Chris Lee Valentine

Chris Lee Valentine (vuoteen 1992 asti Christian Valentin Müller, s. 3. kesäkuuta 1952) on tv-maalainen muusikko, joka tunnetaan Hydrogen Sulphide -yhtyeen keulahahmona, Makeinen -yhtyeen entisenä kitaristina sekä sooloartistina. Valentine laulaa, soittaa kitaraa, bassoa, huuliharppua, rumpuja sekä muita perkussiosoittimia. Hän on myös tuottaja, äänittäjä, luo musiikkia myös tietokoneella sekä säveltää välillä pianolla tai kosketinsoittimilla.

Valentine on tehnyt merkittävän uran yhtenä tv-maalaisen rock-musiikin suosituimmista edustajista.

Elämäkerta

Christian Valentin Müller syntyi vuonna 1952 Juuvinmaassa hollantilaisen isän ja saksalaisen äidin perustaman perheen ensimmäiseksi lapseksi. Vanhempien omista kielistä huolimatta perheen yhteinen kieli oli suomi, mutta äiti opetti lapsilleen saksaa. Perheeseen syntyi myöhemmin pikkusisko, jolle Müller osoittautui esimerkilliseksi isoveljeksi hoitaen tätä paljon. Isä kävi töissä rakennusmestarina ja äiti toimi kotiäitinä. Myöhemmin lastensa kasvettua murrosikäisiksi äiti aloitti kosmetologin ja kampaajan työt.

Juuvinmaassa asuneen Müllerin perhe oli keskiluokkalainen, jolla oli ajoittain varaa juhlia, kun välillä taas oli tiukkaa, mutta puutetta ei kärsitty.

Müller on kertonut olleensa onnellinen lapsi, joka oli ilkikurinen, ylivilkas, huomiota hakenut sekä teki erilaisia tihutöitä, joista ajautui välillä ikävyyksiin saaden kurinpalautusta isältään.

Müller nautti musiikin kuuntelusta ja esittämisestä jo lapsena. Kotona kuunneltiin paljon radiota, joista Müller kuuli niin lastenmusiikkia kuin myös rhythm and bluesia ja rock and rollia. Hän lauloi kaikkea kuulemaansa sekä tanssi villisti musiikin tahtiin. Mülleria kiehtoi erityisesti rumpujen soitto ja hän lainasi kodin keittiöstä erilaisia kattiloita ja kurkkupurkkeja, joista rakensi leikkirummut.

Muita Müllerin lapsuuden ja nuoruuden harrastuksia olivat tanssiminen, tennis ja uinti. Suurin osa näistä harrastuksista jäi murrosikään mennessä, kun hän alkoi päivä päivältä omistautua musiikille.

Ennen pitkää, 1950-luvun lopulla, Müller kuuli radiosta Chuck Berryn esittämän kappaleen "Johnny B. Goode". Hän on väittänyt, että kappaleen kuultuaan hän päätti haluavansa tulla rock-tähdeksi. Müller otti esikuvikseen Berryn, Elvis Presleyn, Eddie Cochranin, Buddy Hollyn ja Little Richardin. Hän kähvelsi itselleen hiusvahaa, jolla yritti muotoilla jo pikkuisena poikana kuontaloonsa ankanpyrstöä. Hän alkoi keinutella lanteitaan peilin edessä ja lauloi hiusharjaan.

Müllerin musiikillinen lahjakkuus huomattiin pian niin kotona kuin koulussa, kun hän esiintyi ja musisoi joka päivä. Kotiväki ja sukulaiset katsoivat ylpeinä lastenlauluja tai rock and rollia laulanutta poikaa. Juuvinmaan kylän tytöt kokoontuivat kilvan ihastelemaan hänen esiintymisiä.

Koulunkäynnin Müller aloitti seitsemänvuotiaana vuonna 1959. Peruskoulu sujui rimaa hipoen, sillä ylivilkkaalla Müllerilla oli vaikeuksia istua paikoillaan ja kuunnella opetusta. Vasta myöhemmin hän on ymmärtänyt kärsineensä keskittymisvaikeuksista, joista ei 1960-luvulla ymmärretty mitään.

Muut lapset alkoivat kiusata Mülleria fyysisesti, että sanallisesti, sillä eivät ymmärtäneet tämän musiikki-innostusta. Müller ei puolestaan ymmärtänyt kiusaajiensa urheiluharrastuksia. Saatuaan tarpeekseen hän oppi puolustamaan itseään ja välillä hän tappeli hyvin rajusti.

Müllerilla meni koulussa kuitenkin hyvin luonnollisesti musiikissa ja häntä kiinnosti myös käsityö, voidakseen oppia ompelemaan itse esiintymisvaatteensa. Koulun järjestämissä joulu- ja kevätnäytelmissä Müller nautti esiintymisestä ja hän innostui tätä kautta näyttelemisestä. Müllerilla meni hyvin myös äidinkielessä, sillä oli oppinut itsekseen jo nelivuotiaana lukemaan. Hän piti myös englannin kielestä, sillä toivoi oppivansa luomaan samanlaisia sanoituksia kuin Chuck Berry ja muut sankarinsa.

Isä rakensi Müllerille ensimmäisen akustisen kitaran, joka ei ollut kaikista paras mutta hän oli ylpeä siitä ja kulki kaikkialle se kädessään. Ensimmäisten muutamien päivien tai viikkojen ajan Müller kärsi verille hiertyneistä sormenpäistä, jotka ajan myötä vahvistuivat ja soitto alkoi pikkuhiljaa kulkea.

Rock n' roll -laulajien lisäksi Müller löysi 1960-luvun edetessä muun muassa The Beatlesin, josta tuli hänelle uusi merkittävä esikuva ja suunnannäyttäjä, sekä myös surf- ja rautalankamusiikit. Koulupäivät alkoivat muuttua sellaisiksi, että Müller istui oppitunnit koulun pihalla puun juurella kitaraa rämpytellen ja lauleskellen. The Beatles sai Müllerin uudistamaan Elvis Presley -kampauksensa Beatles -kampaukseen, joka oli huomattavasti pidempi ulottuen jopa otsalle. Koulunsa ankarat opettajat eivät tätä hyväksyneet ja vaativat nuorta soittajaa menemään parturiin, jota Müller ei tietenkään totellut.

Müller kärsi lapsena ja nuorena yksinäisyydestä ja sisäänpäin kääntyneisyydestä, ollen syrjäänvetäytyvä ja ujo. Hän kuitenkin hankkiutui siitä huolimatta ihmisten pariin, koska halusi tulla esiintyjäksi sekä saada ystäviä.

Murrosiän lähestyessä Müller alkoi kiinnostua tytöistä lähestyen heitä romanttisten laulujen kera. Hän alkoi kirjoitella laulujaan ylös ruutuvihkoihin. Osa tytöistä, joille Müller esitti lauluja, arvosti nuorukaisen näkemää vaivaa ja oli otettu, kun Müller oli juuri häntä varten harjoitellut ja esittänyt laulun. Sen sijaan osa tytöistä piti hänen esityksiä todella lapsellisina.

Vuonna 1965 Müller aloitti yläasteen Juuvinmaan keskustassa sijainneessa uudessa koulussa, joka oli suurempi verratessa aiempaan kouluun sekä kauempana Müllerin kotoa. Hän tutustui lähes heti yllätyksekseen ja ilokseen moniin muihin saman henkisiin poikiin, joiden kanssa hän jakoi rock-innostuksen. Müller jakoi heidän kanssa samanlaisen luonteen ja musiikkimaun sekä ystävystyi nopeasti heidän kanssa.

Vuoden päästä Müller liittyi muutaman kaverinsa perustamaan Makeinen -yhtyeeseen soittamaan soolokitaraa. Hän oli halunnut liittyä yhtyeeseen jo aiemminkin, mutta tarvitsi sähkökitaran ja vahvistimen. Pian Müller omisti onnellisena alkeellisen sähkökitaran, jonka malli oli Silvertone 1478. Ensimmäinen keikka Makeisen kanssa oli Müllerin koulun vanhempainillassa.