Lihasvoima

tv-maasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Lihasvoima on TV-maalainen Alivieskassa vuonna 1981 perustettu rock-yhtye. Yhtyeen nykyiset jäsenet ovat laulaja Timo Miromäki, kitaristi Tomi Nevasaari ja basisti Sami Rothberg. Yhtyeen perustivat Miromäki, kitaristi Jouko Terhonen, basisti Kalevi Vuoriniemi ja rumpali Rami Harhala.

Lihasvoima aloitti uransa soittamalla kevyttä rockia ja punk rockia, jotta otti vaikutteita powerpopista, reggaesta ja progressiivisesta rockista. 1990-luvulla yhtye otti vaikutteita grungesta. 2000-luvulla Lihasvoima otti vaikutteita nu metallista, mutta on palannut 2010-luvulla takaisin kohti punk rock -tyyliään.

Kitaristi Jouko Terhonen menehtyi onnettomuudessa 1. elokuuta 2016, ja yhtye päätti olla ottamatta tilalle toista kitaristia. Uuden musiikin luominen pysähtyi, mutta yhtye jatkoi keikkailua. Vuonna 2017 Kalevi Vuoriniemi erotettiin, ja tilalle tuli Sami Rothberg. Kesäkuussa 2024 yhtyeen pitkäaikainen rumpali Rami Harhala kuoli pitkän sairauden jälkeen. Kaksi merkittävää menetystä ovat jättäneet yhtyeen tulevaisuuden epävarmaksi.

Lihasvoiman musiikillinen matka on ollut täynnä muutoksia ja erilaisia vaikutteita, jotka ovat muokanneet heidän soundiaan vuosien varrella. Heidän perintönsä TV-maan rockmusiikissa on kiistaton.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1981, Alivieskan kaupungissa syntyi uusi rock-yhtye nimeltä Lihasvoima. Yhtyeen alkuperäinen kokoonpano koostui laulaja Timo Miromäestä, kitaristi-laulaja Jouko Terhosesta, basisti Kalevi Vuoriniemestä ja rumpali Rami Harhalasta. Lihasvoima sai nopeasti huomiota energisellä mutta kevyellä rockilla ja punk- kappaleilla, jotka sisälsivät vivahteita powerpopista, reggaesta ja progressiivisesta rockista. Yhtyeen intensiivisellä esiintymistyylillä ja kokeilevalla musiikilla oli suuri vaikutus TV-maan populaarikulttuuriin

Vuonna 1983 Tomi Nevasaari liittyi toisen kitaristin rooliin. Nevasaari toi mukanaan uudenlaista dynamiikkaa ja soittotekniikkaa, joka rikastutti yhtyeen soundia ja mahdollisti monimutkaisempien kappaleiden esittämisen. Lihasvoiman äänimaailma laajeni ja muuntui entistä monimuotoisemmaksi.

Maaliskuussa 1986 ilmestyi Lihasvoiman debyyttialbumi Lihasvoima, joka sekoittaa kevyttä rockia, punk rockia ja vielä vähäisissä määrin powerpopia ja reggaeta. Albumin nimi viittaa yhtyeen alkuperäiseen tyyliin ja kokeellisiin vaikutteisiin. Ensimmäisen albumin tunnettuja kappaleita ovat "Lihasvoima", "Kaikki sattui", yhtyeen progressiiviset vaikutteet esiin tuova instrumentaali "Kitaran varjo" ja paljon radiosoittoa saanut "Taloissa", jota Lihasvoima myös soittaa edelleen keikoillaan.

Suuri yleisö ei kuitenkaan vielä tuntenut Lihasvoimaa eikä albumi myynyt paljoa, mutta yhtyeen matka kohti mainetta oli alkanut.

Syksyllä 1986 Rami Hartala jätti yhtyeen ja tilalle tuli uusi rumpali Roope Halkola. Halkola toi mukanaan uudenlaista groovea ja nopeampaa soittoa.

Vuonna 1988 ilmestyi toinen albumi Uusi aalto, joka toi esiin yhtyeen laajentuneen soundin sekä powerpop ja reggae -vaikutteet. Uusi aalto disältää kappaleita, jotka näyttävät yhtyeen uuden suuntauksen. Albumin tunnettuja kappaleita ovat "Uusi aalto", "Kynsi ja verho", "Raskas rannikko" ja "Kaiut".

Seuraavana vuonna 1989 Lihasvoima julkaisi livealbumin Lihasvoiman yönäytös. Albumi vangitsee hyvin yhtyeen tuon aikakauden energian.

Vuonna 1990 Roope Halkola erotettiin ja alkuperäinen rumpali Rami Hartala tuli takaisin yhtyeeseen. Hartalan paluu palautti yhtyeen alkuperäisen intensiivisen rytmin. Samalla 1990-luvun alussa Lihasvoiman musiikkityyli alkoi vaikuttua grungesta, ja he sisällyttivät kappaleisiinsa tummempia ja synkempiä sävyjä.

Vuonna 1993 Lihasvoima levytti kolmannen albuminsa Litium. 1990-luvun alun grunge-vaikutteet ovat vahvasti läsnä Litiumilla. Raskaampi äänimaailma ja tummemmat teemat hallitsevat Litiumin sisältöä. Litium oli yhtyeen lopullinen läpimurto. Albumin ensimmäinen kappale "Säröinen henki" on yhtyeen suurin hitti, joka määrittelee aikakauden soundin. Muita Litiumin hittikappaleita ovat "Rautatietunneli", "Kyynelten elämä" ja "Pulssi".

Neljäs albumi, Sokko vuodelta 1996, jatkoi grunge-tyyliä, mutta sisälsi myös metallimusiikin elementtejä. Lihasvoiman musiikkia oli yhä raskaampaa ja intensiivisempää. Sokon suurin hitti on "Sä väsyit", jossa metallivaikutteet ovat selkeästi läsnä. "Kolinaa" oli jo pidempään keikoilla kuultu kappale, josta tehtiin uusi raskaampi sovitus Sokko -albumilla. Muita Sokon hittikappaleita ovat "Jos unohtaisi" ja "Kivinen elämä".

Lihasvoima julkaisi vuonna 1997 livealbumin nimeltä Missä kädet, joka oli taltiointi Sokko -albumin kiertueelta, jossa yhtye esitti grunge-painotteisia kappaleitaan. Erityisesti kappaleet Sokolta ovat keskiössä.

2000-luvun alussa yhtye otti vaikutteita metallimusiikista, erityisesti nu metallista, mikä toi mukanaan raskaampia riffejä ja sähköisempiä äänimaisemia. Jouko Terhonen oli innostunut kitaraefekteistä ja hänestä kehittyi taitava kitaraefektien osaaja.

Toukokuussa 2000 kitaristi Tomi Nevasaari päätti jättää yhtyeessä soittamisen, mutta jatkoi työskentelyä yhtyeen kiertuehenkilökunnassa. Lihasvoima jatkoi toimintaa nelihenkisenä vuoden verran. Tänä aikana he levyttivät albumin Kuollut, jossa nu metal -vaikutteet ovat vahvasti läsnä. Yhtye kokeili uusia äänimaailmoja ja raskaampia kitarasoundeja. Kuollut -albumin hittejä ovat "Metalliherätys", "Tuhon hetki", "Säröjä" ja "Pimeä hetki".

Vuonna 2001 Lihasvoiman jäsenet ottivat mukaan keikkakitaristi Ville Leppäluodon, joka vakinaistettiin pian täysivaltaiseksi jäseneksi.

Kaksi vuotta edellisen albumin jälkeen, vuonna 2002 julkaistu Kelluva oranki -albumi esitteli modernimpia metallivaikutteita ja uusia kokeiluja soundissa. Kelluvan orangin hittejä ovat nimikkokappale "Kelluva oranki", "Muiston valtias", "Raskas yö" ja "Varjojen kätkössä".

Kesällä 2003 taltioitiin livealbumi Keikkojen kätkössä, joka tallentaa Lihasvoiman keikkatunnelman metallivaikutteiden aikakaudelta.

Kesäkuussa 2005 kitaristi Ville Leppäluoto erosi yhtyeestä, ja Lihasvoima jatkoi taas nelihenkisenä jonkin aikaa.

Syksyllä 2005 Lihasvoima julkaisi albumin Löylynlyöjä, joka keskittyi aiempaa raskampaan metallimusiikkiin. Löylynlöyjän hittejä ovat "Löylyä", "Viritelmä", "Kuva säilyy" ja "Kovassa käytössä".

Helmikuussa 2008 kitaristi Tomi Nevasaari palasi bändiin. Yhtye palasi takaisin kohti alkuperäistä punk rock -tyyliään, mutta unohtamatta metallivaikutteita, ja heidän musiikkinsa alkoi heijastaa energisyytensä ja raivokkuutensa tunnelmaa.

Vuonna 2009 ilmestyi albumi Koetinkivi, jolla yhtye tutkii uudelleen punk rock -tyyliään ja yhdistää sen uusiin vaikutteisiin. Koetinkiven hittejä ovat "Löytö", "Uudet aallot" ja "Punk ei kuollut".

Seuraava albumi Hulluuden rajoilla ilmestyi vuonna 2011 ja sillä Lihasvoima palasi täysillä paluuta punk rock -juuriinsa. Albumi oli energisiä ja raivokkaita kappaleita, jotka muistuttavat yhtyeen alkuperäistä tyyliä. Albumin hittejä ovat "Hulluuden rajoilla", "Roskalaatikossa", "Uusi aikakausi" ja "Vanhan liiton laulu".

Lihasvoima julkaisi vuonna 2012 livealbumin Punk-bändi, joka juhlii punk rock -tyyliin paluuta ja sisältää punk-versioiksi sovitettuja Lihasvoiman metalliaikakauden hittejä.

Vuonna 2015 ilmestyi Lihasvoiman toistaiseksi viimeisin albumi Palasina, joka on säilynyt jossain määrin punk rock -tyylin rajamailla, mutta sisältää myös muita vaikutteita. Palasina -albumin hitit ovat "Hajanainen elämä" ja "Akku loppuu".

Lihasvoiman kitaristi ja keskeinen jäsen Jouko Terhonen menehtyi äkillisesti onnettomuudessa 1. elokuuta 2016. Terhonen oli rannalla vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa, kun voimakkaan tuulen lennättämä aurinkovarjo osui hänen rintaansa. Terhonen oli kuollessaan 52-vuotias. Hänen kuolemansa oli valtava isku yhtyeelle.

Lihasvoiman muut jäsenet päättivät olla ottamatta ketään tilalla ja jatkoivat toimintaansa yhdellä kitaristilla. Terhonen toimi aiemmin Lihasvoiman johtohahmona yhdessä Timo Miromäen kanssa sekä sävelsi yhtyeen kappaleet ja huolehti yhtyeen käytännön asioista. Terhosen kuoltua Miromäki on ottanut johtohahmon roolin kokonaan itselleen.

Uuden musiikin luominen pysähtyi Terhosen kuoleman jälkeen, ja Lihasvoima keskittyi keikkailuun ja vanhojen kappaleidensa esittämiseen.

Lokakuussa 2017 yhtyeen basisti Kalevi Vuoriniemi, joka oli ollut mukana alusta asti, erotettiin. Hänen tilalleen liittyi uusi basisti Sami Rothberg.

Yhtyeen pitkäaikainen rumpali Rami Hartala kuoli 14. kesäkuuta 2024 sairastettuaan pitkään. Hartala pystyi kuitenkin keikkailemaan ja soittamaan loppuun asti.

Hartalan kuoleman jälkeen Lihasvoima ei ole vielä tiedottanut tulevaisuudestaan. Yhtyeen jäsenet ovat jääneet miettimään, kuinka he jatkavat matkaansa ilman kahta keskeistä jäsentään, ja mitä seuraavaksi tapahtuu, jää nähtäväksi. Lihasvoiman tarina on ollut täynnä muutoksia, haasteita ja musiikillisia seikkailuja, mutta sen perintö ja vaikutus TV-maan rockmusiikissa elävät edelleen.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihasvoiman kokoonpanot
1981–1983 (alkuperäinen)
1983–1986
  • Timo Miromäki – laulu
  • Jouko Terhonen – kitara, laulu
  • Tomi Nevasaari – kitara
  • Kalevi Vuoriniemi – basso, laulu
  • Rami Hartala – rummut
1986–1990
  • Timo Miromäki – laulu
  • Jouko Terhonen – kitara, laulu
  • Tomi Nevasaari – kitara
  • Kalevi Vuoriniemi – basso, laulu
  • Roope Halkola – rummut
1990–2000
  • Timo Miromäki – laulu
  • Jouko Terhonen – kitara, laulu
  • Tomi Nevasaari – kitara
  • Kalevi Vuoriniemi – basso, laulu
  • Rami Hartala – rummut
2000–2001
  • Timo Miromäki – laulu
  • Jouko Terhonen – kitara, laulu
  • Kalevi Vuoriniemi – basso, laulu
  • Rami Hartala – rummut
2001–2005
  • Timo Miromäki – laulu
  • Jouko Terhonen – kitara, laulu
  • Ville Leppäluoto – kitara
  • Kalevi Vuoriniemi – basso, laulu
  • Rami Hartala – rummut
2005–2008
  • Timo Miromäki – laulu
  • Jouko Terhonen – kitara, laulu
  • Kalevi Vuoriniemi – basso, laulu
  • Rami Hartala – rummut
2008–2016
  • Timo Miromäki – laulu
  • Jouko Terhonen – kitara, laulu
  • Tomi Nevasaari – kitara
  • Kalevi Vuoriniemi – basso, laulu
  • Rami Hartala – rummut
2016–2017
  • Timo Miromäki – laulu
  • Tomi Nevasaari – kitara
  • Kalevi Vuoriniemi – basso, laulu
  • Rami Hartala – rummut
2017–2024
  • Timo Miromäki – laulu
  • Tomi Nevasaari – kitara
  • Sami Rothberg – basso
  • Rami Hartala – rummut

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]