijärven ja Heikki Salpauksen paluusta yhtyeeseen. Mukkulan ja Jalkarannan tilalle liittyivät kitaristi-laulaja Petri Mulari, jolla oli yhteistä historiaa Mukkulan kanssa sekä rumpali Jaska Elovaara. Paluun vauhdittamiseksi ilmestyi Avomeren ensimmäinen kokoelma sekä yhtyeestä kirjoitettu kirja. Lisäksi ilmestyi vuonna 1968 äänitetty 30 vuotta pimennossa ollut livealbumi, jossa yhtye soittaa alkuperäiskokoonpanossaan. Avomeri teki kesällä 1998 valikoituja esiintymisiä suurille yleisöille. Vesijärven paluu nosti yhtyeen kysyntää ja myös kadoksista palannut Salpaus kiinnosti yleisöä. Syksyllä 1998 yhtye joutui esiintymään tuuraavan basisti Pera Kenttämiehen kanssa, sillä Salpauksella oli todettu keuhkosyöpä. Salpaus kuoli tammikuussa 1999.

Salpauksen kuoltua Vesijärvi ja Viuha ilmoittivat Pete Ruisman liittymisestä basistiksi ja Tom Siskeln liittymisestä rumpaliksi. Avomeri aktivoitui ja levytti vuonna 2000 paluualbumin Cross Road. Tämän ja sitä seuranneen albumin Mary (2004) myötä Avomeri alkoi saada lisää yleisöä ja esiintyi esimerkiksi televisio-ohjelmissa. Näin yhtye onnistui nousemaan suuren yleisön tuntemaksi legendaksi. Nykyään Avomerta ja erityisesti Vesijärveä kutsuaan Kaitainjärven valtiaiksi. Vuonna 2004 kaupunkiin avattiin Avomeren oma bluesbaari, josta yhtyeen jäseniäkin voi löytää istuskelemasta.

Vuonna 2004 Mulari ja Ruisma lähtivät perustamaan oman blues-yhtyeen. Avomereen tulivat kitaristi-laulaja Juha Saranpää ja basisti Jari Vertanen. Heidän tilalle vuonna 2005 tulivat puolestaan Harri Heikka ja Pasi Pykäläinen.

2000-luvulla Lauri Vesijärven terveys oli alkanut heikentyä. Hän sai vuonna 2003 sydänkohtauksen mutta selvisi. Elokuussa 2005 Vesijärvi joutui toisen kerran auto-onnettomuuteen ja sai pysyvät vammat. Hän teki päätöksen vetäytyä eläkkeelle ja jättää Avomeri. Hänen jäähyväiskonserttinsa järjestettiin marraskuussa, jonne Vesijärvi jaksoi tulla esiintymään viimeisten kappaleiden ajaksi. Jäähyväiskonsertissa Kai Reitkalli nähtiin kitaristi-laulajana.

Vesijärven ja monien muiden jäsenien lähdettyä jälleen alkoi uusi aika Avomeren historiassa. Eero Viuha toimi edelleen yhtyeen johtohahmona. Hän halusi uudella kokoonpanolla olevan linkkejä yhtyeen historiaan ja pyysi entisiä jäseniä takaisin. Lopulta jo ennestään vuosina 1986–1998 soittanut kokoonpano, jossa Toni Perälä lauloi, päätyi yhteen.

Kesäkuussa 2013 yhtye tiedotti Eero Viuhan sairastamasta parantumattomasta paksusuolen syövästä. Tauti oli todettu alkuvuodesta 2013, jolloin lääkärit antoivat hänelle elinaikaa enintään puoli vuotta. Viuha vaati yhtyettä jatkamaan ilman häntä, vaikkei kokoonpanoon jäänyt enää alkuperäisjäseniä. Viuha kuoli sairauteen kotonaan kesäkuussa 2015.

Viuhan jäätyä pois Avomeri jäi ilman johtohahmoa, eikä silloisista jäsenistä kukaan kyennyt perimään johtohahmon roolia. Kärsittyään huonosta asioiden hoitamisesta ja erimielisyyksistä, Avomeri hajosi helmikuussa 2016.

Kuitenkin heti keväällä 2016 joukko muita entisiä jäseniä päättivät pelastaa Avomeren, jotta Viuhan toive yhtyeen jatkamisesta ei tuhoudu. Kai Reitkallista tuli keulahahmo ja laulaja-kitaristi, Kari Sarjasesta toinen kitaristi ja Tapani Tolsasta basisti. Rummuissa oli aluksi uudempi jäsen Aleksi Holma, mutta vuodesta 2018 alkaen rumpalina on toiminut Ari Ahlapuro.

Vaikka Avomeri on muuttunut itsensä tribuuttiyhtyeeksi, he keikkailevat TV-maassa pitäen yhtyeen entisten kokoonpanojen perintöä yllä ja levittäen bluesin ilosanomaa.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

**Avomeren kokoonpanot**
1964 (alkuperäinen)	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Olli Mukkula – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Heikki Salpaus – basso Jussi Viuha – rummut
1964–1965	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Olli Mukkula – kitara, laulu Anssi Möysä – kitara Heikki Salpaus – basso Jussi Viuha – rummut
1965–1966	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Olli Mukkula – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Heikki Salpaus – basso Jussi Viuha – rummut
1966–1969	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Olli Mukkula – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Heikki Salpaus – basso Kristian Jalkaranta – rummut
1969–1970	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Miikka Kolava – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Heikki Salpaus – basso Olavi Kunnas – rummut
1970	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Miikka Kolava – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Jarno Teuvonen – basso Olavi Kunnas – rummut
1970–1978	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Kai Reitkalli – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Tapani Tolsa – basso Olavi Kunnas – rummut
1978–1982	Olli Mukkula – laulu, kitara Kari Sarjanen – kitara Tapani Kuuva – basso Kristian Jalkaranta – rummut
1982–1985	Olli Mukkula – laulu, kitara Heikki Raitio – kitara Tapani Kuuva – basso Kristian Jalkaranta – rummut
1986–1998	Toni Perälä – laulu, kitara Eero Viuha – kitara Tapani Tolsa – basso Ari Ahlapuro – rummut
1998	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Petri Mulari – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Heikki Salpaus – basso Jaska Elovaara – rummut
1998–1999	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Petri Mulari – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Pera Kenttämies – basso Jaska Elovaara – rummut
1999–2004	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Petri Mulari – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Pete Ruisma – basso Tom Siskel – rummut
2004–2005	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Juha Saranpää – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Jari Vertanen – basso Tom Siskel – rummut
2005	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Harri Heikka – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Pasi Pykäläinen – basso Tom Siskel – rummut
2005	Lauri Vesijärvi – laulu, huuliharppu Kai Reitkalli – kitara, laulu Eero Viuha – kitara Pasi Pykäläinen – basso Tom Siskel – rummut
2006–2009	Toni Perälä – laulu, kitara Eero Viuha – kitara Tapani Tolsa – basso Ari Ahlapuro – rummut
2009–2012	Toni Perälä – laulu, kitara Eero Viuha – kitara Miika Huuska – basso Aleksi Holma – rummut
2012–2013	Petri Mulari – laulu, kitara Eero Viuha – kitara Pete Ruisma – basso Aleksi Holma – rummut
2013–2016	Petri Mulari – laulu, kitara Juha Saranpää – kitara Pete Ruisma – basso Aleksi Holma – rummut
2016–2018	Kai Reitkalli – laulu, kitara Kari Sarjanen – kitara Tapani Tolsa – basso Aleksi Holma – rummut
2018– (nykyinen)	Kai Reitkalli – laulu, kitara Kari Sarjanen – kitara Tapani Tolsa – basso Ari Ahlapuro – rummut