Larvan laakeri

tv-maasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Larvan laakeri oli Larvasta kotoisin oleva rock-yhtye, jonka musiikissa on vaikutteita monipuolisesti lähes kaikista populaarimusiikin tyylilajeista: metallista, punk rockista, hard rockista, popista, iskelmästä, humpasta, kantrista, bluesista ja jazzista. Larvan laakeri perustettiin The Rescue Rockersin sivuprojektina, mutta myöhemmin Larvan laakerin suosio ylitti The Rescue Rockersin ja johti siihen, että Larvan laakerista tuli sen jäsenten pääprojekti.

Yhtye aloitti uransa vuonna 1987 huumoriyhtyeenä, joka esitti alatyylisen kielenkäytön ja kirosanojen täytteisiä versioita tunnetuista populaarimusiikin kappaleista. 1990-luvulla yhtye alkoi säveltää omaa materiaalia. Jäsenten aikuistuessa yhtye jonkin verran vakavoitui sekä kappaleet muuttuivat, mutta Larvan laakeri yritti aina pysyä uskollisena juurilleen ja säilyttää viihdyttävyytensä.

Yhtyeen suosittuja hittejä vuosien varrelta ovat "Vihoviimeinen meteoriitti", "Sillinrasva", "Puoliapinan varjokuva", "Mamelukit", "Larva-laulu" ja "Kivisimppu". Yhtye on myös saanut vuosien varrella palkintoja sekä oman nimilaatan Larvaan.

Bändi on tyylinsä vuoksi aiheuttanut paljon erimielisyyksiä TV-maan musiikkipiireissä, joissa kaikki eivät pidä Larvan laakerin omalaatuisesta tyylistä.

Larvan laakeri lopetti toimintansa vuonna 2022 keulakuva Lassi Ajannin kuoltua.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 kitaristi-laulaja Lassi Ajanti, kitaristit Pasi Huisti ja Jari Hoppela, basisti Onni Terkki ja rumpali Jouko Konkari perustivat Larvan laakerin. Larvan laakeri sai alkunsa baarissa, missä Ajanti oli juopottelemassa kavereidensa kanssa. Hän oli päässyt sisään isoveljensä papereilla ja oli ensimmäistä kertaa juhlimassa. Humalapäissään he päättivät perustaa alatyylisesti laulavan mutta tiukasti soittavan yhtyeen. Yhtye muuttui puheesta todeksi.

Ensimmäisinä vuosina Ajanti jakoi aikansa Larvan laakerin ja The Rescue Rockersin kanssa. Ensimmäinen keikka pidettiin marraskuussa 1988 Jouko Konkarin työpaikan pikkujouluissa. Kun Ajanti täytti kesäkuussa 1989 18 vuotta, Larvan laakeri aloitti ravintoloissa ja pubeissa keikkailun. Tuolloin alkoi omien kappaleiden teko. Lassi Ajanti sävelsi ja sanoitti kaikki kappaleet sekä sovitti ne muiden jäsenten kanssa.

Ensimmäinen albumi Kuinka kiroilla tyylikkäästi äänitettiin livenä yhdessä päivässä maaliskuussa 1990 ja julkaistiin seuraavana kesänä. Viimeisissä kappaleissa huomaa, miten pitkään kestänyt samanaikainen juhliminen ja soittaminen verottaa jäsenten soittoa ja laulua. Yhtyeestä itsestään kertova kappale "Larva-laulu" on mukana ensimmäisellä Albumi päätyi NR Radio 3:lle, joka otti sen tehosoittoon. Kesällä 1990 Larvan laakeri piti ensimmäiset festivaalikeikkansa. Jäsenten yllätykseksi yleisöä oli paljon ja he olivat täysillä mukana. Tästä innostuneena syksyllä järjestettiin TV-maan kiertue.

Vuonna 1991 Larvan laakeri järjesti uuden kiertueen, joka alkoi heti loppiaisen jälkeen ja päättyi lokakuun lopussa. Viimeinen keikka oli toisen albumin, Senkin ihmissyöjä, julkaisukeikka. Kyseisellä keikalla keikkapaikan kattorakenteisiin leimahti pölypalo.

Vuonna 1992 Larvan laakeri piti ensin taukoa, jona aikana Lassi Ajanti teki albumin The Rescue Rockersin kanssa. Juhannuksen jälkeen Larvan laakeri lähti kiertueelle. Alkusyksyllä levytettiin albumi Taaksepäin lurjukset, jonka jälkeen kiertue jatkui jouluun asti, jatkuakseen heti uutenavuonna ja päättyi lopulta vappuna. Vuonna 1993 ilmestyi albumi Palkkarengit ja hyypiöt ja pidettiin neljä lyhyttä kiertuetta.

Larvan laakeri perusti vuonna 1994 Larvalle oman valtion nimeltä Samperin maa. Valtio sijaitsi Larvan maaseudulla keskellä ei mitään sijainneessa hiekkamontussa. Kesäkuussa 1994 yhtye matkusti mailleen tekemään aluevaltauksen. Ajantista tuli Samperin maan presidentti, Huistista pääministeri, Hoppelasta keisari, Terkistä kuningas ja Konkarista diktaattori. Larvan laakeri esiintyi Samperin maan itsenäisyysjuhlissa. Ilmainen tapahtuma keräsi paikalle kolme tuhatta ihmistä. Poliisi saapui paikalle turvallisuuden nimissä keskeyttämään "epämääräiset" bileet kesken kaiken. Syyskuussa yhtye lähetti TV-maan valtiolle kirjeen, jossa pyydettiin Samperin maan tunnustamista. Samperin maan vaiheita seurattiin NR Radio 3:n lähetyksissä kyseisenä vuonna.

Vuoteen 1994 mahtuivat myös albumi Hirtettävä säkkipilli, livealbumi Tulin toisiin aatoksiin sekä kiertue. "Vihoviimeinen meteoriitti" -hitti on mukana albumilla.

Alkuvuonna 1995 Pasi Huisti jätti yhtyeen ja hänet korvasi Lenni Romppala, joka oli Ajannin bändikaveri The Rescue Rockersista. Kesällä Larvan laakeri nähtiin monen kesäfestivaalin viimeisenä esiintyjänä. Suosio oli suurta. Turkasen turskaus -albumi ilmestyi. Se sisältää hitit "Sillinrasva" ja "Puoliapinan varjokuva".

Vuonna 1996 nähtiin ja kuultiin lähes sata Larvan laakerin keikkaa. Kirottu elikko -albumi julkaistiin. Vuonna 1997 Larvan laakeri keikkaili ennätyksellisesti yli 200 kertaa 10-vuotisjuhlan kunniaksi. Kyseisenä vuonna ilmestyivät kokoelma Larvan laakeri ja studioalbumi Nelijalkainen cyrano.

Vuonna 1998 ilmestyi yhtyeen toinen livealbumi Sadatteluja ja studioalbumi Jumalan pyssy ja puujalat. Vuonna 1999 yhtye julkaisi videokasetin nimeltä Purettava sisilisko, joka sisältää yhtyeen konsertin edelliseltä vuodelta. Yhtyeeltä ilmestyi tietysti myös studioalbumi, kuten tuolloin niitä ilmestyi joka vuosi, nimeltään Diplomaattiääliö. Vuonna 2000 julkaistun Jästipää herkkukurkku -albumin jälkeen Larvan laakeri ei ole enää tehnyt joka vuosi levyjä, sillä he huomasivat tauottoman työnteon rajoittavan luovuutta ja albumien laatua.

Larvan laakereista kirjoitettu kirja Putkisierainlepakoiden sielunelämää julkaistiin vuonna 2001. Kirja ei ole bändihistoriikki vaan kokoelma jäsenten itsensä kertomia tarinoita tapahtumista yhtyeen uran varrelta.

Ura jatkui Lasipää lapsenryöstäjä -albumilla vuonna 2002. "Mamelukit" -kappaleesta tuli hitti. Seuraavana vuonna Larvan laakereilta ilmestyi DVD Purettava kiekko, joka sisältää dokumentin kiertue-elämästä kesältä 2002. Mukana on live-esityksiä, festarisekoilua ja kaikkea muuta joka liittyy keikkailuun. Vuonna 2003 Ajanti julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa, sillä oli huomannut etteivät hänen kaikki musiikilliset ideat istu Larvan laakerin konseptiin. Lisäksi Ajantia teki mieli levyttää aina muutaman vuoden välein täysin oman tahtonsa mukainen sooloalbumi. Ajannilta ilmestyi vuosien 2003 ja 2021 välillä seitsemän sooloalbumia.

Vuonna 2004 alkuperäisjäsen, rumpali Jouko Konkari erosi yhtyeestä. Ajannin vanhan yhtyeen The Rescue Rockersin rumpali Rasmus Sirenne liittyi nyt myös Larvan laakeriin. Syksyllä yhtye kävi studiossa ja vuoden 2005 alussa julkaistiin Nutipää mörkö -albumi. Vuonna 2006 ilmestyi Väärä kauppias -albumi. Loppuvuoden kiertueen keikat nauhoitettiin ja niistä tehtiin livealbumi Atsteekit, joka julkaistiin vuonna 2007. Larvan laakeri teki vuonna 2007 20-vuotisjuhlakiertueen.

Vuonna 2008 julkaistiin albumi Sähläri pyromaani. Elokuussa 2008 Larvan laakereiden keikalla Lassi Ajanti putosi lavalta ja mursi jalkansa, mutta keikka soitettiin silti loppuun. Ajannin ollessa paikkailtavana laulusta vastasi kitaristi Jari Hoppela.

Larvan laakeri edusti vuonna 2009 TV-maata Euroviisuissa Moskovassa, Venäjällä kappaleella "Kivisimppu". Yhtye oli yksi TV-maan karsintojen suurimpia ennakkosuosikkeja ja sijoittui lopulta ensimmäiseksi. Larvan laakeri pääsi jatkoon semifinaalista. Finaalissa he sijoittuivat kuitenkin toiseksi viimeiseksi. Samana vuonna julkaistiin kokoelma Suur-vogulit sekä yhtye perusti oman YouTube-kanavansa, jolle on ladattu aktiivisesti videomateriaalia bänditoiminnasta.

Vuonna 2010 ilmestyi albumi Liero maidonjuoja. Tuolloin Larvan keskustaan torille paljastettiin Larvan laakerin nimilaatta. Seuraavana vuonna ilmestyi Larvan laakerista piirretty sarjakuvalehti. Vuonna 2012 ilmestyi Ku-klux-klanilainen -albumi, joka herätti kohun nimen ja kansikuvan vuoksi. Eläinrääkkääjän sivupersoona -niminen albumi ilmestyi vuonna 2014.

Helmikuussa 2015 soitettujen keikkojen jälkeen Larvan laakeri ilmoitti jäävänsä tauolle, sillä osa yhtyeen jäsenistä ryhtyy keskittymään toiseen projektiin, jota ei vielä paljastettu. Myöhemmin keväällä kerrottiin Ajannin, Romppalan ja Sirennen palaavan The Rescue Rockersin pariin vähintään yhden vuoden ajaksi tehdäkseen kiertueen ja albumin.

Larvan laakeri palasi tauoltaan elokuussa 2016. Neljän soitetun konsertin jälkeen Lassi Ajanti erotti kolme yhtyeen jäsentä: kitaristi Jari Hoppelan, basisti Onni Terkin ja rumpali Rasmus Sirennen. Ajanti raivostutti päätöksellään yhtyeen fanit ja joutui ankaran kohun keskelle. Hän ei halunnut millään tavalla kommentoida päätöstään. Hoppela, Terkki ja Sirenne tulivat syksyllä esiin latoen medialle ankaria ja ikäviä syytöksiä Ajantista. Heidän mukaan Ajannista on 2010-luvulla tullut ylimielinen, hän haluaa olla Larvan laakerissa ainoa tähti joka tekee kaiken musiikin ja päättää kaikesta. Ajanti paljasti oman kantansa vuonna 2021 julkaistussa elämäkerrassaan. Ajannin mukaan Hoppelan soitto oli kärsinyt pitkään oletettujen käsiongelmien vuoksi. Terkillä ei ollut enää motivaatiota yhtyeeseen jota hän oli aistinut myös Hoppelalla, mutta vähemmän. Sirennen soitto oli kärsinyt myös ja Ajanti uskoi tämän johtuvan alkoholin juonnista. Ajannin mukaan Larvan laakeri olisi hajonnut, jos kokoonpanoa ei olisi lopetettu.

Erottamiskohun jälkeen Ajanti ja Romppala palasivat vielä hetkeksi The Rescue Rockersin pariin. Huhtikuussa 2017 Larvan laakeri palasi uudella kokoonpanolla. Uudet jäsenet ovat Aleksi Heikura (kitara), Tuomo Valla (basso) ja Eemeli Viitanen (rummut). Ensitöikseen he lähtivät mukaan Larvan laakerin 30-vuotisjuhlakiertueelle. Heidän ensimmäinen levytys oli albumi Tämä on vakava kuulustelu, joka julkaistiin marraskuussa 2017.

Vuonna 2018 ilmestyi kokoelma Sivistyssanat. Seuraavana vuonna ilmestyi studioalbumi Kaljamahan häpäisijä.

Helmikuussa 2020 Lenni Romppala erotettiin yhtyeestä. Erottamisen syiksi kerrottiin musiikilliset erimielisyydet ja ylitsepääsemättömät ristiriidat yhtyeen sisällä.

Ale Oponen tuli mukaan alun perin vain hoitamaan sovitun kiertueen. Se kuitenkin katkesi alkuunsa koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi maaliskuussa 2020. Larvan laakerin kolme vuosikymmentä kestänyt loputon, ainoastaan levyjen tekojen ja joidenkin yksittäistapausten ajaksi tauonnut, kiertue joutui jäämään tauolle. Kun keikkoja ei ollut, yhtye päätti tehdä levyn ja lisäksi Ajanti kirjoitti elämäkerran. Vuonna 2020 ilmestyi Vuoristoapinan ämmä -albumi, jonka ilmestymisen aikoihin Ale Oposesta tuli virallinen jäsen.

Yhtyeen entinen kitaristi Pasi Huisti kuoli 5. toukokuuta 2020 syöpään.

Marraskuussa 2020 Larvan laakeri soitti kaksi keikkaa koronatilanteen salliessa sen, mutta virallisesti yhtye pääsi palaamaan keikoille heinäkuussa 2021. Viimeinen konsertti ennen Ajannin kuolemaa pidettiin 21. marraskuuta 2021.

Lassi Ajanti kuoli yllättäen 24. tammikuuta 2022 50-vuotiaana onnettomuudessa. Hän ajoi moottorikelkalla sulaan ja hukkui. Hänet löydettiin seuraavana päivänä, kun hänen oli huomattu kadonneen. Vaikka Ajanti oli saanut negatiivista mainetta viime vuosina muun muassa erotettuaan Larvan laakerin jäseniä, TV-maalaiset järkyttyivät hänen kuolemastaan, kuolema oli medioiden pääpuheenaihe ja häntä surtiin näkyvästi.

Larvan laakeri ei ole kommentoinut yhtyeen tulevaisuutta, kuin kertoen heidän äänittäneen studioalbumin Ajannin kanssa, joka tullaan julkaisemaan vuoden 2022 aikana. Entinen jäsen Lenni Romppala ei usko heidän jatkavan ilman Ajantia. Viime vuodet Ajanti oli yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen ja ilman häntä Larvan laakeria ei voi kuvitella.

Viimeiseksi jäänyt studioalbumi Senkin keppikerjäläiset ilmestyi syyskuussa 2022. Levynjulkaisukonsertti ja samalla myös Lassi Ajannin muistokonsertti järjestettiin 3. syyskuuta 2022. Larvan laakeri erikoiskokoonpanolla oli konsertin pääesiintyjä ja lopetti toimintansa siihen. Lavalle nousivat kaikki elossa olevat jäsenet lukuun ottamatta Lenni Romppalaa, joka ei halunnut osallistua konserttiin. Lopuksi kaikki jäsenet The Rescue Rockersin Arvo Paunuvuorella vahvistettuna soittivat neljä kappaletta. He hautasivat sotakirveensä ennen tapahtumaa ja lavalla nähtiin alkuperäisiä konkareita kuin loppuaikojen nuoria muusikoita. Syksyllä julkaistiin myös Larvan laakerista kirjoitettu kirja. Kirjan teko aloitettiin ennen Ajannin kuolemaa ja häntä ehti antaa kirjaan pitkän ja avoimen haastattelun.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larvan laakerin kokoonpanot
1987–1995 (alkuperäinen)
1995–2004
  • Lassi Ajanti – laulu, kitara
  • Lenni Romppala – kitara
  • Jari Hoppela – kitara
  • Onni Terkki – basso
  • Jouko Konkari – rummut
2004–2016
  • Lassi Ajanti – laulu, kitara
  • Lenni Romppala – kitara
  • Jari Hoppela – kitara
  • Onni Terkki – basso
  • Rasmus Sirenne – rummut
2017–2020
2020–2022
  • Lassi Ajanti – laulu, kitara
  • Ale Oponen – kitara
  • Aleksi Heikura – kitara
  • Tuomo Valla – basso
  • Eemeli Viitanen – rummut

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD-levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]