Väiski Hurula

tv-maasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Väiski Hurula toukokuussa 2008.

Väiski Hurula (24. elokuuta 1952 – 21. lokakuuta 2017) oli TV-maalainen kitaristi. Hänet tunnettiin Aiglatsonin yhtyeestä, jossa hän soitti vuodet 1972–86 sekä 2004–17.

Hurula oli vannoutunut Gibson-kitaroiden soittaja, kuten Les Paulin, Gibson SG:n, Explorerin ja Flying V:n. 2000-luvulla hän siirtyi soittamaan myös Ruokankaan kitaroita, kuten Duke Artisania ja Unicorn Classicia.

Väiski Hurula syntyi Lootalassa vuonna 1952. Hänen isänsä hylkäsi lapsensa, kun tämä oli vasta muutaman kuukauden ikäinen ja jätti äitinsä yksin kasvattamaan lastaan. Hurulan ollessa 4-vuotias hänen äitinsä kuoli onnettomuudessa. Hän asui orpokodissa noin vuoden, ennen kuin hänen setänsä ja tätinsä hakivat hänet ja alkoivat kasvattamaan tätä. He kasvattivat Hurulaa kuin omaa lastaan, joka kutsui heitä isäksi ja äidiksi. Hurula eli tavallista onnellista lapsuutta, ennen kuin hänen serkkunsa kertoi ala-asteella "salaisuuden", että äitini ja isäni eivät olleet hänen oikeita vanhempia.

Hurula alkoi miettiä sisällään, mitä hänen vanhemmilleen kävi ja miksi menetti heidät. Hän ei puhunut murheistaan kellekään ja alkoi tuntea pelkoa ja epävarmuutta. Tämä muuttui nopeasti ahdistukseksi, ja Hurula joi alkoholia ensimmäistä kertaa 14-vuotiaana. Hän koki itsensä vahvaksi juodessaan ja kaikkien ongelmien häviävän.

Hurula löysi rock-musiikin vuonna 1963, kun hän oli pelaamassa jalkapalloa naapurin lasten kanssa. Naapurin talon ikkuna oli auki ja ikkunalaudalla soi radio, josta alkoi kantautua The Beatlesin kappale. Hurula unohti heti pallopelin ja juoksi ikkunan luo kuulemaan. The Beatles teki häneen lähtemättömän vaikutuksen ja Hurula osti itselleen vähillä viikkorahoillaan oman Beatles-levyn ja alkoi kasvattaa Beatles-kampausta. Hän rakensi itselleen kitaran koulun puutyötunneilla, joista piti paljon. Hurula opetteli soittamaan kitaraa, ja siitä heräsi lopullisesti hänen kiinnostuksensa muusikon uraan. Muuten hän ei koulunpenkillä viihtynyt ja lopetti koulunkäynnin yläasteen päätyttyä.

Hurula lähti 16-vuotiaana erilaisiin töihin, joita olivat puuseppä, ratakiskojen rakentaja ja konepajan työntekijä. Muusikon ura säilyi silti hänen suurena haaveenaan ja hän käytti vapaa-aikansa soittamiseen ja teki myös omia lauluja. Ensimmäinen merkittävä yhtye oli Suudelma, jossa soittivat myös Antero Aarrekangas ja Jyrki Tulenheimo. Aarrekangas tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Aiglatson. Suudelma -yhtyeessä bassoa soitti Timppa Linsén, joka oli yksi Hurulan parhaimmista ja vanhimmista ystävistä ja josta tuli hänelle myös tärkeä soittokaveri.

Hurula ja Linsén soittivat vuodesta 1967 alkaen monessa rock-yhtyeessä ja yrittivät saada suosiota, mutta eivät onnistuneet. Sen sijaan nyt Aiglatsonina tunnettu Aarrekangas ja Tulenheimo olivat perustaneet Aiglatson -yhtyeen, joka menestyi paremmin. Kun he tarvitsivat kakkoskitaristia vuonna 1972, Hurula kuuli tästä ja soitti heille tarjoten itseään ja taitojaan. Linsén liittyi Aiglatsonin yhtyeeseen myöhemmin vuonna 1980.

Hurula pääsi mukaan Aiglatsonin yhtyeeseen ja muodosti tästä lähtien Jyrki Tulenheimon kanssa kitarapartion, jossa molemmat soittivat niin soolo- kuin komppikitaraa. He loivat Aiglatsonin tavaramerkiksi muodostuneen kahden soolokitaran yhteistyön soittamalla ja soittamalla. Aiglatson teki läpimurron 1973 ilmestyneen albumin Rytmimuna on vallaton myötä ja tästä alkoi Hurulan elämä ammattimuusikkona. Lapsuuden unelmasta tuli totta.

Vuodet kuluivat ja Hurulan elämä täyttyi soittamisesta, säveltämisestä, levyttämistä, keikkailusta ja matkustamisesta. Hän ajatteli kaiken olevan hallinnassa, mutta ongelmat vain kasvoivat. 1970-luvun puolivälissä Hurula alkoi käyttää huumeita ja laimensi kaiken alkoholilla. Se oli helppo tapa päästä eroon pelosta, joka oli pysynyt Hurulan sisällä huolimatta menestyksen ja kuuluisuuden saamisesta. Päihteidenkäyttö alkoi näkyä myös keikoilla soittotaitojen heikkenemisestä, josta Hurula sai paljon sapiskaa bändikavereiltaan.

Hurula tapasi ensimmäisen vaimonsa vuonna 1979 ja kaksi vuotta myöhemmin he menivät naimisiin. Hänelle syntyi neljä lasta, jotka ovat kaikki poikia. Avioitumisen jälkeen Hurula alkoi kärsiä paniikkikohtauksista, vaikka hänellä oli ympärillään rakas perhe.

Vuonna 1985 Hurulan terveys alkoi pettää elämäntyylistä johtuen. Hän joi päivittäin vodkaa tai viskiä pystyäkseen toimimaan sekä käytti huumeita. Hänen työkyky oli huono ja tämä oli huomattu Aiglatsonin yhtyeessä. Bändikaverit puhuivat Hurulalle keikkabussissa ja hotellihuoneissa ja sanoivat tämän tarvitsevan apua. Hurula tajusi heidän puhuvan totta ja jäi ajattelemaan asiaa, mutta ei tehnyt mitään. Lopulta tammikuussa 1986 Aiglatson joutui erottamaan Hurulan vakavan päihderiippuvuuden vuoksi.

Hurula ei ymmärtänyt muuttaa elämäntapojaan, vaan kokosi uuden bändin ja lähti sen kanssa kiertueelle, vaikka sitä ei edes tunnettu ja yleisöä oli vähän verratessa Aiglatsoniin. Tämän kiertueen aikana Hurulan terveys petti. Hän ei nukkunut tai syönyt moneen viikkoon. Hän pystyi vain juomaan viinaa ja oksentamaan verta. Kiertue oli yhtä tuskaa. Viimeisen keikan jälkeen Hurula huomasi hotellihuoneensa ihonsa muuttuneen keltaiseksi. Hän ajatteli kuolevansa ja soitti vaimolleen. Hurula sai kuulla vaimoltaan, ettei hän ollut koskaan sanonut vaimolleen ja lapsilleen rakastavansa häntä. Vaimon mielestä Hurula oli ollut arvoton aviomies eikä koskaan ollut läsnä lapsilleen. Puhelun päätteeksi vaimo jätti Hurulan, jonka sydän murtui. Hän palasi tyhjään kotiin, josta vaimo oli vienyt kaikki huonekalut, jättänyt vain patjan ja Hurulan tavarat ja lähtenyt lasten kanssa.

Hurula sulkeutui kotiinsa ja jatkoi juomistaan huonosta terveydestään huolimatta. Kahden viikon jälkeen hänen ystävänsä tuli kylään ja nähtyään riutuneen Hurulan hän soitti heti ambulanssin. Hurula makasi osastolla keltaisella ja turvonneena. Hänellä oli kasvain kurkussa, maksa- ja haimatulehdus, vatsahaavoja ja munuaiset eivät toimineet. Lääkärit sanoivat Hurulalle, ettei hän selviä.

Monet ystävät kävivät katsomassa Hurulaa sairaalassa ja heidän joukossa paikalla kävi myös pappi. Hän puhui Hurulalle ja rukoili tämän puolesta. Vaikka Hurula oli tähän asti vihannut uskovaisia ja pitänyt heidän juttujaan valheena, hän tuli sanojensa mukaan nyt uskoon ja liittyi kirkkoon. Hurula myös tajusi eläneensä vääränlaista elämää ja aiheuttaneensa itse tuolloisen vakavan tilanteen. Hän alkoi yllättäen toipua vammoista ja sairauksista, joiden takia makasi sairaalassa. Myös kurkussa ollut kasvain saatiin leikattua pois. Hurula päätti, ettei enää käytä ollenkaan alkoholia tai huumeita ja aloitti uuden elämän.

Vajaan vuoden jälkeen Hurula pääsi kotiin sairaalasta toipuneena ja muutti Porovanniemelle (nykyinen Nostislandia). Hän painotti tästä lähtien kristillisiä arvoja, kävi säännöllisesti kirkossa ja uskoi uskoon tulemisen pelastaneen hänet. Hurula keskittyi saamaan elämänsä takaisin kokoon ja halusi palata takaisin musiikkimaailmaan. Hän tapasi uuden naisen ja alkoi seurustella tämän kanssa. Nainen ryhtyi Hurulan henkilökohtaiseksi avustajaksi ja kasasi hänelle uuden bändin, joka harjoitteli ja pääsi myös keikoille ja levyttämään. Hurula sai luvan tavata lapsiaan säännöllisesti ja sai elämäänsä uutta sisältöä uusien harrastusten, kuten metsästyksen, soitinrakennuksen, autoilun ja ruoanlaiton avulla.

Saatuaan elämänsä takaisin kokoon Hurulan uusista bändeistä tuli ammattimaisempia ja ne alkoivat saada yleisöä keikoilleen lähinnä Hurulan Aiglatson -menneisyyden ansiosta. Bändien nimiä olivat muun muassa Väiski Hurula ja Ystävät sekä TV-maan rocktähdet. Vuonna 1999 Hurula pääsi mukaan vierailevaksi kitaristiksi Aiglatsonin 30-vuotisjuhlakiertueen ja pääsi samalla puhumaan vanhat asiat selviksi sekä tekemään sovinnon hänen kanssa. Tämä merkitsi Hurulalle todella paljon ja tuolloin hänen mukaan kivi vierähti lopullisesti pois hänen sydämeltään.

Vuonna 2001 Hurula perusti rakkaan ystävänsä Timppa Linsénin kanssa Rock ja Rakkaus -yhtyeen, joka keikkaili aktiivisesti, teki muutaman albumin ja sai suosiota. Keväällä 2004 Aiglatson otti yhteyttä Hurulaan ja Linséniin pyytäen heidän palaamaan yhtyeeseensä, jonka silloinen kakkoskitaristi ja basisti olivat jättäneet. Kaksikko lupautui mukaan ja Hurula teki mieluisan paluun Aiglatsonin yhtyeeseen, joka oli tehnyt hänestä tunnetun ja josta hänen ammattimuusikon uransa oli alkanut. Hurula levytti uusia albumeja Aiglatsonin kanssa ja esiintyi suurille yleisölle; Aiglatsonin suosio ei ollut kadonnut tai vähentynyt hänen poissaolonsa aikana. Hurula vieraili mielellään myös monien muiden tv-maalaisten rock-artistien levyillä tai keikoilla.

Hurula oli kuitenkin alkanut kärsiä terveysongelmista vuosituhannen vaihteessa ja joutui niiden takia jäämään usein pois Aiglatsonin kiertueilta. Hänellä ilmeni diabetes, sydänsairaus, polvi- ja lonkkaongelmia sekä ylipainoa. Hän sai aivohalvauksen vuonna 2013, mutta selvisi ja toipui siitä nopeasti. Jouduttuaan jäämään kotiin sairauksien takia, Hurula alkoi viettää aikaansa kirjoittamalla haamukirjoittajan avulla omaelämäkertaa, johon hän tallensi elämänsä ja uransa kaikki käänteet. Väiski Hurulan omaelämäkerta ilmestyi vuonna 2014 ja se oli arvostelumenestys.

Huhtikuussa 2016 Hurula sai kaksi sydänkohtausta ja kolmannen sen jälkeen kun hänelle oli suoritettu ohitusleikkaus. Tämän jälkeen hän ei enää pystynyt soittamaan ja lopetti myös Aiglatsonin kanssa esiintymisen. 21. lokakuuta 2017 Hurula kuoli sydämen vajaatoimintaan 65-vuotiaana. Hänet haudattiin marraskuussa Nostislandiaan. Aiglatson yhtyeineen järjesti Hurulalle muistokonsertin joulukuussa 2017.