Kössi Urmas
Kullervo "Kössi" Urmas (10. elokuuta 1946 – 3. helmikuuta 1982) oli tv-maalainen laulaja, joka tunnettiin parhaiten rock -yhtye Vierivien murikoiden laulajana. Hän oli yhtyeen perustaja ja johti sitä kuolemaansa saakka.
Kullervo Urmas syntyi Rossarissa nelilapsisen perheen esikoiseksi. Hänen isänsä oli autonkuljettaja ja äiti kotiäiti. Perheeseen syntyi vielä kolme lasta, Kaisa (s. 1948), kahden kuukauden ikäisenä kuollut Olavi (1950) ja Olli (1951–2024).
Urmaksen isä harrasti uhkapelejä ja moottoripyöräili, eikä muu perhe aina tiennyt missä hän oli tai miten hän elättää perheensä. Isästä tuli Urmaksen suuri esikuva ja hän muistutti lapsiensa mielestä merirosvoa. Kun isä kertoi lapsilleen vauhdikkaasta nuoruudestaan ja seikkailuistaan ympäri maailmaa ennen TV-maahan asettumista, Urmas oli todella vaikuttunut ja halusi tulla isänsä kaltaiseksi seikkailijaksi. Hän rakasti matkoja isovanhempiensa maatilalle kesäisin tai perheensä lomamatkoja TV-maan sisällä. Myöhemmin muusikon uransa käynnistyttyä, Urmas nautti suuresti kiertämisestä pitkin TV-maata ja matkusti mielellään myös ulkomaille.
Isä soitti myös kitaraa ja sai poikansa innostumaan musiikista. Urmas opetteli laulamaan ja soittamaan kitaraa ja alkoi soittaa kavereiden kanssa. Toisinaan mukana oli naapuritalossa asunut Veikko Paavalniemi. He eivät kuitenkaan soittaneet vielä Urmaksen omia kappaleita, vaan covereita. 1950-luvun lopussa Urmas löysi muun muassa Elvis Presleyn ja Little Richardin, muutaman vuoden kuluttua rautalankamusiikin ja lopulta The Rolling Stonesin ja The Beatlesin. Näistä The Rolling Stonesista tuli Urmaksen suurimmat sankarit.
Urmas oli villi lapsi, joka ei jaksanut istua koulunpenkillä ja keskittyä opetukseen, vaan potki mieluummin palloa pihalla tai harrasti kolttosia poikajengin kanssa. Hän alkoi pelata jalkapalloa vakavissaan 10-vuotiaana ja oli mukana kaverinsa isän valmentamassa juniorijoukkueessa. Urmas kehittyi nopeasti ja pääsi pelaamaan ikäistään vanhempien joukossa Rossarin jalkapalloseurassa. Hän haaveili jalkapalloammattilaisen urasta, mutta yläasteikäisenä hän innostui musiikista, jolloin jalkapallo jäi vähemmälle ja Urmas alkoi kasvattaa pitkiä hiuksia. Hän lopetti pelaamisen Rossarin jalkapalloseurassa vuonna 1961, mutta jatkoi palloilua kavereidensa kanssa.
Urmas lopetti koulunkäynnin yläasteen loputtua, suhtauduttuaan siihen jonkin aikaa välinpitämättömästi. Näihin aikoihin hän viihtyi Rossarin kaduilla notkuen, kavereiden kanssa juhlien sekä musiikkia ja jalkapalloa harrastaen. Hän hankki itselleen rahaa sekalaisissa töissä kuten mekaanikkona ja autokuskina. Vuoden 1965 keväällä Urmas meni armeijaan, mutta hänet lähetettiin kuukauden kuluttua kotiin, koska häntä pidettiin sopeutumattomana.
Tavattuaan Markku Jaakkolan ja Kyösti Lajusen kesällä 1965 jalkapalloa pelatessa, Urmas perusti heidän kanssa Vierivät murikat -yhtyeen. Yhtyeen vanhimpana jäsenenä Urmas toimi sen laulajana, laulujen sanoittajana (joskus myös säveltäjänä) ja itseoikeutettuna johtajana sekä keulakuvana. Yhtye kasvatti tasaisesti suosiotaan ja teki läpimurtonsa vuosien 1967–68 aikana hittikappaleiden ”Oodi TV-maalle” ja ”Isä nukkuu sohvalla” avulla.
Urmaksesta tuli 1960-luvun lopussa hyvin tunnettu julkisuuden henkilö ja keskeinen hahmo TV-maan musiikkipiireissä.
Kössi Urmas eli huoletonta rocktähden elämää, johon kuuluivat seksi, alkoholi ja huumeet. Hänen tavaramerkeikseen nousivat hänen energiset ja villit lavaesiintymisensä, kovanaaman vaikutelma, pitkä tukkansa sekä estottomuus.
Hän oli laulajana aluksi itseoppinut, mutta alkoi 1970-luvun alussa opetella laulua ja hengitystekniikkaa ammattilaisten opettamana. Urmas lauloi Vierivien murikoiden alkuaikoina voimakkaasti ja aggressiivisesti, mutta kehitti myöhemmin myös pehmeän ja hellän laulutavan.
Vuonna 1980 Urmas levytti ainoaksi jääneen sooloalbuminsa Paljain jaloin ja teki noihin aikoihin satunnaisia soolokeikkoja.
Urmas esitti julkisuudessa positiivista ja pelotonta rock-kukkoa, joka otti yleisön välittömästi haltuunsa, korosti itseään ja oli lavalla kuin olisi omistanut koko maailma. Hänet henkilökohtaisesti tunteneet ystävät muistavat hänen todellisen luonteensa olleen ulospäinsuuntautunut, hyväntuulinen, hauska ja kiltti. Hänellä oli erityisesti 1970-luvun alussa tapana juoda alkoholia lavalla ja keikkojen jälkeen sekä juhlia välipäivinä, jolloin hän muuttui humalassa usein aggressiiviseksi ja saattoi tapella. Vuonna 1977 hän päätti lopettaa alkoholin käytön kiertueiden aikana ja kielsi kaikenlaiset päihteet myös muilta Vierivien murikoiden jäseniltä ja yhtyeen henkilökunnalta.
Urmas seurusteli elämänsä aikana useiden naisien kanssa, harrasti irtosuhteita sekä viihtyi bändäreiden seurassa. Hän meni naimisiin vuonna 1973, mutta erosi kolmen vuoden päästä. Toisen kerran Urmas meni naimisiin vuonna 1978 ja oli aviossa kuolemaansa asti. He saivat kaksi tytärtä, jotka ovat syntyneet elokuussa 1979 ja toukokuussa 1981. Hänen leskensä on miehensä kuoltua käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa tämän muiston ylläpitämiseen.
Kössi Urmas oli ystäviensä kanssa helmikuussa 1982 lomalla Yhdysvalloissa Georgian osavaltiossa. Hän joutui kohtalokkaaseen onnettomuuteen vuokraamallaan Harley-Davidson -moottoripyörällä 3. helmikuuta Atlantan kaupungissa. Ajaessaan maantietä Urmas menetti pyörän hallinnan, ajautui ulos tieltä ja törmäsi turva-aitaan. Urmas lensi ilmaan pyörän selästä ja ajautui useiden metrien päähän metsään. Hän kuoli saamiinsa vakaviin vammoihin tapahtumapaikalle. Kuollessaan Kössi Urmas oli 35-vuotias.
Urmaksen ruumis lennätettiin arkussa takaisin TV-maahan, jossa hänet haudattiin Rossarin kaupungin hautausmaalle 27. helmikuuta 1982. Haudalla on nykyisin pronssinen patsas, joka esittää Urmasta laulamassa.
Vierivät murikat jatkoi toimintaansa Urmaksen kuoleman jälkeen ja otti laulajakseen hänen pikkuveljensä Olli Urmaksen. Urmasta muistellaan edelleen paljon yhtyeen keikoilla ja uusilla levyillä. Vierivien murikoiden jäsenet pitävät häntä edelleen yhtyeen jäsenenä.
Kössi Urmaksen isä kuoli 12. joulukuuta 2017. Hänen veljensä Olli Urmas kuoli 29. maaliskuuta 2024.
Kössi Urmaksesta kirjoitettu elämäkerta julkaistiin vuonna 2008.
