Marlo Durand

Marlo Durand (26. heinäkuuta 1959 – 22. lokakuuta 2010) oli tv-maalainen pop-laulaja. Durand on kaikista suurimmin menestynyt TV-maalainen artisti.

Marlo Durand aloitti musiikkiuransa lahjakkaana lapsitähtenä yhdessä veljiensä kanssa Durands -yhtyeessä 1960-luvun lopulla ja siirtyi soolouralle vuonna 1979. 1980-luvun puolivälissä hänestä tuli todella suosittu pop-tähti. Hänen hittialbuminsa Lauantai-ilta (1985) on TV-maan kaikkien aikojen myydyin levy. Durand on myynyt miljoonia levyjä ja onkin TV-maan parhaiten myynyt sooloartisti.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marlo Durand syntyi 26. heinäkuuta 1959 Porovanniemellä viisilapsiseen perheeseen. Hänen sukunsa on isän puolelta lähtöisin Iso-Britanniasta, mutta muutti TV-maahan 1940-luvulla. Hänen äitinsä on tv-maalainen. Durandin ollessa yksivuotias hänen perheensä muutti Naalan kuntaan, jossa hänen vanhempansa perustivat maatilan ja alkoivat työskennellä maanviljelijöinä. Hänen isänsä Matthew Durand teki pitkiä päiviä maatilan isäntänä, mutta soitti usein iltaisin kitaraa veljensä bändissä. Hänen äitinsä Doris Durand oli harras kristitty ja kotiäiti. Durandilla oli kolme veljeä, Ben (s. 1954), Emil (s. 1956) ja Lino (s. 1958) sekä yksi sisko Mila (s. 1961). Isä Matthew kasvatti lapsiaan ankarassa kurissa.

Marlo alkoi jo alle kymmenvuotiaana laulaa kolmiäänisesti vejiensä Emilin ja Linon kanssa. Isä oli huomannut, miten taitavasti Marlo matki radiosta tarkasti kuuntelemiaan lauluja. Heidän ensiesiintymisensä tapahtui paikallisessa elokuvateatterissa. Isä Matthew ryhtyi heidän managerikseen ja keksi vuonna 1970 poikien alkavan esiintyä säännöllisesti taskurahan keräämiseksi. He pääsivät esiintymään NR:n lastenohjelmaan. Lahjakkaat laulajapojat keräsivät vähitellen nimeä itselleen harmonialaulullaan ja Emilin laulunkirjoitustaidoilla. Marlosta tuli lauluyhtyeen keulahahmo. Vuodesta 1971 lähtien he esiintyivät useissa televisio-ohjelmissa, ja seuraavan vuoden aikana he aloittivat esiintymiset hotelleissa ja ravintoloissa, vaikka olivatkin alaikäisiä.

TV-maalainen laulaja Olli Vahola innostui Durandin veljesten laulutaidoista ja auttoi veljeksiä saamaan levytyssopimuksen Stereolevyn kanssa vuonna 1973. Yhtyeen nimeksi tuli Durands. Kolmikko julkaisi kahdesta kolmeen singleä vuodessa ja pian yhtyeeseen liittyi vanhin veli Ben Durand. Vuonna 1974 tuli pieni hitti nimeltä "Eilen illalla tytölleni". Se johti ensimmäisen albumin nimeltä Durandin pojat nauhoituksiin, mutta se ei saavuttanut suurta menestystä. Seuraavat kaksi vuotta Durands kiersi laajasti TV-maata, jonka aikana he saivat kehittyä artisteina.

Toista albumia Laulavat veljekset (1976) tehdessä Durands saivat monta kuukautta studioaikaa, mistä heille paljon hyötyä. Albumilla olleesta kappaleesta "Haluan sinun tahtovan minut" tuli heidän ensimmäinen suuri hittinsä. Musiikkilehdet kuvailivat Marloa ihmelapseksi, jolla oli loistavat musiikilliset lahjat. Monien mielestä nämä oli Durandin poikien kultaisia vuosia, ennen veljesten erkanemista soolourille.

Durandin poikien kolmas albumi Vaaka (1977) sai hyvän vastaanoton kriitikoilta sekä yleisöltä. Albumi tarjoili sekoituksen letkeää poppia, muodissa ollutta diskoa ja suurellisia balladeita kuten "Taivaan lahja" sekä "Rakkaus ja halauksia". Single "Valonsäteet" nosti veljekset supertähteyteen. "Valonsäteet" -single myi kultaa. TV-maassa alkoi niin sanottu Durand -mania. Marlo ja hänen veljensä viihdyttivät koko TV-maata. Marlo Durand teki vaikutuksen jokaiseen laulu- ja tanssilahjoillaan.

Vuonna 1978 ilmestynyt Maailman lapset sisälsi kaksi uutta hittiä, "Sain viestin häneltä" ja "Kaikkien aikojen juhlat".

Suosiosta huolimatta 1970-luvun loppuun mennessä Marlo ja Ben Durand olivat ajautuneet yhä suurempiin erimielisyyksiin yhtyeen suunnasta. Emil Durand teki selväksi olevansa Benin johtajuuden kannalla ja Marlo lähti. Hän siirtyi soolouralle ja aloitti yhteistyön tuottaja Otto Roothin kanssa. Marlo ja Rooth alkoivat työstää Marlon ensimmäistä sooloalbumia nimeltä Musiikki ja minä.

Marlo Durand ja Otto Rooth tuottivat Musiikin ja minän yhdessä, ja albumi julkaistiin elokuussa 1979. Tanssittavia kappaleita sisältänyt albumi sai positiivista palautetta kriitikoilta ja se on nykyään Marlon kolmanneksi myydyin levy. Albumilta nousi kolme suurta hittiä, listaykköseksi noussut "Älä lopeta", "Tanssi kuin viimeistä päivää" ja "Kruunu". Marlo osallistui tästä lähtien kappaleidensa tekoon. Musiikki ja minä pysyi myydyimpien levyjen joukossa koko vuoden ja se on tähän päivään mennessä myynyt platinaa. Marlo nousi tähtiasemaan, joka oli paljon suurempi kuin Durands -yhtyeen kanssa.

Vuoden 1980 Durand vietti kiertueella ja seuraavana vuonna hän työsti Roothin kanssa pop-albumin Tanssija. Albumi rikkoi monia myyntiennätyksiä ja siltä löytyi kaksi listaykköseksi noussutta hittiä, "Miljoona valovuotta" ja "Jotain pimeässä". Tanssijan suosio oli hyvin suurta ja albumi on Marlon uran neljänneksi myydyin. Marlo Durandista tuli suositumpi kuin koskaan, hänen levynsä ja konserttilippunsa myivät jopa enemmän kuin Hydrogen Sulphide tai Aiglatson. Näihin aikoihin Marlo esiintyi myös musikaalisessa elokuvassa nimeltä Pysy elossa (1982), jossa hän näytteli pääroolin.

Vuosi 1983 oli Marlo Durandille yksi hänen uransa parhaista. Keväällä hän vieraili Yhdysvalloissa, jossa kuvattiin kansikuvia uuteen albumiin nimeltä Minä, Marlo. Huhtikuussa 1983 julkaistu Minä, Marlo nousi levylistojen kärkeen. Levy myi viikon aikana yhteensä 130 000 kappaletta nousten silloin TV-maan kaikkien aikojen myydyimmäksi tv-maalaiseksi albumiksi. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Lauantai-ilta otti myydyimmän albumin paikan Minä, Marlolta. Nykyisin albumia on myyty platinamäärä. Albumin neljä singleä nousivat hiteiksi, muun muassa "Kuukävelijä", "Yllätys" ja "Satukirjan salaisuudet".

Hurjan levymyynnin ohella Marlo Durand aloitti suuren oheistuotevalikoimansa myynnin ja markkinoimisen. Erilaisia Marlon nimellä ja kasvoilla varustettuja tuotteita tuotiin markkinoille satoja. 1980-luvulla Marlon levyn ostaneet saivat lomakkeita oheistuotteiden tilaamista varten, mutta oheismateriaalia lisättiin myös itse albumien matkaan.

1980-luku oli Marlo Durand -hysterian aikaa TV-maassa. Valtavaksi hysteria kasvoi kuuluisalla Porovanniemen ulkoilmakonsertissa elokuussa 1983. Konsertti radioitiin ja televisioitiin sekä Marlo esiintyi siinä myös pitkästä aikaa veljiensä ja useiden muiden tähtiesiintyjien kanssa.

Marlosta oli tullut niin kuuluisa ja palvottu, ettei hän pystynyt liikkumaan missään ilman, että fanit piirittivät hänet. Eniten Marloa fanittivat nuoret tytöt, mutta hän vetosi myös aikuisiin ja lapsiin. Tämän takia hän alkoi eristäytyä muusta maailmasta, kulki konserttikiertueilla ja muualla ulkona vain henkivartijoiden ympäröimänä. Fanit pyrkivät idolinsa lähelle ja kova puristus ihmisjoukossa saattoi aiheuttaa kymmenien ihmisten pyörtymisen. Fanit pyrkivät Marlon keikkabussiin ja juoksivat sen perässä. Marlo Durandilla ei käytännössä ollut yksityiselämää. Hän yritti vältellä fanejaan muun muassa valeasuilla.

Keväällä 1984 Marlo Durand osti Dorislan, suuren kartanon parikymmentä kilometriä Naalan silloisen keskustan rajalta. Hän muutti kartanoon äitinsä, isänsä ja isoäitinsä kanssa. Isoäiti kuoli pian muuton jälkeen. Marlon vanhemmat asettuivat vuonna 1986 asumaan taloon Dorislan takana. Vuosien varrella Marlo teki rakennukseen paljon laajennuksia ja muutostöitä. Dorisla sisälsi kartanon lisäksi muun muassa teemapuiston, pienen eläintarhan, vieraistaloja, uima-altaan, koripallokentän, tenniskentän ja järven, jossa oli vesiputous. Faneja näkyi usein Dorislan porttikongeissa nimikirjoituksia toivomassa. Jos Marlo meni kävelemään Dorislan aidatulle pihamaalle, hän sai huomata suuren ihmisjoukon tulevan aidan taakse tuijottamaan häntä. Naalan kaupungissa järjestetyt turistiajelut sisälsivät Dorislan esittelyn alueen ulkopuolelta.

Myös Marlo Durand-vastaisuutta oli ilmassa. Kerran hänen keikkabussinsa yritettiin räjäyttää, mutta tämä epäonnistui roudarin huomattua bussin jalkatilaan kätketyn dynamiitin, joka oli kytketty auton etulamppujen johtoihin. Marlo alkoi saada tappouhkauksia, jolloin häntä turvasi henkivartijoiden lisäksi TV-maan keskusrikospoliisi.

Vuosi 1985 oli Marlon uran huippuhetki. Kyseisenä vuonna ilmestyi hittialbumi Lauantai-ilta, joka on yhä TV-maan myydyin albumi. Sen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa "Tyttöjä", "Rakasta hellästi", "Hula-hula", "Siniverinen", "Viva TV Vegas" ja nimikappale "Lauantai-ilta". Albumi pysyi TV-maan albumilistalla ensimmäisellä sijalla kymmenen viikkoa ja yhteensä 60 peräkkäistä viikkoa kymmenen parhaan joukossa.

Marlo Durand kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen makuuhuoneessaan Dorislassa 22. lokakuuta 2010. Hän soitti puolen päivän aikoihin henkivartijoilleen valittaen rajua rintakipua. Henkivartijat juoksivat Marlon huoneeseen ja löysivät hänet elottomana puhelin kädessään. Henkivartijoiden sekä paikalle hälytetyn ambulanssin työntekijöiden elvytystoimenpiteet eivät tuottaneet tulosta. Marlo julistettiin kuolleeki paikan päällä. Hän oli 51-vuotias. Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi selvisi aortan repeämä. Marlo oli valittanut huonoa oloa viimeisinä viikkoinaan, mutta ei mennyt lääkäriin.

Marlon kuolema nousi merkittäväksi uutiseksi tv-maalaisissa medioissa. Hänen kuoleman jälkeen NTV Extra esitti hänen musiikkivideoitaan yhtäjaksoisesti, ja erikoislähetyksiä Marlosta näytettiin useilla tv-maalaisia televisiokanavilla. Marlo oli kuolemansa jälkeen tv-maalaisten iltapäivälehtien etusivun otsikoissa päivittäin viikon ajan. Kuolinpäivän iltana TV-maan television kolme suurinta iltauutiskatsausta – NTV Uutiset, Kymmenen uutiset ja Viitosen uutiset – omistivat Marlolle puolet lähetysajastaan. Useat lehdet julkaisivat hänestä erikoisnumeroita.

Marlo oli laatinut toukokuussa 2010 testamentin, jossa hän testamenttasi koko omaisuutensa kahdelle lapselleen ja äidilleen.

Marlo Durandin hautajaiset pidettiin 20. marraskuuta 2010. Hautajaisiin kutsuttiin ainoastaan Marlon lähimmät ystävät ja sukulaiset. Hautajaissaattuetta kertyi katsomaan kymmeniä tuhansia ihailijoita. Marlo haudattiin lopulta Dorislan puutarhaan. Samaan puutarhaan on myöhemmin haudattu hänen isänsä Matthew Durand, joka kuoli maaliskuussa 2019.

Marlo Durandille järjestettiin suuri muistokonsertti heinäkuussa 2011.