Esko Omenainen
Esko Omenainen (10. kesäkuuta 1949 – 10. joulukuuta 1994) oli TV-maalainen basisti. Hän soitti Aiglatsonin yhtyeessä vuodet 1969–80 sekä 1990–91.
Esko Omenainen syntyi Ruusukaupungissa. Hänellä oli kaksi siskoa. Omenaisen perhe muutti Porovanniemelle 1960-luvun alussa.
Omenainen oli hyvin innostunut musiikista ja soitti kitaraa omaksi ilokseen ja kavereiden kanssa. Hän tapasi itseään taitavamman kitaristi Jyrki Tulenheimon, josta tuli hänelle ystävä. Omenainen oli mukana useissa Tulenheimon bändivirityksissä, joissa hänen vaatimattomat kitaristintaidot huomattiin. Häntä neuvottiin vaihtamaan bassoon, sillä bändeissä oli yleensä jo tarpeeksi kitaristeja. Omenainen oppi bassonsoiton alkeet nopeasti ja hänestä kehittyi nopeasti taitava rock-basisti.
Vuonna 1969 Omenainen oli soittanut muutamissa autotalli- ja kellaribändeissä, kun Tulenheimo pyysi häntä liittymään itsensä ja Antero Aarrekankaan muodostamaan yhtyeeseen, joka sai nimen Aiglatson ja samalla nimellä tunnettiin myös Aarrekangas. Omenaisella oli tärkeä rooli yhtyeessä rytmiryhmän toisena osapuolena. Alkuaikoina Aiglatson keikkaili baareissa, kouluissa ja pienissä tapahtumissa.
Usean vuoden työnteon jälkeen Aiglatson teki läpimurron 1973 ilmestyneen albumin Rytmimuna on vallaton myötä. Siltä löytyi useampi hittejä ja menestysalbumeja tehtiin lisää suosion ollessa valtava. Vaikka Aiglatson ja Jyrki Tulenheimo olivat yhtyeen keulakuvat ja tunnetuimmat kasvot, myös Omenaisesta tuli kuuluisa. Hän pääsi yhtyeen kiertueiden mukana paikkoihin, joissa hän ei ollut koskaan käynyt. Aiglatson esiintyi täysille urheiluhalleille ja stadioneille baarien ja koulujen sijaan. Ihmiset tunnistivat Omenaisen tämän liikkuessa kaupungilla ja halusivat hänen nimikirjoituksensa.
Omenainen soittaa Aiglatsonin kahdeksalla ensimmäisellä studioalbumilla ja livealbumilla Soivat kielet kitaran (1976).
Menestyksestä ja kuuluisuudesta huolimatta muusikon elämä oli Omenaiselle rankkaa ja hän alkoi juoda alkoholia ja käyttää huumausaineita selvitäkseen kiertueiden aiheuttamista rasituksista. Hän oli juonut alkoholia jo 12-vuotiaasta alkaen, mutta vasta 1970-luvun puolivälissä siitä tuli hänelle iso ongelma. Omenainen alkoi olla usein humalassa keikoilla, eikä kyennyt soittamaan kunnolla. Päihteidenkäyttö muutti myös hänen persoonaa ja sai aikaan jatkuvia konflikteja Aiglatsonin muiden jäsenten kanssa.
Lopulta Aiglatsonin mitta tuli täyteen elokuussa 1980, kun hän oli keikalla Porovanniemellä ja Omenainen oli nauttinut huumausaineita ja alkoholia koko päivän ennen esitystä. Konsertin alkaessa hän oli unohtanut yhtyeen kappaleet. Aiglatsonin mukaan roudari joutui kytkemään Omenaisen basson irti vahvistimesta, mutta hän vain jatkoi eikä ymmärtänyt tilannetta. Vuosikymmeniä myöhemmin kuitenkin ilmaantui esiin Porovanniemen keikasta tehty bootleg-nauha, joka osoittaa Omenaisen soiton kuuluneen. Aiglatson ei voinut sietää tilannetta ja antoi heti keikan jälkeen Omenaiselle potkut. Aiglatsonin mukaan Omenainen oli hyvä ihminen ja loistava basisti, mutta huumeet tuhosivat tämän oikean luonteen.
Aiglatsonin yhtyeestä erottamisen jälkeen Omenainen pakeni menneisyyttään Kaitainjärvelle ja lopetti muusikon uransa. Hänen päihderiippuvuutensa paheni, mutta Omenainen yritti monta kertaa parantua siitä ja teki erilaisia töitä, muun muassa remonttimiehenä. Hän myi vanhoja soittimiaan ja saamiaan kulta- ja platinalevyjä saadakseen rahaa huumeisiin. Hän istui vankilassa muutaman vuoden 1990-luvun alussa, jonne oli joutunut ostettuaan huumeita peitetehtävissä olleelta poliisilta.
Omenainen jatkoi ongelmistaan huolimatta soittamista kotonaan ja yritti hakea useisiin yhtyeisiin, mutta hänen palveluksensa eivät kelvanneet kenelläkään. Omenainen palasi Aiglatsonin yhtyeeseen lyhyeksi aikaa vuonna 1990, kun hän tarvitsi uutta basistia. Omenaisen valehtelut raitistumisestaan ja uudesta elämästään menivät hänelle läpi. Jo ensimmäiset harjoitukset menivät kuitenkin huonosti, kun Omenainen tuli paikalle krapulassa ja sanoi tarvitsevansa viiniä helpottamaan huonoa oloaan. Hän kuitenkin esiintyi monella keikalla Aiglatsonin kanssa, mutta ei ollut parhaiden päiviensä vedossa. Lopulta muut tajusivat, ettei Omenainen ole muuttunut ja erottivat hänet uudestaan 1991.
Omenainen kuoli huumeiden yliannostukseen salaperäisissä olosuhteissa hotellihuoneessaan Lootalassa. Hän oli kuollessaan 45-vuotias. Viimeiset vuotensa Omenaisen terveys oli huono ja kuolinsyytutkija huomasi hänellä olleen sydänsairaus. Viimeisinä vuosina hänen asuntonsa Kaitainjärvellä ulosmitattiin, jolloin hän muutti äitinsä luo Porovanniemelle. Omenaisen äiti kuoli reilun vuoden jälkeen, jolloin hän lähti liftaamaan ja päätyi Lootalaan, jossa ryhtyi asumaan hotellissa. Kuolemaa edeltävänä päivänä Omenainen jäi kiinni rattijuoppoudesta ja hänen piti astua seuraavalla viikolla oikeuden eteen. Hotellin siivoja löysi hänet kuolleena 10. joulukuuta 1994.
Omenaisen kuolemasta on liikkunut paljon huhuja, mutta poliisia ei kiinnostanut tutkia narkomaanin kuolemaa.
Esko Omenainen haudattiin Porovanniemelle, samaan hautaan kuin äitinsä. Hän ei ollut naimisissa eikä hänelle syntynyt lapsia, mutta hän seurusteli monta vuotta kuolemaansa asti.
