Pitkospuu

tv-maasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Pitkospuu on TV-maalainen vuonna 1978 perustettu poppia, rockia ja iskelmää soittava yhtye. Yhtyeen kotipaikka on Kaitainjärvi. Pitkospuu tunnetaan yhtenä TV-maan eniten keikkailevista yhtyeistä, mutta he ovat levyttäneet myös useita menestyneitä albumeita. Pitkospuu tunnetaan useista cover-kappaleistaan, mutta heillä on myös omaa tuotantoa.

Yhtyeen kokoonpano on vuosien aikana kokenut muutoksia, ja Pitkospuussa vaikuttaa enää vain yksi alkuperäisjäsen, kitaristi Jorma Luupekki. Hänen lisäkseen nykykokoonpanossa vaikuttavat laulaja Pekka Manstaka, laulaja-rumpali Jari Kuukkeli, kitaristit Pentti Iivoinen ja Olli Tyrni, basisti Pertti Laatokka, saksofonisti Saku Lummemäki, sekä kosketinsoittaja Jaakko Posio.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkospuun ura alkaa kesäkuusta 1978 Kaitainjärveltä. Kitaristit Pauli Huaparpe ja Jorma Luupekki perustivat yhtyeen, jonka piti aluksi vain esiintyä heidän ystävänsä häissä. Ensimmäisellä keikalla soittivat Huaparpen ja Luupekin lisäksi laulaja Jouni Jormanainen, basisti Martti Tuomas ja rumpali Lauri Kumpu. He pitivät soittamisesta yhdessä niin, että päättivät jatkaa yhtyettä, jolla ei aluksi ollut sen kummempaa tarkoitusta kuin tuoda heille sisältöä vapaa-ajalle sekä tyydyttää soittohalut. Mukaan tuli myös kolmas kitaristi Juhani Romakka ja kosketinsoittaja Seppo Rojola. Toiminta alkoi pienimuotoisista keikoista Kaitainjärvellä sekä muualla Vänttilän kunnassa. He päättivät aina miellyttää yleisöään ja soittaa heidän toivomia kappaleita. Tämä johti monipuoliseen musiikkityyliin.

Huaparpe jätti Pitkospuun vuonna 1979 työnsä vuoksi, mutta palasi takaisin vuonna 1982. Jormanainen erosi yhtyeestä vuonna 1981, jonka jälkeen yhtyeessä lauloi noin vuoden ajan Pekka Manstaka. Kun hänkin oli lähtenyt, takaisin palannut Huaparpe ryhtyi kitaran lisäksi myös laulamaan. Hän oli joskus laulanut harjoituksissa jos laulaja ei päässyt paikalle ja vakuutti muut niin, että hänet haluttiin laulamaan.

Viisi vuotta kestäneen keikkailun jälkeen Pitkospuun jäsenillä oli sen verran ammattitaitoa ja kunnianhimoa, että he päättivät yrittää ammattimuusikon uraa. He olivat jo pari vuotta lähettäneet demonauhoja eri levy-yhtiölle, mutta eivät olleet saanut positiivista vastaanottoa.

Syksyllä 1983 Pitkospuu aloitti valmistautumisen rockin TV-maan mestaruuden kisoihin, jotka se voitti maaliskuussa 1984. Saman vuoden keväällä alkoi yhtyeen levytysura, kun Pitkospuu tapasi Boyd Recordsin toimitusjohtajan. Hän oli pitänyt Pitkospuusta nähtyään heidät kisoissa. Ensimmäiseksi yhtye julkaisi ensisinglen "Pitkospuu". Tästä alkoi suosio nousta ja töissä käyneet jäsenet saivat jättää päivätyönsä. Ensimmäinen albumi Pauli Huaparpe ja Pitkospuu ilmestyi syksyllä 1984 ja se sisälsi suureksi hitiksi nousseen "Kitarat" -kappaleen. Lisäksi kappaleet "Koirien kansa" sekä aiemmin julkaistu mutta uusiksi levytetty "Pitkospuu" saavuttivat hitin aseman. Puolet albumin sisällöstä oli suomenkielelle käännettyjä covereita ja loput omaa tuotantoa. Albumin nimi, joka antoi ymmärtää Pitkospuun olevan Huaparpen taustayhtye, harmitti yhtyettä kovasti eivätkä he enää sittemmin suostuneet siihen. Albumi myi kultaa.

Pitkospuulla meni varsin lujaa ja yhtye kiersi ympäri TV-maata erittäin paljon. He ehtivät käydä myös studiossa ja toinen albumi Töitä ja huvia julkaistiin kesällä 1985. Tälle albumille yhtye oli kirjoittanut itse jo kolmasosan kappaleista. Myöhemmin jäsenet ovat puhuneet toisesta albumista debyyttialbumin jatko-osana, sillä ne ovat keskenään hyvin samanlaisia. Hiteiksi nousivat "Niin paha" ja "Irma ja minä". Töitä ja huvia menestyi myös ja on myynyt platinaa. Samana vuonna Pitkospuusta kuvattiin puolifiktiivinen elokuva Pitkospuita pitkin, joka toi jäsenten persoonallisuuksia tunnetuksi ja loi yhtyeelle julkikuvaa. Nykyisin elokuvasta on tullut TV-maalaisten musiikkielokuvien klassikko.

Pitkospuu oli haaveillut Euroviisuihin osallistumisesta ja voitti TV-maan viisukarsinnan vuonna 1986 kappaleella "Terävä keppi". Lehdistö, kriitikot sekä yleisö olivat innostuneita Pitkospuun monipuolisesta musiikista Euroviisuissa. Norjassa järjestetyissä Euroviisuissa kappale jäi äänestyksen häntäpäähän. "Terävässä kepissä" kuului Pitkospuun sävellysten ja sanoitusten kehittymistä.

Pian Euroviisujen jälkeen ilmestyi albumi Kuun lapset, joka sisältää "Terävän kepin" lisäksi useita hittejä, joista suurimmat ovat "Hukassa" ja "Kanoista parhain". Arvostelijat pitivät albumia harvinaisen kovatasoisena kotimaisena, jolla Huaparpen energinen laulu saa tukea päteviltä muusikoilta. Hän kehui myös Huaparpen, Luupekin ja Rojolan yhteistyönä syntyneitä kappaleita kansainväliset mitat täyttäviksi. Kuun lapset menestyi myös myyden platinaa.

Menestyksen keskellä Pitkospuiden sisällä oli myös ongelmia. Pitkillä kiertueilla kaikille maistui alkoholi, lukuunottamatta terveellisiä elämäntapoja noudattanut Seppo Rojola. Jorma Luupekki oli alkoholisoitunut niin vakavasti, että yhtyeen ystävä Pentti Iivoinen otettiin tuuraamaan häntä keväällä 1987. Tuolloin äänitettiin livealbumi Matkapäiväkirja, jolle tallentui Pitkospuun konserttikunto yhtyeen kulta-aikana. Matkapäiväkirja myi kultaa. Iivoinen oli mukana kahden kuukauden ajan, sitten parantolassa käyneen Luupekin oli tarkoitus palata. Yhden keikan jälkeen Luupekkia puukotettiin hengenvaarallisesti, josta hän selvisi hengissä mutta jäi pitkäksi aikaa eläkkeelle musiikkiympyröistä. Iivoisen olisi haluttu täyttävän Luupekin paikan, mutta hän kieltäytyi oman yhtyeensä vuoksi. Hänen sijaan uudeksi kitaristiksi liittyi Matti Vikaköngäs.

Uudella kokoonpanolla Pitkospuu levytti syksyllä 1987 EP:n Iloa ja kipua, mutta seuraava studioalbumi Siitepöly leijailee ilmestyi seuraavana vuonna. Levy nousi ilmestyttyään listoille mutta ei kuitenkaan ollut samanlainen menestys kuin yhtyeen kolme ensimmäistä albumia. Kappale "Pakko päästä keikalle" nousi hitiksi. Huaparpe ja Rojola kantoivat kahdestaan sävellysvastuun. Albumi merkitsi myös käännekohtaa, jonka myötä Pitkospuu ei ole levyttänyt juuri cover-kappaleita ja esittänyt niitä keikoilla vain muutamia. Vuonna 1988 vietettiin myös Pitkospuun 10-vuotisjuhlia, jonka kunniaksi yhtye teki juhlakiertueen ja julkaisi kokoelma-albumin Pitkospuun parhaat laulut.

Vuosi 1989 kului kokonaan keikkaillessa. Vuonna 1990 yhtyeeseen liittyi laulaja ja saksofonisti Asko Kaarlonen, jonka myötä Pitkospuun musiikki iskelmällistyi ja rockista alettiin vähitellen siirtyä kohti poppia. Kaarlonen myös lauloi, jonka myötä Huaparpen ei tarvinnut laulaa jokaista kappaletta. Samana vuonna levytetty albumi Älä ota raskaasti oli tyyliltään kuitenkin enemmän rokkaavampi kuin popahtava. Albumin hitit olivat "Terassilla" sekä "Ei tänne kukaan jää".

Basisti Martti Tuomas erotettiin Pitkospuusta alkuvuonna 1991, kun hän oli riidellyt humalassa Huaparpen kanssa. Hänen tilalle tuli Paavo Mielo, joka oli mukana vain yhden vuoden sillä siirtyi vuonna 1992 Aiglatsonin yhtyeeseen, mutta siitä lähdettyään tuli takaisin vuonna 1995. Mielon ollessa poissa bassoa soitti Pekka Hjalmari sekä lyhyen aikaa myös takaisin palannut Martti Tuomas, mutta Tuomas oli erkaantunut jäsenistä niin ettei halunnut jatkaa pidempään. Matti Vikaköngäs jätti yhtyeen vuonna 1995, jolloin Pentti Iivoinen liittyi pysyvästi yhtyeeseen. Iivoinen otti yhtyeessä suuren roolin säveltäjänä ja myöhemmin myös sen johtohahmona.

Kokoonpanomuutokset olivat sekoittaneet Pitkospuun pakkaa ja muuttaneet jäsenten keskinäisiä asetelmia, mutta keikkailu oli koko ajan jatkunut. Uuden albumin luominen oli vaikeaa, vuonna 1993 ilmestyi EP Laiturilla. Seuraava studioalbumi Taiturit ilmestyi vuonna 1995 ja siitä kuuli Iivoisen kädenjäljen ja entistä popahtavamman tyyliin. Albumilta ei irronnut yhtään suurta hittiä, eikä sen kappaleita ole soitettu kuin muutamana vuotena ilmestymisen jälkeen. Seuraavana vuonna Pitkospuu teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa, johon sisältyi Suomi. Sen jälkeen Pitkospuu teki vuosittain keikkamatkoja ulkomaille vuoden 2020 alkuun saakka.

Vuonna 1999 ilmestyi albumi Ei ketään, jolla oli samanlainen hittipula kuin edeltäjällään. Juuri ennen albumin äänityksiä Paavo Mielo erosi yhtyeestä ja tilalle tuli Tuomo Matikainen.

Vuosi 2000 toi Pitkospuulle suuren muutoksen, kun kolmas kitaristi Juhani Romakka erotettiin yhtyeestä. Lähdön syyt kerrottiin vasta vuonna 2018 Pitkospuista kirjoitetussa kirjassa. Romakka oli alkoholisoitunut astettain 1990-luvun alussa. Alkoholin väärinkäyttö yhdistettynä rankkaan ammattiin, ailahtelevaisiin esiintymisiin sekä yksityiselämän ongelmiin saivat hänen välit muihin jäseniin tulehtumaan niin, että Romakka jouduttiin erottamaan. Jo aiemmin oli ollut muutama läheltä piti -tilanne. Romakka lopetti muusikon uransa. Yrityksistä huolimatta hän ei toipunut alkoholiongelmastaan ja kuoli maksakirroosiin 14. joulukuuta 2001.

Romakan korvasi kitaristina Hannu Pauno, joka kuitenkaan ollut lopullinen valinta, vaan vuonna 2001 hänen tilalle liittyi Veikko Jalkanen joka oli mukana yli kymmenen vuotta.

Vaikeuksien jälkeen Pitkospuu palasi musiikin pariin. Vuonna 2001 levytettiin albumi Yölinja, jolta löytyi hitin aseman saanut "Teneriffa". Vuonna 2002 ilmestyivät livealbumi Jyrsijät ja kokoelma Auringon korvat. Seuraavana vuonna Tuomo Matikainen lopetti basistina, jolloin Pertti Laatokka liittyi yhtyeeseen ja on edelleen mukana.

Pitkospuulla meni 2000-luvun puoliväliin mennessä hyvin ja heistä oli tullut aktiivisimpia kuin koskaan. Vuonna 2004 ilmestyivät studioalbumi Työtä pelkäämättömät sekä EP Omiensa puolella. Niiden hitit olivat "Lässytystä" ja "Omiensa puolella". Seuraava vuosi 2005 sujui myös hyvin keikkailun merkeissä ja yhtye kuvasi myös toista elokuvaa, jonka piti saada ensi-ilta vuonna 2006. Viimeinen keikka Pauli Huaparpen kanssa oli 4. joulukuuta 2005. Kaksi päivää myöhemmin 6. joulukuuta Huaparpe kuoli nukkuessaan sydämen pettämiseen. Hyväkuntoisen miehen kuolema järkytti niin jäsenet kuin fanit. Pitkospuu jäi joksikin aikaa tyhjän päälle.

Pauli Huaparpen muistokonsertti järjestettiin Kaitainjärvellä 18. maaliskuuta 2006 ja myös Pitkospuun eri jäsenet esiintyivät siellä. Jäsenillä oli paljon soittohaluja ja he saivat positiivisen vastaanoton muistokonsertissa. He päättivät kokeilla varovasti Pitkospuun toiminnan jatkamista ilman Huaparpea. Entinen laulaja Jouni Jormanainen tuli takaisin vähäksi aikaa sekä kolmanneksi kitaristiksi liittyi Tommi Kovalainen. Henkilökemiat Jormanaisen kanssa eivät kuitenkaan toimineet ja hänet erotettiin yhden keikan jälkeen. Sen jälkeen 1980-luvun alussa vähän aikaa laulanut Pekka Manstaka palasi yhtyeeseen. Kesällä 2006 Pitkospuu aloitti vakituisen keikkailun ja ennen pitkää oli palannut tavalliseen keikkatahtiin, mutta olivat päättäneet vähentää sitä noin sataan keikkaan vuodessa.

Vuonna 2008 sai ensi-iltansa Huaparpesta kertova dokumenttielokuva Pauli Huaparpe ja ajopäiväkirja. Dokumentti kertaa edesmenneen Huaparpen elämää haastatteluista ja nauhoituksista kootun materiaalin kautta, kertojana Huaparpe itse. Dokumentissa hyödynnettiin jonkin verran myös vuonna 2005 kuvattua kiertuemateriaalia ja sen DVD-julkaisu sisältää enemmän sitä materiaalia. Samana vuonna Pitkospuu vietti 30-vuotisjuhlaa, jonka kunniaksi julkaistiin boksikokoelma Pitkospuita pitkin käy tie.

Vuonna 2009 ilmestyi ensimmäinen albumi uudella kokoonpanolla, Marmori. Laulujen kirjoittamisesta vastasivat nyt Iivoinen, Manstaka ja Kovalainen. Vuonna 2010 ilmestyi uudelleennauhoitettuja vanhoja kappaleita sisältävä kokoelma Uudet vanhat laulut.

Vuonna 2011 Huaparpen leski haastoi Iivoisen, Rojolan ja Kummun oikeuteen Pitkospuu -nimen käytöstä. Hän vetosi Huaparpen ja muiden jäsenten allekirjoittamiin sopimuksiin joissa todettiin, että heille maksetaan työstä eikä heillä ole oikeuksia Pitkospuu-nimeen. Huaparpen kuoltua Iivoinen puhui surevalta leskeltä itselleen kolmen vuoden vuokrasopimuksen Pitkospuu -nimeen. Hän rikkoi vuokrasopimuksen jatkaen Pitkospuu -nimen käyttöä. Yhtye oli valmis vaihtamaan nimensä jos se häviäisi oikeusjutun, mutta vuonna 2012 he voittivat sen ja jatkavat Pitkospuu -nimellä.

Vuonna 2012 Veikko Jalkanen lopetti Pitkospuussa, jolloin perustajajäsen Jorma Luupekki palasi takaisin oltuaan poissa 25 vuotta. Seuraavana vuonna ilmestyi albumi Sävelradio. Vuonna 2014 rumpali Lauri Kumpu sekä saksofonisti Asko Kaarlonen erosivat molemmat yhtyeestä. Tilalle tulivat laulaja-rumpali Jari Kuukkeli ja saksofonisti Saku Lummemäki. Toinen laulaja siirtyi saksofonin luota rumpujen takse. Seuraavana vuonna 2015 Pitkospuu palasi juurille levyttämään pelkistä cover-kappaleista koostetun albumin Mitä soitetaan?.

Entinen basisti Paavo Mielo kuoli 25. toukokuuta 2015.

Seppo Rajala oli terveydellisten syiden takia sivussa lähes koko vuoden 2016, jolloin häntä tuurasi Jaakko Posio.

Vuonna 2018 juhlittiin Pitkospuun 40-vuotisjuhlia levyttämällä albumi Yhä jaksaa ja tekemällä pidempi kiertue. Lisäksi julkaistiin yhtyeestä kirjoitettu kirja.

Vuonna 2019 siihen mennessä koko uran mukana ollut Seppo Rojola joutui jättämään yhtyeen terveydellisten syiden takia. Tilalle tuli häntä aiemminkin tuurannut Jaakko Posio ja Jorma Luupekki jäi viimeiseksi alkuperäisjäseneksi.

Helmikuussa 2020 Pitkospuu oli matkustanut kiertämään Eurooppaa, mutta koronavirus oli alkanut levitä maailmassa ja kiertue oli epävarma. Maaliskuussa yhtye esiintyi vielä Tanskassa ennen kuin tuli käsky lähteä kotiin. Sen jälkeen yhtye oli lähes koko vuoden 2020 tauolla, sillä he eivät halunneet kokoontua jäsenten korkean keski-iän vuoksi. Tauon aikana kitaristi Tommi Kovalainen erosi yhtyeestä.

Lopulta keväällä 2021 yhtye pääsi palaamaan yhteen. Olli Tyrni liittyi kolmanneksi kitaristiksi. Kesällä ja syksyllä yhtye esitti monia keikkoja ja vuonna 2022 yhtye keikkaili normaaliin tapaan, kun TV-maa oli selvinnyt koronapandemiasta. Keikkailu jatkui seuraavana vuonna 2023 ja myös 2024.

Entinen kitaristi Matti Vikaköngäs kuoli 22. helmikuuta 2022. Entinen kosketinsoittaja Seppo Rojola kuoli 11. tammikuuta 2023.

Toukokuussa 2024 Pitkospuulta ilmestyi EP Humu-Pekka.

Viimeinen mukana ollut alkuperäisjäsen Jorma Luuppeki jätti yhtyeen joulukuussa 2024 terveydellisistä syistä.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkospuun kokoonpanot
1978–1979 (alkuperäinen)
1979–1981
  • Jouni Jormanainen – laulu
  • Jorma Luupekki – kitara
  • Juhani Romakka – kitara
  • Martti Tuomas – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
1981–1982
  • Pekka Manstaka – laulu
  • Jorma Luupekki – kitara
  • Juhani Romakka – kitara
  • Martti Tuomas – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
1982–1987
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Jorma Luupekki – kitara
  • Juhani Romakka – kitara
  • Martti Tuomas – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
1987
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Juhani Romakka – kitara
  • Martti Tuomas – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
1987–1990
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Matti Vikaköngäs – kitara
  • Juhani Romakka – kitara
  • Martti Tuomas – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
1990–1991
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Matti Vikaköngäs – kitara
  • Juhani Romakka – kitara
  • Martti Tuomas – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
1991–1992
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Matti Vikaköngäs – kitara
  • Juhani Romakka – kitara
  • Paavo Mielo – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
1992–1995
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Matti Vikaköngäs – kitara
  • Juhani Romakka – kitara
  • Pekka Hjalmari – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
1995
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Matti Vikaköngäs – kitara
  • Juhani Romakka – kitara
  • Martti Tuomas – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
1995–1999
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Juhani Romakka – kitara
  • Paavo Mielo – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
1999–2000
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Juhani Romakka – kitara
  • Tuomo Matikainen – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
2000–2001
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Hannu Pauno – kitara
  • Tuomo Matikainen – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
2001–2003
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Veikko Jalkanen – kitara
  • Tuomo Matikainen – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
2003–2005
  • Pauli Huaparpe – laulu, kitara
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Veikko Jalkanen – kitara
  • Pertti Laatokka – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
2006
  • Jouni Jormanainen – laulu
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Veikko Jalkanen – kitara
  • Tommi Kovalainen – kitara
  • Pertti Laatokka – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
2006–2012
  • Pekka Manstaka – laulu
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Veikko Jalkanen – kitara
  • Tommi Kovalainen – kitara
  • Pertti Laatokka – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
2012–2014
  • Pekka Manstaka – laulu
  • Asko Kaarlonen – laulu, saksofoni
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Jorma Luupekki – kitara
  • Tommi Kovalainen – kitara
  • Pertti Laatokka – basso
  • Seppo Rojola – koskettimet
  • Lauri Kumpu – rummut
2014–2019
  • Pekka Manstaka – laulu
  • Jari Kuukkeli – laulu, rummut
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Jorma Luupekki – kitara
  • Tommi Kovalainen – kitara
  • Pertti Laatokka – basso
  • Saku Lummemäki – saksofoni
  • Seppo Rojola – koskettimet
2019–2021
  • Pekka Manstaka – laulu
  • Jari Kuukkeli – laulu, rummut
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Jorma Luupekki – kitara
  • Tommi Kovalainen – kitara
  • Pertti Laatokka – basso
  • Saku Lummemäki – saksofoni
  • Jaakko Posio – koskettimet
2021–2024
  • Pekka Manstaka – laulu
  • Jari Kuukkeli – laulu, rummut
  • Pentti Iivoinen – kitara
  • Jorma Luupekki – kitara
  • Olli Tyrni – kitara
  • Pertti Laatokka – basso
  • Saku Lummemäki – saksofoni
  • Jaakko Posio – koskettimet

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]